luoksesi ei hellitä,
vaikka aavistan jo,
meille yhteistä ei
onnea ole kirjoitettu
taivaan kirjoihin, Hän
isä Jumala, sydämeni
kysymykseen vältellen
vastasi, ehkä sinä
Yksinäinen tiesi loppuun
yksin taivallat,ja lailla
norsujen vetäydyt viimein,
lepopaikkaan rauhaisaan
vaikka aavistan jo,
meille yhteistä ei
onnea ole kirjoitettu
taivaan kirjoihin, Hän
isä Jumala, sydämeni
kysymykseen vältellen
vastasi, ehkä sinä
Yksinäinen tiesi loppuun
yksin taivallat,ja lailla
norsujen vetäydyt viimein,
lepopaikkaan rauhaisaan
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä otsikko
palautteestasi, ajatus runosta syntyi kävellessäni Mannerheimintiellä,ja kuvasi näin aina mielessäni
runoja syntyy missä vain, vaikka kaupassa käydessä, yhtäkkiä ne on vain päässä siksi mulla onkin runokirja melkein aina mukanani missä liikunkaan