Hei!
Yritin etsiä aiheesta aikaisempia viestejä, mutta en löytänyt kysymyksiini vastausta, joten esitän kysymykseni nyt teille..
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne uroskoirien kastraatiosta. Tiedän, että leikkauksen vaikutukset ovat hyvin yksilökohtaiset, mutta olisin kiitollinen jos voisitte kertoa mm. miksi kastroitte koiranne, vaikuttiko leikkaus haluamallanne tavalla ja kuinka pian leikkauksen jälkeen "tulos" alkoi näkyä?
Minun uroskoirani kastroitiin vähän aikaa sitten (syitä oli useitakin) ja mitään muutosta aikaisempaan ei ole ainakaan vielä tapahtunut.. Olen kuullut, että saattaa mennä vuosikin ennen kuin leikkaus vaikuttaa täysin, pitääkö tämä paikkaansa?
Olisin kiitollinen, jos kertoisitte omia kokemuksianne!
Kiitos!
Yritin etsiä aiheesta aikaisempia viestejä, mutta en löytänyt kysymyksiini vastausta, joten esitän kysymykseni nyt teille..
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne uroskoirien kastraatiosta. Tiedän, että leikkauksen vaikutukset ovat hyvin yksilökohtaiset, mutta olisin kiitollinen jos voisitte kertoa mm. miksi kastroitte koiranne, vaikuttiko leikkaus haluamallanne tavalla ja kuinka pian leikkauksen jälkeen "tulos" alkoi näkyä?
Minun uroskoirani kastroitiin vähän aikaa sitten (syitä oli useitakin) ja mitään muutosta aikaisempaan ei ole ainakaan vielä tapahtunut.. Olen kuullut, että saattaa mennä vuosikin ennen kuin leikkaus vaikuttaa täysin, pitääkö tämä paikkaansa?
Olisin kiitollinen, jos kertoisitte omia kokemuksianne!
Kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aikaisempi koirani (sakemanni) leikattiin 6kk ikäisenä siksi että sillä oli piilokives. Samalla poistettiin toinenkin toivossa että koira rauhoittuisi eikä olisi niin kiinnostunut nartuista.
Koira eli 3,5 vuotiaaksi eikä mitään erikoista tapahtunut. Ei rauhoittunut, päinvastoin, innostui vain. Nartut kiinnostivat ihan samalla tavalla, uroksille piti mahtailla jne.
Ainut hyväpuoli oli ettei siihen piilokivekseen kerinnyt tulla kasvainta eikä se enää vaivannut. =)
sakusi kuoli? =(
piilokives vaivaa koiraa? ihan vaan mielenkiinnosta kysyn kun vielä en tiedä :)
siis "vaivaa" tarkoitin ettei siitä tullut vaivaa jota pelättiin. Eli piilokivekseen tulee usein kasvain ja se on pahanlaatuinen ja koira kuolee siihen.
Näin kävi sakuni veljelle jolta vasta 10kk ikäisenä alettiin piilokivestä poistamaan ja siihen oli tullut jo kasvain ja se oli levinnyt. =(
Eläinlääkärin avustuksella 3,5 vuotiaana. =(
Sairas oli koko lyhyen ikänsä. Lonkat kuvattiin koska takajalat pettivät "halvaantuivat" välillä, tuloksena E. =( Eturauhasessa oli kasvain.
Poika oli energinen ja elämäniloinen loppuun saakka ja sellaisena haluamme hänet muistaa. Nyt ei ole enää kipuja... =´(
Ikävää, että noin nuori herra joutui huonon perimänsä takia kärsimään ja lopulta... Nythän hän kirmailee koirien taivaassa, josta minulle kerrotiin, kun omat koiramme kukin aikanaan sinne pääsi =)
Parempi siellä, ilman rajoittavia kipuja. Saa juosta niin paljon kun haluaa. =)
Vieläkin tuntuu pahalta, ei siitä ole kuin vähän vajaa vuosi. En sen jälkeen ole sakemannia uskaltanut ottaa. Eikä vastaani ole yhtä hienoa kaveria tullutkaan. Mahtava koiruus kertakaikkiaan. Laittaisin kuvan mutta ei ole skanneria. =( Noh, joskus varmaan.
Myönnän kuitenkin että poika oli ns. puhdas paperiton eli tämäkin osaltaan varmaan vaikutti huonoon perimään. Mutta on niille "vahingoillekin" annettava koti. =)
Ensimmäinen oma tai perheen oma koira tuntuu aina jäävän jokaiselle mieleen parhaimpana ja viisaimpana ystävänä, eikös vaan? Tuntuu, ettei toista yhtä hyvää ja rakasta enää tulekaan... Mutta kyllä niitä tulee, jokainen jää mieleen ja muistoihin omana persoonanaan yhteisine hetkineen :)
Paperiton koira voi olla terve tai sairas yhtä lailla kuin paperillinenkin, sattuma vain näyttelee suurta osaa tässäkin tarinassa.
tiedosta ;)
Mutta tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen koirani.
Se vaan jäi mieleen persoonana, joka oli jotain todella mahtavaa. =)
Suuri koira jolla oli suuri sydän. =)
Juu, näinkin voi olla. On menneisyydessä aivan terveitä paperittomiakin. Näitä vaan joskus tulee vastaan. Sakuni veli oli sairas 8vko:sesta lähtien. Ja lopetettiin alle vuoden ikäisenä. =(
Meillä koira kastroitiin n. kahden vuoden ikäisenä.
Koiran luonne muuttui todella paljon. Ennen oli tosi isottelija, nykyään ei paljon toiset urokset hetkauta(eipä nartutkaan).
Aikaa käytöksen muuttumiseen meni lähemmäs vuosi.
Turkin laatu muuttui huonommaksi ja koira on kyllä lihonut samasta ruoka- ja liikuntamäärästä huolimatta.
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin =D
Sakuni leikattiin piilokiveksen takia sen ollessa neljävuotias, molemmat kivekset poistettiin silloin. Uros lihoi ja sen karva lähti noin vuoden ajan miltei koko ajan. Luonteeseen Uskolla ei tullut muutoksia - se on aina ollut sakuille epänormaalin mukava toisille uroksille. Nyt, kun koira on kahdeksan, on tilanne tasoittunut: karva on parantunut ja paino pysyy suunnilleen samana.
Toinen urokseni (Jeppe) leikattiin kolmivuotiaana viime vuoden joulukuussa. Syy leikkaukseen oli toisille uroksille rähjääminen ja itsepäisyys. Jeppe leikattiin ihan sen itsensä takia, sillä Jepellä ei tuntunut olevan itsesuojeluvaistoa ollenkaan, vaan se kävi itseään paljon suurempienkin kimppuun (kerran jopa tanskandogin!). Nyt, kun leikkauksesta on kulunut muutama kuukausi, on Jeppe lihonut 14 kilosta 16,5 kiloon, karva lähtee (no, onhan kevät) ja luonne on muuttunut 90 prosenttisesti! Muut urokset eivät vaivaa enää, silloin tällöin pitää vain vähän pullistella ja ollaan aloitettu TOKO, josta vielä viime kesänä ei voitu kuin haaveilla (mitäpä Jeppe ei nykyään tekisi herkkupalan eteen) ;)
Nuorinta urostani en ole leikkauttanut, enkä varmaan leikkautakaan - tiedä, vaikka saisimme joskus sen jälkeläisen iloksemme!
Minun ensimmäinen uroskoirani kastroitiin sen ollessa 8v. siltä poistettiin pieni kasvain jalasta ja lääkäri suositteli kastraatiota, ettei tulisi "vanhan miehen eturauhas" vaivoja. Aloin siitä päivästä lähtien syöttämään light-ruokaa ja paino pysyi normaalina koiran loppu elämän. (kuoli vasta 14vuotiaana) Ehkä hieman rauhoittui, mutta ei juurikaan näkyvää muutosta luonteessa tai energisyydessä.
Nyt olen reilu kuukausi sitten leikkauttanut yhden urokseni ja syy oli yliseksuaalisuus. Kotonani on narttu jota uros yritti astua vaikka ei kiimasta ollut tietoakaan. Tällä uroksella on jälkeläisiä pari pentuetta ja astumisten jälkeen sillä alkoi ajatukset pyörimään seksitouhuissa. Narttuni nylkyttäminen loppui melkein heti, mutta vielä muutama kuukausi niin näkee mikä on sitten lopputulos.
Hei mul olis pieni kysymys olen ollut tosi pulassa koirani saanin lähtien ongelma on että että koirani inisee ja hölkyttää vehkeitään niin että esinahka tulee ulos ja sitten se nuolee niitä.voiko tämä johtua yliseksuaalisuudesta?me kyllä aijoimme leikata sen jos vain titäisimme mistä tää johtuu.