Kun minulla on tätä suurta ylipaino ongelmaakin, niin olen myös havainnut sen että silmäpussitkin nykyään lihoo samalla kun muu paikka lihoo. Aina joka hiton asiassa pitää tulla uusi ongelma ja siksikin minun on vaikea saada ketään kun olen pullea ja olen muutenkin sen näköinen kun olen, pärstästäkin. Kaikilla on eri ongelmat ja minulla tämä ja toi, että en saa ketään siksi ja siksi myös kun olen aika erikoinen persoona, enkä ole se kiinnostavin siinä "parhaimmassa persoona" mielessä mutta olen jo tottunut aika pitkälti tälläiseen- etten kuulu mihinkään ja vaikka olen ihmisten seurassa niin silti tunnen olevani yksin ja hyvin outo.
Mikä teillä on mennyt vikaan kun olette täällä?
Mikä teillä on mennyt vikaan kun olette täällä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet varmasti ihana. Silmäpusseineen päivineen. 🥰
Joo, kyllä oon itsekin ollut viime aikoina kriittinen painon kanssa, joulun jälkeen. Makean vähentäminen on ollut haasteellista.
Aina voi laihtua. Oon mäki pulska nyt mutta siihen omat syynsä oli. Nyt kilot karisee kauheeta kyytiä. Vaikka oon ollu pulska nii itseasiassa ei mulla oo ollu sen vähempää sulhasehdokkaita kuin sillo missinmitlissakaan. . Kai se persoona ratkaisee tai se et on iha nätti naama :) lisäksi se että jos on elämänmyönteinen ja karismaattinen niin tekee paljon. Älä siis haitaksi läskeihin vaan jos saisit kehitettyä sitä onnellisuutta ja iloa! Kilot karisee ku onni löytyy.
Lisätään vielä että vedenjuonti voi auttaa silmäpusseihin sekä suolan vähentäminen
Samaa mieltä oon! Painonpudottajien pitäisi juoda enemmän vetta, eikä täyttää mahaansa hiilaripitoisella ruualla.
Et ole ainoa, mä olen samanmoinen. Liian tylsä ja tavallinen, en mikään kiinnostava persoona, ketään ei mä ja mun jutut kiinnosta minkään vertaa. Ei asiat ollut paremmin silloinkaan, kun olin laihempi. Mä aloin enempi lihomaan, kun aikoinaan tuli liian monta rankkaa asiaa kohdalle yhden vuoden aikana. Miettinyt olisinko yhteen asiaan voinut vaikuttaa, jos olisin puhunut yhden henkilön kanssa, kun näin ettei hänen asiat ollut kunnossa. Tuskin olisin pystynyt vaikuttamaan hänen päätökseen siihen mitä teki, mutt asia ei olisi vaivannut vuosia. Sitten tuli muitakin asioita siihen perään, jotka muutti mun elämää. Monen mankelin läpi olen käynyt. Oppinut pitämään asiat sisälläni sen takia, kun ketään ei kiinnostanut kuunnella, joku tais silloin sanoa ett näytin siltä ett pärjään, pakkohan se oli pärjätä ja mennä eteenpäin. Syönyt suruun ja murheeseen ja pitänyt mölyt mahassa.
Joo, no joskus lyhyitä aikoja elämässä kaikki on ollu sen verran hyvin, että olis ollu kohtalaisen miellyttävää seuraa, mutta sitte asiat on aina alkaneet meneen päin helvettiä siinä mitassa, että ihan oma pinnalla pysyminen on vaatinu kaiken energian. Eipä siinä mitään, ei nyt mitään sen erikoisempia koskaan odottanutkaan. Etupäässä samaa paskaa lapsuudesta asti, ja ne pienet piristymisetki oikeestaan vaan saaneet kokonaiskuvan näyttämään entistä surkeemmalta. Ja ihan sellaisina realistisina välähdyksinä aina silloin tällöin nähnyt asioiden todennäköisen kulun, ja niinhän ne on aina hyvin pitkälle menneet, vähän tragikoomista rämpimistä. Ulkonäköön en ole juurikaan kiinnittänyt huomiota, suhteellinen laihuus varmaan yksinkertaisesti köyhyyden syytä. Tietyllä tapaa kaiken välissä ollut jo pitempään, ne ihmiset joiden kanssa olisi jotain yhteistä, ovat jo elämässään aivan eri vaiheessa. Pohjalla olonko pitäisi olla se yhdistävä tekijä, aika pieni yhteinen nimittäjä.