Kertokaapa omia kokemuksianne synnytyksen jälkeen osastolla olosta, millaista oli ja mitä hyvää / huonoa.
Itse koin kaikista rasittavampana asiana, kun synnytyksen jälkeen (molemmat synnytykset yöllä -aamuyöstä, joten nukkuminen jäänyt vähiin) olin vuodeosastolla kahden hengen huoneessa. (Ai ihanaa, vain kaksi samassa huoneessa, varmasti hiljaista ja rauhallista ajattelin...) Molemmilla kerroilla huonekaverina oli erittäin puhelias ja ylipirteä nainen. Itse olin todella huonossa kunnossa molemmilla kerroilla suuren verenhukan takia ja olisin voinut nukkua ja nukkua ja nukkua... edes pienen hetken muulloinkin kuin yöllä! Sain kuunnella jatkuvaa puhelimessa pälätystä ja osasin molemmilla kerroilla kyseisten naisten synnytyskertomukset paremmin kuin omani! Toisen mies ramppasi koko ajan osastolla ja toisella oli muutakin perhettä jotka kävivät katsomassa ja viettämässä aikaa osastolla, minulla saattoi vain käydä mies, mutta nämä toiset tuntuivat viettävän aikaa tuntitolkulla...
Parasta oli kun sai valmiin ruuan ja se ruokien monipuolisuus.
Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta kun kotiin pääsin molemmilla kerroilla ja se johtui ihan näistä huonekaveri-kokemuksista.
Itse koin kaikista rasittavampana asiana, kun synnytyksen jälkeen (molemmat synnytykset yöllä -aamuyöstä, joten nukkuminen jäänyt vähiin) olin vuodeosastolla kahden hengen huoneessa. (Ai ihanaa, vain kaksi samassa huoneessa, varmasti hiljaista ja rauhallista ajattelin...) Molemmilla kerroilla huonekaverina oli erittäin puhelias ja ylipirteä nainen. Itse olin todella huonossa kunnossa molemmilla kerroilla suuren verenhukan takia ja olisin voinut nukkua ja nukkua ja nukkua... edes pienen hetken muulloinkin kuin yöllä! Sain kuunnella jatkuvaa puhelimessa pälätystä ja osasin molemmilla kerroilla kyseisten naisten synnytyskertomukset paremmin kuin omani! Toisen mies ramppasi koko ajan osastolla ja toisella oli muutakin perhettä jotka kävivät katsomassa ja viettämässä aikaa osastolla, minulla saattoi vain käydä mies, mutta nämä toiset tuntuivat viettävän aikaa tuntitolkulla...
Parasta oli kun sai valmiin ruuan ja se ruokien monipuolisuus.
Mutta kyllä huokaisin helpotuksesta kun kotiin pääsin molemmilla kerroilla ja se johtui ihan näistä huonekaveri-kokemuksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kolme olen käynyt synnyttämässä ja aina on ollut neljän hengen huone vuodeosastolla. Huumorilla, nukkumalla , kun nukuttaa se meni. Yksi nuori äiti jäi mieleen, enkä voi näin 20 vuoden jälkeen nauramatta muistella. Huoneesa hän peilin avulla tiiraili ja tuskaili, onko värkki yhtä hyvä kuin ennen synnytystä. Että silleen.
Mä en pelkää tulevassa synnytyksessä mitään muuta kuin sitä sairaalassaoloaikaa. Mikään ei ole tuskallisempaa kuin olla siellä kolme päivää ilman mitään tekemistä ja ilman minkäänlaista seuraa. Okei, oli huonekavereita ja jopa ihan kivoja. Mut mä en ikinä eläissäni oo ollut niin yksinäinen kuin sairaalassa odottamassa, että joku kävisi tai soittaisi tai jotain. Sukulaiset asu pitkällä ja kavereilta pääsy sairaalaan oli kielletty. Vierailuaikakin oli vaan tunti päivässä. Siinä sitten makasin sängyllä 23 tuntia vuorokaudessa odottamassa, että kolme vuorokautta menisi nopeesti ja pääsisin pois.
Seuraavaan synnytykseen olen kaikilta kavereilta vaatinut lupauksen tulla mua katsomaan. Jos osastolle ei päästetä, niin sitten treffit johonkin kahvioon ja vauva siksi aikaa vauvalaan hoitoon. Mä en kestä sitä yksin oloa ja tekemättömyyttä.
Mä en millään käsitä että vauvan hoitamisessa ei mielestäsi ole mitään tekemistä. Tosin en minäkään huippuhyvin sairaalassa ole viihtynyt. Olen molemmilla kerroilla pyytänyt päästä kotiin heti kun mahdollista, ja ekan kanssa pääsin kolmantena päivänä ja toisen kanssa tokana päivänä.
raaskinut pitää vauvaa hereillä kaikenaikaa ihan vain siksi, että olisin saanut hoitaa häntä tekemisen puutteessani. Vauvat kun nukkuvat lähes koko ajan. Jos siltä vaihtaa vaipan ja imettää, siinä menee aikaa korkeintaan tunti ja sekin on jo pitkä aika. Sitten se taas nukkuu neljä-viisi tuntia ja sitten taas vaihdan sen vaipan ja imetän ja se jatkaa nukkumista. Tylsää!!!
kyllä se univelka jonka sairaalasta sain. En saanut nukuttua ollenkaan, sillä kun oma vauva oli hiljaa niin naapurin vauva kitisi. Ja kännykät pitäisi olla pannassa! Ei kiinnostanut kuunnella toisten puheluita. Aika ei kyllä tullut pitkäksi kun vauva oli niin ihmeellinen otus ja sen ihailemisessa kului aika. Ja onhan siellä touhua kun syödään tosi useasti ja vauvan imetys on aikaa vievää puuhaa, varsinkin imetyksen opettelu. Ja kätilötkin tulee juttelemaan aika ajoin. Mulla ei käynyt muita vieraita kuin isä enkä olisi muita kaivannutkaan. Mukaani ottamaa kirjaa en ehtinyt lukea yhtään ja tv:n katselukin jäi vähäiseksi.
Mäkin pelkäsin sitä sairaalassaoloa enemmän kuin synnytystä.3 yötä siellä jouduin olemaan ja vikana yönä jo itkua väänsin, kun koti-ikävä oli hirveä.
Huonekaverikaan ei ollut hiljaisemmasta päästä.Puhui kaiken aikaa potilaspuhelimeensa mm. muista huonetovereista.(esim.viime yönä tuli uusi, tytön se sai,maidot on sillä kuulemma piukassa,kovin on nuori yms...)Ja haukkui henkilökuntaa minkä kerkesi.
Henkilökunta oli suurimmaksi osaksi ihan ok,olisin toivonut enemmän ohjausta mm. imetykseen ja vauvan käsittelyyn.Osalla hlökunnasta oli rutiinit ja jos esim.imetit ensin kuin vaihdoit vaipan, niin minä sain siitä tylyn palautteen..Onneksi osa hoitajista painotti taasen että tekee niinkuin parhaaksi näkee.