hei,kysyisin vaan että sijoitettujen lasten tapaamiset bio vanheempiinsa,miten sujuu?ja toivotteko että lapset tapaavat vanhempiaan?miten on.olen bio itse,lapsistani vanhin on sijaisperheessä,ja 2 keskimmäistä sijoitetaan isältään pois.ja itse muutin suhtautumistani asioihin 6 vuotta sitten kun katsoin dokumentti elokuvan aiheesta.rakastan lapsiani,mutta esikoiseni sijaisperhe on ominut lapseni,ja välillä tuntuu siltä että pitäisi luovuttaa ja antaa lapsen elää ilman minua.kun ei meillä siteitä ole samoin kuin nuorimmaiseni kanssa joka asuu kotona.en jaksaisi tätä aina.olen äiti vain kerran kuussa esikoiselleni,en tunne hänen huonoja puoliaan saati sitten muitakaan.joten kertokaa kantanne.
kysymys sijaisperheille
äiti74
161459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsi tapaa bioisäänsä kerran vuodessa suurinpiirtein,äitiään ei ole tavannut meille tulonsa jälkeen.
Tämä on ollut äidin oma päätös eli hän ei ole halunnut/kyennyt lastansa tapaamaan ollenkaan vaikka olemme sanoneet että voi tulla,kunhan ilmottaa etukäteen.
Lapselle äidin tapaaminen olisi tärkeätä koska itsekkin jo haluaisi nähdä oikean äitinsä,niinkun hän asian ilmaisee,mutta millä aikuista ihmistä pakotat ja jos äiti joutuu pakolla tavata tytärtään niin en tiedä olisiko siitä sitten mitään hyötyä.
Me nyt tyydymme kuvien katsomiseen bioäidistä ja isää onneksi tapaa vaikkakin harvakseltaan.
Meillä menee minun mielestä hyvin piojenkanssa.Mietin tässä mitä tarkoitit,että ovat omineet lapsen?Meillä rakastetaan lapsia yli kaiken,mutta en pidä sitä että olemmme omineet lapsen.Piot ovat heille rakkaita vaikka eivät nääkkään niin joka päivä.Tottakai äitinä jäät paitsi tavallista päivärutiineista ja se tuntuu varmaan pahalta.Rakkauttahan kukaan lapsi ei saa liikaa.
tarkoitin lähinnä sitä,kun sijaisvanhemmat eivät halua antaa lastani useammin,lapsi on 12v.ja 10 vuotta olen yrittänyt saada yölomille.kesälomille,joululomalle ym.ei edes yhtä yötä,lapsi kyllä haluaisi ja sossuilla ei ole sitä mitään vastaan,sillä en juo käytä aineita tai muutakaan.olen normaali siinä mielessä.tunnen itseni välttämättömäksi pahaksi.
Ei sijaisvanhemmat voi estää bion ja lapsen tapaamisia.
Meillä bio tapaa kerran kuussa lapsensa.
Joskus, aika usein, tuntuu että se on lapsen kiusaamista. Koska aina kaikki entinen palaa lapsen mieleen. Mielestäni joka toinen kuukausi riittäisi. Mutta koska bio haluaa tavata lastaan, ei meillä ole siihen mitään sanomista.
En sano asiasta biolle, tehköön mitä lystää. Hänenhän lapsi on. Onkohan se OMIMISTA, jos on niin lapsi on ainakin onnellinen kun joku huolehtii, ja rakastaa. Biosta ei siihen koskaan ollut!
lapset tapaavat biovanhempiaan melko säännöllisesti. vähintään kerran kuussa on tavoite ja yökyliin mennään, jos koto-olot ovat turvalliset.
tosin yhden lapsen äiti ei uskalla ottaa lastaan yökylään, koska kokee sen pelottavaksi(oma sortuminen kaljaan?/rankkaa nähdä lapsi taas kotona?)
ja yksi vierailee sukulaisissa tukka pöllyten käyntikohteiden välillä. siis siihen minä toivoisin tasaisempaa kotoista oleskelua mummolla, en näyttelyesineenä kylästä kylään kiertämistä.
minkä se pride ja tätini yhdessä opettivat on tämä: lapsen on tarpeen tietää kuka on ja mistä tulee. ja vaikka minä sijaisäitinä en aina lainkaan ymmärrä MIKSI lapsen on tässäkin tapauksessa tavattava biojaan, niin lapselle se on TÄRKEÄÄ.
itseasiassa se minun tuntemukseni pitäisi olla sivuseikka. sitä ei muista eikä halua ymmärtää, kun korjaa vaikean tapaamisen jälkikierteitä, mutta lapsen vieroittaminen tai biosuvun tapaamisten kieltäminen lyö lapseen haavan, joka on syvä. sanoi tätini, jolle ei kerrottu sen kyläilevän naisen olevan hänen äitinsä. ei ennenkuin kylän juorut sen kertoivat.
Vaikka 1xkk tapahtuva tapaaminen tuntuuvarmasti riittämättömältä, se aivan varmasti on lapsellesi äärimmäisen tärkeää, älä siis 'luovuta' vaan jatka sinnikkäästi. Ja ota huoltosuunnitelmapalaverissa esiin yökyläilytoive, sekä oasta että laspesi puolesta. Sossu kirjaa yölomat suunnitelmaan ja siitä sen pitäisi alkaa.
Meillä on kaksi vauvana sijoitettua lasta. Molemmat niin rakkaita ja 'omia' kuin olla ja voi. Kuitenkin kummankin biojen tapaaminen on meille tärkeää, vaikka itselle siitä on vaivaa ja välillä tuskaakin.
Toinen lapsista on nyt puolen vuoden verran ollut biollaan myös yötä, ikää nyt 4,5v. Tiedän bion haaveilevan pidemmistä yhteisistä lomista ja sukuloimaan menosta (siellä on sitä kiertopalkintona esittelemistä sitten...), mutta uskon että pystymme bion kanssa yhdessä lasta havainnoimalla löytämään sen 'tahdin' jolla näitä lomia voidaan pidentää ilman että lapsen turvallisuudentunne järkkyy.
Minusta on tärkeää että lapseni tietää 'mistä on tullut' ja että hänellä on kaksi rakastavaa äitiä. Mutta silti se samalla myös sattuu omistushaluiseen minääni. Tärkeintä on lapsen etu, lasta ei koskaan voida rakastaa liikaa. Ja kun me molemmat äidit puhumme pojasta vaikka huoltosuunnitelmapalaverissa, sossu hyrisee tyytyväisenä, kun huomaa meidän todella 'puhuvan samasta lapsesta'. Tätähän sen sanottiinkin olevan, jaettua vanhemmuutta, mutta siihen kasvaminen on kivulloista.
itse kyllä en halua kierrättää lastani missään,sukulaisissa.olen asiat niin järjestänyt että äitini ja siskoni tulevat meille silloin kun jasmin tyttäreni tulee,mutta ei aina.ja hänen syntymäpäivänsä järjestän myöskin meillä,sinne on aina kutsuttu myös jasmin pikkuveli isän toisesta liitosta.tämä on lapsille vaikea juttu,sillä silloin kun jasmin täytti 2v,hänen isänsä tappoi itsensä.joten koen syystä itseni tärkeäksi lapsille,
Jos lapsi on sijoitettu pysyvästi eikä koskaan enää palaa biokotiin ja lasta on kohdeltu väkivaltaisesti ja lapsi pelkää ja reagoi, en missään tapauksessa ymmärrä näitä tapaamisia ja niiden tavoitteita. Lasta käytetään hyväksi, äidin psyykettä hoitamaan. Se on törkeetä.
Milloin kuvittelet sijaislapsesi tapaavan sukulaisiaan, jollei käydessään vanhempiensa luona. Sinäkö heitä hänelle esittelisit? Asenteesi lapsen tarpeeseen tavata biosukuaan on todella outo, samoin kuin asenteesi koko sijaisvanhemmuuteen. Olet erinomainen esimerkki omivasta sijaistantasta. Lapsen edusta et ymmärrä tuontaivaallista.
en ole sijaisvanhempi,vaan biologinen äiti.ohhoijaa kun on luettu hyvin
Ettei lomia oisi pioäideillä.Toisella paha miselenterveysongelma eli tuntuu että lapsi menee hoitamaan äitiä.Toinen käy lapsen kanssa paarissa ottamassa pienet (lapsen kertomaa).Mutta sossujen mielestä tapaamisia pitää järjestää kun piot haluaa.Missähän menee raja tapaamisille lähinnä yökylät.
niinkö ajattelet,vai en ymmärrä lapsen parasta ollenkaan,niinkö.kyllähän ajattelen,ja minähän olen jo vuosia pitänyt huolen siitä että lapseni tapaa myös puol veljeään vaikkei ole pakko.osaan olla entisteni entisten ja nykyisten ystävä ilman minkään laisia vihan tunteita.mieluusti olisin lapseni kanssa usein,mutta vaikka olen normaali,en juo käytä aineita saati ikinä lapsia edes tukistanut,kummaa että morkataan vaikkei tunneta,mutta asia on vain niin,että lapset eivät ole näyttely tavaraa,vaan tuntevia ihmisiä,ja ainakaan omalla kohdallani en heitä esittele,lapset itse esittelevät itsensä jos haluavat.etenen heidän ehdoillaan,en omien halujeni mukaan.me olemme tytön kanssa samanlaisia siitä huolimatta että saimme erilaisen kasvatuksen,ja vaikka kuinka muita järkyttää esim se,että syksyllä suuntaamme tuska festareille katsomaan bändejä joista tyttö ja minä pidämme.
sossut ovat mielestäni idiootteja,ei lapsien kuulu nähdä vanhempien juomista,ei edes sitä yhtä koskaan.miksi sossut suostuvat lomiin jos lapsen äiti vie lapsen kaljalle kanssaan.tai mielen terveys ongelmaiset sitten...huhhuh.byrokratia on syvältä ja haisee.
Jos ottaisit kaikkien juovien vanhempien lapset huostaan, minne ajattelit heidät sijoittaa.
mutta sellaisten ihmisten jotka juo,niin pitäisi harkita tarkoin haluavatko he oikeasti lapsia eikä tehdä lapsia vain sen takia että heistä saa rahaa,tämä on surullista mutta totta.olen nähnyt joskus työssäni niin nuoria kuin kuin vanhojakin venhempia jotka eivät juurikaan välitä lapsistaan.lapset ovat tehty vain rahan takia.ja usein lapsilisistä rahoitetaan huumeet tai alkohilt.nämä lapset ovat apaattisia ja ilmeettömiä,he oirehtivat usein pahasti jäädessään vaille huolenpitoa ja rakkautta.on ikävää että asioille ei voi mitään.mutta näin vain on nyky suomessa.
....tapaamisia, jos oma äiti ei kykene pitämään yhteyttä, minusta on kuitenkin hyvä asia, että tapaamiset olisivat tasaisen säännöllisesti, niin ettei puolen vuoden katkoksia tulisi, ihan samoin, kuin lapsien hoito säännöllistä.
Pidemmän päälle ajateltuna varmaan oikea ratkaisu, jos lapset vieraantuu vanhemmista, niin silloin se tapaaminen jännittää lapsia, jos puolikin vuotta on väliä.
Kyllä jos sellaista vihaaa on olemassa, niin luulisi sen hyvällä saatua kitkettävän pois.
Meillä yksi perhe kostaa kiukulla ja tieten tahtoen yritän parhaani, että vaikka pahalla ajattelisivat, annan hyvää palautetta, tietenkään en aina jaksa, mutta olen tehnyt nyt tälläisen ratkaisun, silloin tiedän tehneeni kaikkeni.