Minua kiusasi koko ala-asteen ajan eräs poika nelikko.
Se oli semmosta vittuilua, asioihin sekaantumista, paskan puhumista selän takana jne. yrittivätpä käydä käsiksikin, mutta annoin aina korkojen kera takaisin. Jos tulivat porukalla päälle niin etsin sitten myöhemmin jokaisen yksitellen käsiini ja uittelin lumihangessa. Sitten menivät itkemään äidille ja opettajille mitä olin tehnyt. Opettajat uskoivat aina näitä jätkiä; olivat hyviä koulussa, seurakunnan jutuissa aina mukana ja näennäisen kilttejä. Ainut asia josta sain lohtua oli olla parempi kaikessa kuin nämä jätkät. Luin paljon ja urheilin kuin hullu. Painin, hiihdin ja harjoittelin lätkääkin yksinäni (paikkakunnan ainoaan lätkäjengiin en voinnut mennä kun nää jätkät pelas siellä). Ja kaikessa olin parempi. Se tietysti ärsytti vaan lisää kiusaajia ja kiusaaminen ylty ala-asteen vikoilla luokilla. Sitten yläasteella ja lukiossa oli aina luokalla vähintään yksi näistä "kavereista" jatkamassa sitä paskaa. Puhuivat musta paskaa tyttökavereillekin.
Onneksi sitten pääsin lopullisesti eroon näistä vittupäistä kun lähdin opiskelemaan muualle. Kun tuli eka kesäloma AMK:sta menin takasin kotipaikkakunnalle työharjotteluun pieneen firmaan. Ja kas kummaa samassa firmassa yks näistä jätkistä, sama vittumainen asenne ja naama vielä tallella. Ekana kesänä komenteli ja elvisteli koko ajan. Toisena kesänä ei enää kehannut komennella kun olin päässyt porukkaan mukaan. Yritti vähän leikkiä kaveriakin. Kolmantena kesänä pääsin työnjohtajaks. Heti aloitin komentelun ja vittuilun tälle jätkälle ja jatkoin koko kesän. Ja kyllä tuntu hyvältä. Sitten vakipaikka firmasta työnjohtajana. Kolme vuotta meni ja tuli mun tehtäväks päättää ketkä kaks työntekijää lähtee firmasta pihalle. Toinen nimi mulla oli jo valmiiks mietitty. Tälläistä hetkeä olin oottanu koko elämäni. Annoin jätkälle kenkää. Siinähän etti töitä pieneltä paikkakunnalta, että ois saanu läskin vaimosa ja kolme lastaa elätetyks. Se tuntu käsittämättömän hyvältä. Tässä vaiheessa annoin jo anteeksi menneet ja harkitsin jopa jätkän takaisin ottamista firmaan kun tuli itkemään mun toimistoon. En silti ottanut. Joutui muuttamaan paikkakunnalta pois kun ei löytänyt töitä. Sitten jätti vaimo.
Elämäni parhaan neuvon sain 9-vuotiaana valmentajalta "Jos joku tekee sulle jotain ni kosta! KOSTA!"
Se oli semmosta vittuilua, asioihin sekaantumista, paskan puhumista selän takana jne. yrittivätpä käydä käsiksikin, mutta annoin aina korkojen kera takaisin. Jos tulivat porukalla päälle niin etsin sitten myöhemmin jokaisen yksitellen käsiini ja uittelin lumihangessa. Sitten menivät itkemään äidille ja opettajille mitä olin tehnyt. Opettajat uskoivat aina näitä jätkiä; olivat hyviä koulussa, seurakunnan jutuissa aina mukana ja näennäisen kilttejä. Ainut asia josta sain lohtua oli olla parempi kaikessa kuin nämä jätkät. Luin paljon ja urheilin kuin hullu. Painin, hiihdin ja harjoittelin lätkääkin yksinäni (paikkakunnan ainoaan lätkäjengiin en voinnut mennä kun nää jätkät pelas siellä). Ja kaikessa olin parempi. Se tietysti ärsytti vaan lisää kiusaajia ja kiusaaminen ylty ala-asteen vikoilla luokilla. Sitten yläasteella ja lukiossa oli aina luokalla vähintään yksi näistä "kavereista" jatkamassa sitä paskaa. Puhuivat musta paskaa tyttökavereillekin.
Onneksi sitten pääsin lopullisesti eroon näistä vittupäistä kun lähdin opiskelemaan muualle. Kun tuli eka kesäloma AMK:sta menin takasin kotipaikkakunnalle työharjotteluun pieneen firmaan. Ja kas kummaa samassa firmassa yks näistä jätkistä, sama vittumainen asenne ja naama vielä tallella. Ekana kesänä komenteli ja elvisteli koko ajan. Toisena kesänä ei enää kehannut komennella kun olin päässyt porukkaan mukaan. Yritti vähän leikkiä kaveriakin. Kolmantena kesänä pääsin työnjohtajaks. Heti aloitin komentelun ja vittuilun tälle jätkälle ja jatkoin koko kesän. Ja kyllä tuntu hyvältä. Sitten vakipaikka firmasta työnjohtajana. Kolme vuotta meni ja tuli mun tehtäväks päättää ketkä kaks työntekijää lähtee firmasta pihalle. Toinen nimi mulla oli jo valmiiks mietitty. Tälläistä hetkeä olin oottanu koko elämäni. Annoin jätkälle kenkää. Siinähän etti töitä pieneltä paikkakunnalta, että ois saanu läskin vaimosa ja kolme lastaa elätetyks. Se tuntu käsittämättömän hyvältä. Tässä vaiheessa annoin jo anteeksi menneet ja harkitsin jopa jätkän takaisin ottamista firmaan kun tuli itkemään mun toimistoon. En silti ottanut. Joutui muuttamaan paikkakunnalta pois kun ei löytänyt töitä. Sitten jätti vaimo.
Elämäni parhaan neuvon sain 9-vuotiaana valmentajalta "Jos joku tekee sulle jotain ni kosta! KOSTA!"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiesitkö, että kaikki paha ja hyvä mitä teet palaa kolminkertaisena takaisin sinulle. Eikun siis odottelemisiin.
Sittenhän voin odotella esim. loton päävoittoa. Annoinhan sentään kaverilleni hyödyllisen opetuksen. Taidan mennä heti ostamaan läjän ässäarpoja.
hanki elämä homo
toi oli oikein niille... sellasten kusipäiden pitääki saada ansionsa mukaa...
mun mielestä toi oli oikeen.. ite en hyväksy kiusaamista millään lailla.. en henkistä enkä fyysistä..paha saa aina palkkansa!! :)
oikein sille kiusaajalle!! siinäpähän oppi vähän että kuinka tyhmä on ollukkaan! ihan kun saudissakin paha saa palkkansa!
sitten fiksu äijä! Tossa tilanteessa, sekä sitten myös tossa sun toisessa kommentissa.. uskomattoman nerokasta!
Olen iloinen puolestasi. Sinulla kävi harvinaisen hyvä tuuri :) Jatka samaan malliin äläkä anna armoa kiusaajillesi!!! ;)