Onko täällä eri taiteenalojen lesboja jotka harrastavat tai tekevät työkseen taidetta? Miten pidätte mielenne luovina?
Opiskelen alaa jossa ihmisen pitää olla aika tiukkis ja ajatella realistisesti,ja nyt kun pitäis keksiä jtn luovaa yhteen "projektiin",ei mieleen yksinkertaisesti tule yhtään erilaista/omaperäistä aihetta.
Opiskelen alaa jossa ihmisen pitää olla aika tiukkis ja ajatella realistisesti,ja nyt kun pitäis keksiä jtn luovaa yhteen "projektiin",ei mieleen yksinkertaisesti tule yhtään erilaista/omaperäistä aihetta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
opiskelen elokuva-alaa. sen lisäksi maalailen, piirtelen, valokuvaan ja lauleskelen noin niinkuin harrastuspohjalta.
välillä luovan työn tekeminen on oikeasti ihan kamalan vaikeaa. tyhjän paperin kammo tuntuu ylitsepääsemättömältä ja sitä pitää itseään maailman kurjimpana ja mielikuvituksettomimpana otuksena.
yksi keino, jolla itse herättelen luovuutta on vapaa assosionti. lähtee vaan jostain, vaikka kirjottelemalla sanoja toistensa perään.
jos on yksin tyhjän päänsä kanssa, on todella yksin. minulle ainakin on helpompaa ottaa yksi tai kaksi kaveria, paperit kouraan ja juttelemaan. jos on jonkinlainen tehtävänanto, jonka pohjalta työtä lähtee tekemään, on keskustelemalla helpompi löytää uusia ideoita.
omaperäinen ja erilainen syntyy pienestä oivalluksesta, virheestä tavanomaisessa päivässä. ei kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan miettiä miten saa välitettyä taiteen kokijalle edes sen yhden muurahaisen.
älä tyrmää mitään. kaikki ei onnistu eikä toimi, mutta yksi ajatus johtaa toiseen, joka puolestaan synnyttää idean kolmannesta, joka ei varsinaisesti liity neljänteen, mutta seitsemäs puolestaan toimiikin jo aika hyvin alkuperäiseen ideaan sovellettuna.
olikohan tässä mitään järkeä?
Tämä täällä häärää kuvanteon, teatterin ja kirjoittamisen saralla.
Oma keinoni pitää luovuutta yllä noin pidemmällä tähtäimellä on elää mahdollisimman monipuolisesti kaikesta kiinnostunutta elämää. Pelkästään taiteelliseen luovuuteen pitäytyminen karsinoi helposti luovan hulluuden, josta taas hedelmällinen luova toiminta kumpuaa. Sisäsiittoisuus ei toimi missään lajissa ja elämästä kaikkine kummallisuuksineen saa pohjattomat määrät ideoita.
Tuo Iuan mainitsema vapaa assosiaatio on hyvä keino päästä liikkeelle. Itse harrastan sitä ns. puhelinpiirusteluna eli kirjoittelen, luonnostelen mitään sen enempää ajattelematta ja yrittämättä pysyä aiheessa. Kun tätä jatkaa, huomaa luonnostelun vähitellen lähtevän sen varsinaisen aiheen suuntaan. Samalla syntyy usein muita, uusia ideoita, joita taas jatkaa toisella kertaa. Hyvä työryhmä toimii myös mainiona ideakoneena tuohon vapaaseen assosiointiin yhdistettynä. Toisinaan ne syntyvät ratkaisut ovat kertakaikkiaan ihmeellisiä.
Itselläni on harvoin vaikeuksia luovuuden ylläpidon kanssa. Joskus se on ollut hetken hukassa mutta aivan muista syistä kuin siitä, että luovuus itsessään olisi loppunut. Pääni pursuaa ideoita, suunnitelmia, mielikuvia, juonenalkuja, lauseita, ratkaisuja pulmiin.. En osaa oikein sanoa miten luovuutta siis voisi pitää yllä. Elämällä. Pitämällä silmät auki kaiken ympärillä olevan suhteen. Antamalla itselle vapauden päästää totutusta irti. Jotain sellaista.
Työssäni luovana terapeuttina minun täytyy olla koko ajan avoin kaikelle ja luovuuden täytyy olla hyvin spontaania, hetkessä tapahtuvaa. Minun täytyy olla läsnä lähes sataprosenttisesti tilanteissa asiakkaan kanssa ja antaa elämän virrata lävitseni lähes samalla tavoin kuin luovassa työssä taiteen parissa. Erona vain on että terapiatyössä itse työstövaihe, se rankin vaihe tapahtuu siinä samassa, jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaaseen. Yksinäinen, usein hyvin raskaskin taiteellisen projektin työstövaihe jää siis pois.
Pidän yllä luovuuttani elämällä mahdollisimman kokemusrikasta ja monipuolista elämää, ennakkoluulottomasti ja suvaitsevaisesti. Yksinäiset hetket ja oma rauha luovuuden lataamiseksi on äärimmäisen tärkeää että jaksaa antaa itsestään ihmisten parissa. Teen myös itse luovia asioita vapaa-aikanani, mutta joskus haluaisin löytää enemmänkin aikaa siihen omaan tekemiseen. Tanssiminen, kuvan tekeminen ja kirjoittaminen ovat läsnä koko ajan tavalla tai toisella elämässäni, mutta kokonaisen projektin kuten kirjan kirjoittaminen on todella vaativaa, paljon vaativampaa kuin terapiatyö...ainakin minulle.
Mikä ihme on luova terapeutti?
En ole kovinkaan taiteellinen (näitä asioita kun ei mitata koulun kuvaamataidon arvosanalla ;) mutta ammatiltani kuitenkin ns. luovan luokan edustaja eli tutkija. Ainakin jos tämän päivän Helsingin Sanomiin ja uutiseen suomalaisen luovan luokan katoamisesta on uskominen...
Omalla alallani luovuutta estää ehkä eniten henkilökohtaisten tavoitteiden puuttuminen. Ammatissani ihmisille valkenee nopeasti, että pelkästään odottamalla ei saa mitään konkreettista tehdyksi. Parhaat ideat syntyvät lukemalla, ajattelemalla ja oivaltamalla, mutta näihin asioihin on myös uhrattava valtavasti aikaa.
Monet kirjailijat käyttävät pohjimmiltaan tätä samaa työskentelytapaa. Itsenäinen ja joustava saa ja pitää olla, mutta on myös asetettava selkeät rajat sille, koska tehdään ruohonjuuritason työtä ja koska "maalaillaan pilvilinnoja". Ammatillinen luovuus vaatii näitä molempia. Kalenteri ei ole aina luovuuden vihollinen, vaan oikein käytettynä sen apuväline :)
Ja tämä on asia, jonka moni unohtaa tai ei ota huomioon pyrkiessään taiteellisen työn pariin. Deadline on lähes kokonaan hyvä asia, vaikka se toisinaan ahdistaakin. Samoin aikataulutus ja säännölliset työajat, jotka tietenkin voi säännöstellä oman rytminsä mukaan. Itsenäisessä taiteellisessa työssä kukaan ei ole sanomassa mitä seuraavaksi tehdään, eikä patistamassa eteenpäin. Kaikesta on vastattava itse.
Monille on myös suuri yllätys miten valtavan määrän taustatyötä taiteellisen projektin aikaan saaminen tarvitsee. Ihan raakaa tutkivaa ja analysoivaa pähkäilyä, tiedon keräämistä ja vertaamista, materiaalien kokeilua ja hankkimista ym. Mutta hyvin pohjustettu on puoliksi tehty. Se on koettu jo monta kertaa käytännössä.
Tee portfolio viriketoiminnasta. Omaperäinen paketti erilaisista leikeistä, peleistä yms. Vain mielikuvitus on rajana!
En ymmärtänyt tätäkään.
Mikä ihmeen virikekansio?
Kaikkea ne kanssa keksii. Selaavat jotain ihme kansiota ja kuvittelevat olevansa luovia...