En pääse sinusta yli. Enkä pääse elämästä yli. Voin todella huonosti. Jos oikeasti välittäisit, olisit tässä, et olisi lähtenyt.
En taida tulla enää kuntoon
Anonyymi
958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Harmittaa niin paljon, että päästin lähelleni ja uudestaan elämääni. Se tapa millä lähdit, oli törkeä. Olisit ajatellut edes vähän, miltä se voi tuntua minusta. En valinnut rakastua sinuun, se tapahtui pyytämättä ja varkain. Miksi tällaisia tunteita suodaan, jos ne tuottaa vaan kärsimystä? Pahimmalta tuntui se, että halusit tahallaan satuttaa. Kun ei välittävä ihminen niin toimi. Luulin, että ymmärrät, kuinka herkkä ja rikkinäinen olen.
Oletettavasti tarkoituksena on, että oppisit rakastamaan ja arvostamaan itse itseäsi. Sen jälkeen et enää houkuttele tuollaisia saalistajia. Ne haistaa heikkouden ja veren...
Kunpa oppisinkin. Tänään on ollut huono päivä, täynnä huonoja ajatuksia. Vaikea elää itsensä kanssa, kun fiilikset vetää välillä ihan pohjalukemiin. Luen parhaillaan kirjaa, jossa on täydellisen minän rakennusohjeet, kristinusko liittyy siihen. Rukoilen joka päivä, mutta silloin kun tulee epäuskon hetkiä, olo on täysin sietämätön. Totta on tuo, että vedän tietynlaisia ihmisiä puoleeni. Joudun olemaan jatkuvasti varuillani ja rajaamaan kaikkia ihmissuhteitani, kun tuntuu että ne ottaa enemmän kuin antaa.
Joskus kaiken kärsimyksen jälkeen voi vielä kohdata jotakin hyvää ja osata nauttia sitten siitä.
En tiedä, kaikkihan on tietysti mahdollista. Ottaa aikansa, ennen kuin voin päästää ketään lähelleni, tai että voisin edes kiinnostua riittävästi. Keskityn varmasti toisenlaisiin ihmissuhteisiin.
Läheisyyden ja kosketuksen kaipuu tekee kipeää, en ollut seksielämääkään suunnitellut lopettavani vielä. Mutta siinä on nyt pakollinen tauko, enkä halua edes mitään seksisuhdetta pelkästään. Tuntuu siltä, että ei ole elämää kun ei ole läheisyyttä. Olo, kuin olisi raajat leikattu, torso. Seksuaalisuus kuuluu kuitenkin ihmisen elämään.
Oikeastaan millään vanhan elämän tapahtumilla ei pitäisi olla enää merkitystä. Haluaisin, että ne pyyhkiytyisivät kokonaan pois. Ja paljon ne ovatkin pysyneet poissa ja olen saanut parempaa elämää. Mutta välillä jään niihin kiinni ja tunnen, kun elämää lähtee minusta, olen jonkun keskellä, mikä ei halua päästää otettaan. Yritän päästä irti myrkyllisistä ajatuksista ja vääristä asenteista. Ei nähtävästi tapahdu kohdallani ihan tuosta noin vaan.
En olisi lähtenyt mistä?
Voimia!
Kiitos! Voimia sinullekin, toinen anonyymi! Voisiko vaan yrittää luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja meitä kannatellaan elämässä eteenpäin? Minulla on paljon omaa aikaa ja kaikki tunteiden turrutus päihteillä jäänyt pois. Jotenkin senkin takia on selvää, että vaikeita tunnetiloja joutuu kohtaamaan. Täytyy etsiä tapoja korvata entinen pään nollaaminen. Ajatuksia ja tunteita tuntuu tulevan välillä valtavia massoja ja sen kaiken keskelläkin pitäisi yrittää säilyttää järki. Onneksi emme ole yksin.
🙏