Pessimisti ei pety

Näin se oikeasti suurimmalla osalla menee.

Ei muutu ei, jos vain täällä hoitaa rakkausasioitaan.

Niin. Valintoja. Yhden ihmisen onnistuminen ei riitä. Molempien pitäisi havaita pikkuihmeitä ja olla mukana. Joskus osuu kultasuoneen ja toisinaan tulee vastaan isoja haasteita. W.Churchillillä: If you are going through hell, keep going.

Voi pyhä Sylvi, vihaan pessimisteja, ne vie optimisteilta ilon🤓

Optimistit on kyl pelle kansaa.

Pessimisti omii hömppäpalstalta itselleen ihan kaikki vähänkään oman elämänsä tilanteita sivuavat negatiiviset kommentit, survoo ne unipatjansa täytteeksi ja kieriskelee niissä yöt ja päivät. Pessimisti uskoo aina pahinta. Pessimisti ei pety, muttei eläkään. Ihan hyvä periaate, kuolee tässä kumminkin jossain vaiheessa. Oikeasti ihan sama, milloin, kunhan ei kitumaan jää kauaksi aikaa

Mä olen ennen aina uskonut ett joku päivä tulis niitä hyviä aikoja ja asioita kohdalle ja aina pettynyt pahasti asioihin ja ihmisiin. Nyt menen päivän kerrallaan liikoja odottamatta ja toivomatta, ei pety enää niin paljoa, jos asiat ei luonnistu tai ihmiset osoittautuu itsekeskeiseksi kusipäiksi. Vieläkö oppisin olematta mikään tukihenkilö kellekään, ei kukaan ole muakaan auttanut ja tukenut, kun olisin apuja tarvinnut. Kaikkihan me lähdetään täältä, ei tänne kukaan ole unohtunut.

Kyllä se on niin että kun ei odota liikoja niin paremmin pärjää kaikessa.

Mun entinen avomieheni aina veettuili leikillään mulle tuosta kun sairastin vakavaa depressioo jonka aikana ajatteluni oli hyvin pessimististä. Sillä itsellään oli terveen ihmisen optimistinen asenne asioihin ja sitä aina huvitti mun negailu.

Nykyisin olen terve. Depressiostakin ollu jo kuivilla useita vuosia ja huomaan pessimismin kääntyneen.. ei niinkään optimismiin vaan optimistiseen realimiin.

Jep, olen se tylsä palstalainen joka tulee ampuun epärealistisen optimistiset luulot alas ja tuomaan realismin kuvaan.

Esim. Mikään asia ei etene suuntaan eikä toiseen, jos ette ota yhteyttä ko. Ihmiseen. Mahiksia saattas olla muttei ole mikäli palstoilla jumittaa

Elämän ajattelen taasen niin että olemme vain yksi osa tätä eliökuntaa maapallolla. Meillä kun on kehittyneemmät aivot, meidän on pakko yrittää löytää jokin syy miksi olemme syntyneet. Olemme epätoivoisia elämäntarkoituksen etsijöitä, vaikka olemme vain yksi osa tätä ”maapallon eliökuntaa” ja toteutamme samaa asiaa kuin muutkin eliöt: yritämme vain mahd. Pitkään selvitä hengissä.

Eläimet ja kasvit tuskin erityisesti miettii että täytyy suku saada jatkuun. Kai se versoaminen ja sikiäminen tulee niillä vaistojen varassa et ”hei katos siinä on reikä. Vois tökätä kun kiima-aikaki menossa”

Oma elämäntarkoitukseni on oppia ja kasvaa henkisesti kokemuksien myötä ja elää niin kauan kunnes sattuma niittaa katuun. Ehkä se on huomenna tai vuoden päästä tai sit vetelen tonne vanhukseksi.

Nyt jo kolmekymppisenä kun tuttuja on ympäriltä kuollut parikymppisenä mielenterv.sairauksien seurauksiin sitä tuntee olevansa onnekas kun itse vetelee elämää vielä eteenpäin.

Pettyy, mutta vähemmän

Pohjalta ei pääse kuin ylöspäin🤩

Mä oon optimisti. Ja pidän muista optimisteista. Suomalaisillakaan on tapana ku nökee optimistin että lynkataan se heti alas ku se noin hymyilee. Kytätään ja lytätään se lyttyyn jotta se ois yhtä tympeä ku me.

Pessimisti näkee loputtoman pimeän tunnelin
Optimisti näkee valoa tunnelin päässä
Realisti näkee sekä tunnelin että valon, mutta myös kohti syöksyvän junan.

Mieleltään terveellä taipumus nähdä asiat liiankin optimistisessa valossa, masentuneen todellisuuskäsitys realistisempi. Toimintakyvyn vuoksi optimismin illuusio kuitenkin hyödyllinen.

Minä en ole ollut muutamaan vuoteen pessimisti enkä optimisti. Olen vain ja elän päivän kerrallaan.