Se mitä minä ikävöin on kosketus.
Hellä halaus, suukko, kainalossa nukkuminen.
Siis ihan vain se, että joku on iholla.
Siis se, että just siinä on hyvä.
Silti siihenkään ei kuka tahansa kelpaa ja on tyydyttävä vallitsevaan tilanteeseen.
Voisitko ottaa askeleen kaksi lähemmäksi?
Haluaisitko, jos minäkin haluan?
Hellä halaus, suukko, kainalossa nukkuminen.
Siis ihan vain se, että joku on iholla.
Siis se, että just siinä on hyvä.
Silti siihenkään ei kuka tahansa kelpaa ja on tyydyttävä vallitsevaan tilanteeseen.
Voisitko ottaa askeleen kaksi lähemmäksi?
Haluaisitko, jos minäkin haluan?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Yksi ihana pieni S-nainen olisi kiva kyllä kainalossa tälle J-Miehelle. Halaisin ja hellästi rutistaisin.
Hmm. Tuntisinko ässän J-mies
En osaa sanoa. Tunnetko itsesi? Tunteeko kukaan meistä loppujen lopuksi itsensä?
Laita viestiä niin sillähän se selviää 👍
Niin mukavaa kuin kaikki tuollainen onkin, en ole mikään läheisyysnukke, tarpeiden täyttäjä,yksinäisyyden lievittäjä. Jos minulta läheisyyttä haluaa, on haluttava minut kokonaan, kaikkiin hetkiin.
Juurikin tämä.
Minä haluan hänet kokonaan ja kaikkiin hetkiin 🤗 -sivusta
Olisi kiva tavata ässä nainen ,viime kerta meni harmillisesti ohi
Erään voisin ottaa, mutta ei S alkava.
Tarkoitin ässä vikaa,vikaa .J-mies
vika kuin vika.
Eikö se oo päivän selvää..
Ikävöin itse myös noita em. asioita. Mutta olen vähitellen ymmärtänyt sen, ettei toinen ihminen saa olla tarpeideni täyttäjä, josta joku edelläkin jo kertoi. Minun täytyy pärjätä omillani, sietää yksinäisyyttä, läheisyydenkaipuutani, seksin puutettani, rakkauden kaipuutani.
Niin kauan, että en ole enää vailla mitään toiselta ihmiseltä. Kärsiä kovia kipuja. Mutta nämä asiat vaadin vain itseltäni. Jotta en jäisi vajaaksi ja heikoksi. Parantuisin läheisriippuvuudestani. Ratkaisut vajaavaisuuteeni ja kipuiluihini pitää lähteä itsestäni. Toisilla ei välttämättä ole samanlaisia tavoitteita, kuin itselläni.
Koen vain, että itseni täytyy toipua ja pärjätä ilman toista. Jotta olen riittävän vahva, minulla on jotain annettavaa toiselle, en takerru toiseen. Voi olla, että tämän oppimiseen menee loppuelämäni. Mutta en halua enää pilata mitään, tai saada sydänsuruja, vain sen vuoksi, etten koe olevani riittävä itselleni. En halua enää kokea tunnetta, kun toisella ihmisellä on niin suuri valta minuun, että saa minut lannistettua parilla lauseella.
Ja olen löytänyt ihmisen, josta välitän. Mutta olen myös huomannut, että en osannut olla hänelle sellainen, mikä olisin halunnut olla. Jälkikäteen aina mietin, että mikä meni pieleen. Alkuun hain vikoja hänestä. Kunnes havahduin siihen, kuinka pielessä omat asenteeni olivat. Molemmissa oli vikaa. Ja niin paljon, että olisimme voineet tuhota toinen toisemme. Se valtava voima, mikä meissä löytyy. Ja menneisyyden taakka, mikä väistämättömästi vaikutti nykyhetkeen.
En tiedä, saanko häntä elämääni. Mutta mikä on vaikein läksyni; en saa liikaa haluta mitään tai ketään elämääni. Pakkomielteet ovat pahasta, ne muuttavat ihmisen luontoa sinne huonompaan suuntaan. Se mihin keskityn nyt, on oman elämäni kuntoonsaattaminen. Olen sen tähän pisteeseen ajanut, hoidan sen sieltä myös itse kuntoon. En ole yksin, olen saanut luottamuksen ka uskon Jumalaan. Haluan elämässäni toteuttaa kutsumustani ja Hänen tahtoaan. Oma tahtoni on vienyt minut aina väärille teille. Ihan aina. Se olisi hyvä muistaa.
Tämän verran olen itselleni, läheisilleni sekä lähimmäisilleni velkaa.
Ja olet ehkä ihminen, joka vääntää Jumalan tahdon kun mieleisekseen. Jotkut eivät vain ymmärrä asioita! Eikä elä sydämensä mukaan.
Ja jos välität ettei ihminen saa haluta mitään, olet aivan hukassa. Jumala ei halua ihmisestä mitään tahdotonta lammasta. Eikä päätä ihmisen persoonasta ja haluista. Halut ja pakkomielteet kun ovat kaksi eri asiaa.
* pakkomielteetkin
Nimenomaan haluan luopua omasta tahdostani ja noudattaa Hänen tahtoaan. Voin kertoa, että on pitkällinen kokemus jo siitä, miten käy kun noudatan omaa tahtoani ja kuljen mielitekojeni perässä. Sydäntäni kuuntelen myös, mutta tarvitsen siihenkin Herran johdatusta, jotta osaan tulkita sen kertoman oikein.
Ja olet niin itseäsi täynnä, että oma tulkintasi Jumalan tahdosta on juuri se oikea. Ihminen, joka hilluu vain mielitekojensa mukaisesti, tuskin on oikein henkilö tulkitsemaan Jumalaa. Ehkä olet ihminen, joka piiloutuu pelkuruuttaan aina jonkun ihmisen ja asian taakse ja nyt teet samoin piiloutumalla Jumalan taakse. Ihmisen tulisi kyllä olla tuota puhdassydämisempi! Anteeksi, mutta näin ajattelen.
Ei tuossa tunnu siitä olevan kyse. Jumalan suunnitelma on eri kuin ihmisten. Ihmiset eivät voi niille juuri mitään. Voimme vain alistua siihen mitä on ja tehdä sen mitä voimme. Loppu on hänestä ja itsestämme kiinni: mitä valitsemme? Hyvän vai pahan toteutumisen. Kyse ei ole pakottamisesta mihinkään.
Uskomisen lähtökohtakin on lähinnä luottamus Jumalaan ja toisaalta nöyrtyminen siihen että niin moni asia on ulottumattomissamme. "Sydämen" mukaan eläminen on aivan eri asia ja sillä voi olla kristillisestä näkökulmasta hyvinkin vaikeita seurauksia.
Luulet osaavasi tulkita Jumalan tahtoa, tai että hän ilmoittaa mitä tehdä tai antaa tuon valmiina sinulle. Et todellakaan tunne Jumalaa sydämessäsi.
Sitäpaitsi rakkaus on Jumalasta. Ei ole sattumaa, keneen ihminen oikeasti rakastuu. Mutta pidä "Jumalasi" ja "uskosi"
Juuri noin tarkoitin sen. En vain osannut yhtä hyvin asiaa sanoiksi pukea. Yritin kertoa, että en toisilta vaadi samaa, mutta itse olen joutunut elämän edessä nöyrtymään ja havaitsemaan asioita omalla kohdallani. Elin joskus juuri "sydämen mukaan", eikä siitä hyvää ole seurannut.
Itseäni täynnä en enää ole, enkä hillu mielitekojeni perässä. Juuri sitä yritän välttää. Niitä tapoja, miten sain elämäni menemään pieleen. Ja vaikka en seuraa "sydäntäni", olen valinnut, että haluan elää rakkaudessa, en pelon kautta, mikä on se toinen vaihtoehto.
Epäilen, että monet valintasi ovat olleet (joiden perässä olet hillunut) itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta.
Mikäs Paholaisen kätyri se siinä myrkkyään sylkee..?
Eikö totuus olekaan Jumalan tahto. Vaikka se totuus sitten sattuisikin!
Ihan kuin minun näppikseltä kirjoitettu.
Jättäisin vain tuon Jumala osan pois.
Älä vittu länkytä paskaa. Kun et muusta tiedä kuin omasta hyvästäsi niin heitä tekstikiemurasi jorpakkoon.
Joku hörhö varmaan kuvittelee lehteriltään ripittävänsä jotakuta joka ei ole tuo kirjoittaja
Olen koko ajan halunnut. Ensiaskel on tultava sinulta.
Ei nyt.
Halusi ovat liian suuret, tai ei ne ehkä ole mutta tänään kääntyilen sängyssäni monesti.
Olen .
En jaksa edes puhua vuoan maatuska vetee nyt alleen.
Voin toki ottaa askelen, parikin, jos sinäkin. Katsoa onko meistä siihen, turvalliseksi syliksi toisillemme. Että edes vähän aikaa olisi rauha, iho ihoa vasten.
Kauniisti kirjoitettu. Tiedän miltä tuntuu kun ketään ei ole ollut vuosiin lähellä. Monesti mietin miten ihanaa oisi rakastua, tuntea miehen halaus,suudelma ja partaveden tuoksu 😄. Käsi kädessä kulkeminen hämärässä tähtien alla. Muuta en tarvitsisi.
Noh, elämä jatkuu....
Tänäänkin on sama tunne, mutta kyllä se taas menee ohi...
Rakastan sinua ❤️
Ei, se tunne . . . Rakkaus . . Ei mene ohi ❤️
Siis jos se on aitoa, syvää ja oikeaa rakkautta!
Totta tämä. Syvä rakkaus ei mene ohi.