Juu...

Jotenki nyt loppu jaksaminen.

Mä olen peitellyt masennustani nyt niin kauan, etten enää yksinkertaisesti jaksa. Olin mieheni kanssa auto-onnettomuudessa, auto lähti heittelehtimään ja katon kautta ojaan. Koska olin kuski, tunnen siitä kokoajan syyllisyyttä. Meinasin tappaa mieheni ja rikoin automme jonka olimme vasta hankkineet. Tuntuu että mä en ole elämässäni tehnyt mitään muuta kuin aiheuttanut surua ja murhetta.

Pitäis kai käydä juttelemassa jossain, mut ku en mä halua. Miksi mun pitäis taas mennä masentamaan muita ihmisiä omilla tyhmyyksilläni?
Töissä mä voin olla iloinen ja kertoa hauskoja juttuja ja nauraa, mut sisällä mä itken kokoajan.

Mä tiedän olevani tärkeä mun perheelleni ja miehelleni, mutta kun mä en halua pilata niiden elämää tyhmillä epäonnistumisillani. Mä olen koko ajan vihainen ja ärtyinen. Tekis vaan mieli mennä nukkumaan tuonne työpöydän alle ja nähdä onnellista unta, jossa kaikki on hyvin...
3284
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

nyt vaan juttelemaan esim. mielenterveystoimistoon. Et sä psykologia masenna; se on sen työ ja niillä on oma ns. terapia eli työnohjaus.
Sinne vaan juttelemaan. Olen mtt:n vakiasiakas jo vuosia ja käyn kerren viikossa. Mulla on ihana terapeutti ja olen saanut paljon apua ja tukea.

Äänestä
  • Me olemme perustaneet vertaistukiryhmän masennuspotilaille ja heidän läheisilleen. Jos haluat mukaan, on tässä osoite:

    http://health.groups.yahoo.com/group/DEPRESSIOSuomi/

    Siellä saa kaikessa rauhassa purkaa tuntojaan, olla masentunut, saa kysyä ja neuvoa, itkeä ja nauraa. Tervetuloa mukaan!!!

    Äänestä

jonkinlainen viivästynyt traumareaktio, kyllä e kannattais hoitaa, purkaa ulos

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*JokuÄäliö* kirjoitti:

Jotenki nyt loppu jaksaminen.

Mä olen peitellyt masennustani nyt niin kauan, etten enää yksinkertaisesti jaksa. Olin mieheni kanssa auto-onnettomuudessa, auto lähti heittelehtimään ja katon kautta ojaan. Koska olin kuski, tunnen siitä kokoajan syyllisyyttä. Meinasin tappaa mieheni ja rikoin automme jonka olimme vasta hankkineet. Tuntuu että mä en ole elämässäni tehnyt mitään muuta kuin aiheuttanut surua ja murhetta.

Pitäis kai käydä juttelemassa jossain, mut ku en mä halua. Miksi mun pitäis taas mennä masentamaan muita ihmisiä omilla tyhmyyksilläni?
Töissä mä voin olla iloinen ja kertoa hauskoja juttuja ja nauraa, mut sisällä mä itken kokoajan.

Mä tiedän olevani tärkeä mun perheelleni ja miehelleni, mutta kun mä en halua pilata niiden elämää tyhmillä epäonnistumisillani. Mä olen koko ajan vihainen ja ärtyinen. Tekis vaan mieli mennä nukkumaan tuonne työpöydän alle ja nähdä onnellista unta, jossa kaikki on hyvin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu