Ensin laitat musiikit soimaan ja kaikki kuulostaa paskalta, musiikista ei löydy enää sitä jotain ja instrumentaaliset kohokohdat ei säväytä, musiikilliset koukut jäävät löytämättä ja sanoihin ei pääse kiinni. Voisihan sitä piirtää tai maalata, ei onnistu taitteelisen näkökulman löytäminen on mahdotonta ja muiden taiteilijoiden kerronta taideteoksesta jää löytämättä. Tietenkin sitä voisi katsoa elokuvan, elokuvan merkitys ei aukea ja piilossa olevat ohjaajan/ käsikirjoittajan mielen maisemat ei aukea, eli yhtä tyhjän kanssa. Kun nämä kolme ovat taiteilijasielulle täysin tyhjää elämän merkitys on nolla.
Voiko joku ihan pokerinaamalla väittää päihteettömän ja terveellisen elämän olevan jostain kotoisin?
Anonyymi
4877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=ABhDiXbUaBE ..
Kirjaudu sinne päihdelinkkiin kipuilemaan.
Vain elokuvallinen ilmaisu pätee noin ,ei muut. Lisäksi persoonassasi on jotain vikaa kun elämyksiä ei löydä kuin humalassa, joskin lievät kännit voi kyllä ottaa silloin tällöin jos siitä saa tyydytystä, kuten minäkin.
Kirjoitat vain miten itse näet asian. Tottakai elämyksiä löytyy muttei ne ovat laimeita, ne eivät kosketa tarpeeksi voimaakkaasti eikä niihin pääse sisälle. Sama pätee musiikin ja taiteen tekemiseen, kaikki hyvät tehdään sekaisin. Eihän raitis ihminen sitä ymmärrä, koska se ei pääse sisälle sellaiseen mikä ei ole hänen aivoillaan saavutettavissa. Onko ihmisessä jotain vikaa silloin jos on kokenut jotain todella hienoa ja hyvää, miten on viallinen jos on pystynyt nauttimaan taiteesta monella eri tavoilla? Silloinhan se on täysin normaali tila. Tarkoitin jos olet ennen ajanut ferrarilla ja sitten joudut ladan kyytin, niin eihän nämä ole millään tavalla verrattavissa.
Suurin osa suomalaisista on välillä jonkun päihdyttävän aineen alaisena ja välillä selvinpäin. Molemmissa tiloissa kulutetaañ kulttuuria ja elämykset ja kokemukset vaihtelee. Suurin osa myös nauttii kulttuurituotteista enemmän selvinpäin.
Vanhaan taiteilijamyyttiin kuuluu että kärsimys ja päihteillä muutettu tajunnantila kuuluisi suuren taiteen luomiseen. Moni taiteilija on sanoutunut irti väitetystä päihteiden luomisvoimasta ja kertoo selvinpäin luomisen olevan totuudellisempaa ja aidompaa.
Että en sitten tiedä, oiskohan sun aivokemiat viturallaan? Vai arvomaailma?
Silloin kun ei enää hahmota taidetta musiikin, elokuvien, taulujen tai kirjojen kautta on ilmeisesti aivokemioissa jotain vikaa. Syvyys puutuu joka asiaan, ja ero on se kun päihteetön ajatelee kaiken olevan kohdallaan ymmärtää päihteiden käyttäjä jonkin olevan vinossa. Kyse varmasti onkin aivokemioista ja päihteillä taiteen hienouden ymmärtää siten miten se on tarkoitettu ymmärrettäväksi. En ole ajatellut meneväni koskaan enempää tähän huonoon suuntaan missä ei ole mitään sisältöä. Eilen ja jopa jokin aika sitten ajattelin muuttuvani päihtettömään suuntaan, mutta sieltä ei tosiaan löydy mitään hyvää minkään asian suunnalta. Siellä ei ole yhtään asiaan minkä takia haluaisi jatkaa, eri asia olisi jos edes joskus löytyisi musiikkia joka kuulostaisi niillä aivoilla edes puoliksi kuunneltavalta, mutta ei. Taiteellisuus on ehkä kaikkein tärkein osa itseäni ja jos se katoaa, katoaa samalla kaikki muukin siinä ohessa. Onneksi ei tarvi tätäkään enää miettiä koskaan, en enää ikinä enää tuhlaa aikaani tälläiseen tyhjyyteen ja turhaan. Taas meni useita päiviä hukkaan selvin, ja mitä sain en mitään.
Täytyy vain sitten odotella sitä Wiskarin levyä mikä ylittää The Beatlesin levymyynnit. Ehkä se sieltä tulee kun tarpeeksi kauan odotellaan.
Eli ohi meni. No yritetään vielä: päihteiden vaikutus taiteen tuottamaan nautintoon on vain sinun oma kokemuksesi. Muut ihmiset nauttivat, ymmärtävät ja tulkitsevat taidetta syvällisesti ihan selvinpäin. Vika on siis siinä että olet päättänyt että haluat luulla itsestäsi noin.
Tietenkin on ja jos nautin taiteesta päihteiden vaikutuksen alaisena ja koen sen silloin omien aivojen kautta täydelliseksi, niin eihän sen ole silloin tarkoituskaan olla kenekään toisen kokemus. Eli tämä asia ei ole oma eikä kenenkään toisen luulo miten koen taidetta, ja jo pelkästään kun tulkitsen artistia on näkemys eri puhumattakaan miten omat taiteelliset kyvyt tulevat esille. Turha näistä asioista on keskustella sellaisen kanssa, joka ei ole pystynyt edes erottamaan kappaleesta kahta eri instrumenttia yhtä aikaa.
Kaiken maailman puoskarit vain kuvittelevat heidän ajatusmaailmansa olevan jollain tapaa oikea ja kaikilla ihmisillä pitäisi olla samalainen kokemuspohja kuin heilläkin, tai sellainen kuin he haluavat. Ei se ole niin, jokainen tekee itse ratkaisunsa miten, milloin ja miksi kokee kaiken itsellensä parhaimmaksi eikä kenekään toisen takia. Ei tulisi mieleenkään alkaa väittämään jonkun toisen elämyksien olevan jollain tapaa vääriä, tai edes miten ne kokomeukset on hankittu, ne ovat arvokkaita kokemuksia.
Ootko koskaan tavannut ihmistä joka ei kykene erottamaan eri instrumentteja kappaleessa..? Minä en.
Vaikuttaa siltä ettei niitä tällä pastalla kauhean montaa ole itseni lisäksi.
Päihteet aiheuttaa masennusta , tulee juurikin se tyhjä olo kun yrität olla selvin päin mutta kun kun olet pidemmän aikaa erossa alkoholista ja pääset eroon siitä niin parantumisesi alkaa.
Niinnii...
Ikävä palsta ei ole oikea paikka sinun huumausaine ihannointiin.
Se ei myöskään ole paikka jossa sinä arvioit mikä, miten tai miksi jokin asia on täällä palstalla.
Sitä paitsi, en ihannoi huumeita, paheksun niitä. Se että kerron miten olen kokenut elämäni aikana niiden vaikutuksen verrattuna ilman niitä on pelkästään vähän kuin tässä olisi tekniikan maailman talvirengas vertailu. Pitäisikö valehdella miten olen kokenut kaiken, mikä idea siinä olisi? Ajattele jos talvirenkaiden testaajat aina valehtelisivat testitulokset, ja varmasti valehtelevatkin jos saavat hiukan tukea yrityksiltä, ero on siinä etten saa tästä mitään.
Päihdelinkkiin tämmöset tai suolen huumausainesivuistolle. Täällä tää vuoroin itkee ja vuoroin ylistää riippuvuuksiaan.
Sinä se täällä mainostat huumausaine sivostoja ja päihdelinkkejä eikä kukaan muu.
Maalita vielä joku syytön ihminen näiden päihdeoodien taakse, niin vielä parempi. Trollaus on taitolaji, joka ei juuri tarvitse parannella kun silmille on kerran kustu, syntyy rikkinäinen puhelin.
Eikö se tunnu kuluttavalta? Ymmärrän sen että syvä taiteen kokeminen on tärkeää mutta entä sinä? Älä kuluta itseäsi loppuun. Ehkä sulla on jokin lukko mikä ei aukea ilman alkoholia? Pääset irti sen aineen avulla jostain ja oot jäänyt kiinni siihen. Tottahan se on että iso osa taiteesta on tehty pää sekaisin. Eikä se haittaa mutta jos et oo iloinen sun pitää yrittää. Se tulee varmasti vasta ajan kanssa takaisin, ja ehkä erilaisena. Mutta jos säkin sitten voisit paremmin? Eikö?
Onhan se kuluttavaa, kaikella on hintansa. Kuitenkin kun laittaa kaikki palaset yhteen ja punnitsee asioita joka suunnalta on vaikea kuvitella minkään asian olevan nautinnollinen ilman päihteitä. Tämä siksi koska olenhan paljon ollutkin pitkiä aikoja ilman ja kun ei mitään koskaan ole löytynyt eikä mistään ole saanut mitään hyvää irti herää kysymys olemassaolosta. En pääse mistään irti vaan saan lisää, eli en siis etsi menetettävää. Ja kun sanoit jonkin asian tulevan erillaisena, niin en etsi sitä. Aina kun olen kokenut jonkin asian erillaisena, niin se on ollut suoraan sanottuna mitäänsanomatonta ja täysin arvontonta elämänkokemuksille. Kuka sellaista elämää haluaa elää? Näitä asioita ei vain ne pysty ymmärtämään joilla ei ole omaa kokemusta. On aivan yhtä tyhjän kanssa, jos joku sanoo sinulle tai olet lukenut näistä jossain, ne eivät tuo sitä todellista kokemuspohjaa. Hyvä musiikki tietyssä tilassa vastaa seksiä, vuoristorataa, lottovoittoa, parasta ruokaelämystä ja benjihyppyä yhtäaikaa, kun taas selvin pelkästään seksikin on surkeaa ja lottovoitosta on edes turha haaveilla. Esimerkiksi joku lääkäri voi kuvitella päihteidenkäyttäjälle parhaaksi jonkun masennuslääkkeen, no mitä sen ihmisen elämälle tapahtuu? Sen sisin kuolee ja elämä menettää merkityksensä, he eivät ymmärrä sitä eivätkä he ymmärrä ettei niiden lääkkeiden kanssa voi olla iloinen, tai nauttia elämästä, se on pelkkää tyhjää vajaaälyisenä olemista. Joten ei se ihme ole, että käyttäjät aina palaavat niille juurille josta löytyy se kaikki ydin ilolle, kokemuksille ja niihin tilanteisiin mitä rakastaa.
Joo ei mitään masennuslääkkeitä. Älä anna sun elämää jonkun lääkärin käsiin. Itse tiedät paremmin koska se on sun elämä.
Mä en enää juo alkoholia ollenkaan koska mulle tulee siitä päähän outo olo. Sellainen vähän häiritsevä. Jos olisin halunnut saada pään sekaisin olisi pitänyt siirtyä huumeisiin ja päätin että ei oo mulle se.
Se miten kuvailit musiikin kokemista syvällisenä tunteena.. kyllä mä tunnen sen niin. Siihen tunnetilaan ei tietenkään aina pääse, mutta usein. Jos halusit tietää voiko selvinpäin päästä siihen tunteeseen.
Taiteen tekeminen varmasti muuttuu. Kuka tahansa joka koskaan on yhtään enemmän tuntenut taiteilijoita kyllä ymmärtää sen että alkoholi antaa jotain siihen. Käteen rentoutta, tunteeseen syvyyttä jne.
Monet asiat on sellaisia että niissä on meille sekä hyvää että pahaa. Se pitää itse punnita jääkö voitolle. Ei se haittaa mitään jos sä haluat juoda mutta oot varmaan huomannut jotain haittaa koska pyrit lopettamaan.
Sitä voisi suoraan verrata tilanteeseen jossa alkaisi viettämään elämää sokeana ja kuurona sen varjolla, että todennäköisesti elää pikkasen kauemmin ilman päihteitä. Kun vaihtoehdot on mahdollisesti lyhyempi elämä, mutta silloin näet ja kuulet paremmin, kokemukset ovat paljon syvällisempiä, tai pidempi elämä etkä koe, kuule ja näe oikeastaan mitään on todella helppo valita ensimmäinen vaihtoehto. Se varmasti on se yleisin syy taiteilijoiden keskuudessa minkä takia aina käytetään päihteitä. Olet niin sanotusti taiteilijana kuopannut luovuutesi jättäessäsi päihteet, niin se vain on.
Jos se on vain tuosta kiinni niin eikö tuo valinta ole silloin selvä. Voit paremmin niiden avulla joten jatka. Kaikki me kuitenkin lopussa aletaan kuihtua joten ei siinä välttämättä mitään mieltä ole elää 90-vuotiaaksi. Kyllä se aika jokaiselle tulee silloin kun se on tarkoitettu, edesauttoi sitä itse tai ei.
Hyvinvointi on kokonaisvaltaista ja jos tunnet olosi surkeaksi ja tyhjäksi ilman päihteitä niin tuskinpa se kokonaisuudessa kauheasti parantaa että olet ilman. Se taide on arvo jo sinällään.
Parempi elää juuri niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Ja ihan sama vaikkei niitä valintoja ymmärrä muut kuin muut taiteelliset. Ne kuitenkin ymmärtää. Sit vaan larppaa yhteiskunnan normalisoiville rakenteille sitä mitä ne milloinkin haluaa nähdä jottei tarvitse olla niiden kanssa tekemisissä koska ne kuitenkin yrittää tehdä jokaisesta jonkun aivokuolleen kuoren mikä on puristettu haluttuun muottiin.
Joo, mulla on ihan sama juttu, mikään ei ennee säväytä.
Ne jutut alkoo olomaan parhaita joissa mikeen ei kiinnosta.
, eli siis ainaista valittamista pääosin.
Mutta tyydyn tähän .
Elämä olkoon tälläistä , kivut vuoan lisääntyy mutta niitähän on ollutkin.
Elämä selvinpäin päräyttää lopeta lihan ja roskaruuan syönti ,juntti.
Mulla tuo on ihan fiiliksistä, vuodenajoista ym. kiinni mikä musiikki kolahtaa milloinkin, jos kolahtaa. Päihdeongelmaisella voi kestää pitkään ennen kuin pystyy saamaan selvinpäin kiksejä mistään, kun aivokemia on aivan sekaisin.
Tottakai voi , miksei voisi..
Kaikki ihmiset ei tarvitse päihteitä ollakseen luovia.
Terveellinen elämäntapa tuo sitä hyvinvointia.
Kun ruokavalio , uni , ja liikunta ovat tasapainossa , on ihmisen henkinen hyvinvointikin hyvä. Ja mieli virkeänä jaksaa paremmin kaikkea ja innostuu asioista helpommin. Ja luovuuskin pääsee kukkimaan.
Totta ... unet ... todella tärkeä juttu itselleni. Mä en muista yhtään ainutta känniuntani. Eikö niitä sitten näe vai ekö vaan muista, mutta unet on mulle erittäin tärkeä inspiraarion lähde. Mä RAKASTAN mun uniani. Parempaa kun ykskään elokuva, jonka oon koskaan nähnyt. 😁
Mä huomaan myös unistani heti, jos mun henkinen olotila heikentyy. Alan muistaa vähemmän unia ja niistä tulee latteita ja tylsiä. Mielikuvitus muuttuu selkeästi huonommaksi ja ne ei vaan enää ole niitä mun uniani.
Tuli tuosta vielä mieleen, että suurin osa ihmisistähän ei löydä taiteesta tuota mitä sä oot löytänyt. Ei oo helppoa saada kiinni siitä. Lähes jokainen joka saa kiinni on löytänyt oman tapansa saada siitä kiinni. Päihteet lienee yleisin.
Mä saan kiinni samoista asioista nuoruuden rakkauteen liittyvien tunnekokemusten kautta. Jokaikinen kerta kun oon yrittänyt poistaa niitä muistoja mielestäni on samalla tuntunut että myös taide on kuollut. Täysin kuollut. Musiikki on kuollut. Kuvataide kuollut. Minä myös kuollut sisältä, koska ne oli tärkeää.
Mä en usko että saisin mistään enää kiinni jos poistaisin sen tunteen sisältäni. Ei vaikka vetäisin mitä. Koska se on arvokasta pitää löytää oma tapansa elää kaiken kanssa. Kukaan muu ei voi kertoa miten. Itse pitää se löytää.
Päihteet ja varsinkin huumausaineet tuhoaa aivot.
Sitten ei mikään tunnu miltään ja lopulta ei pysty luomaan mitään eikä tekemään mitään normaalissa elämässä.
Kuka muuta väittää, valehtelee.
Totta, mutta esimerkiksi voin kertoa että yksikin neurolepti tuhoaa aivot pahempaan kuntoon kuin 10 vuoden kannabiksen polttelu, joka vastaavasti ei tuhoa aivoja laisinkaan, ne paulautuvat aina ennalleen. Se joka väittää jotain muuta valehtelee. Siinä ei ole pahemmin lääketieteellä sanan sijaa markkinoille jos ihmisellä on jotain ongelmia ja tarvii siihen jotain tuhoamatta itseään.
Noinhan se on.
Lääketiede on korruptoitunutta pskaa jos ihan suoraan saa sanoa. Niiden logossakin kiemurtelee käärme.
Ei tarvi edes olla kuin antibiootti niin tulee vahinkoa. Nimim. kokemusta on. Ja sen jälkeenkin saat vääntää jokaikinen kerta ettet enää koske siihen lääkkeeseen mikä tuhoaa sua kun ei ne usko. Oon huomannut että mitä vähemmän näät lääkäreitä sen parempi.
Ei ed.
Taiteelliset ihmiset viihtyvät toistensa kanssa syystä.
Elä sitä elämää jota haluat elää. Jos joku lääkäri yrittää väkisin tuputtaa pillereitä ota ne, vedä vessasta alas ja sano että auttoivat, nyt on mahtava olo, heippa.
Kyllä se miesapröllipölli menee niin, että lääkärin määräämät kannattaa syödä.
Jos on mielekäs duuni, josta saa vielä palkkaakin. Katto ja ruokaa jääkaapissa, vaimo ja mukulat jotka ei käy hermoille niin sanoisin, kyllä.
Mutta kun ei ole käynyt tuuri, niin todellisuuteni on. Ei.
Perusnaamarilla selviää loistavasti ilman päihteitä. Aikasi kun olet ruokkinut itseäsi jos jonkinlaisilla pöperöillä, et voi hetkessä odottaa että elämä alkaisi tuntumaan elämisen arvoiselta.
Samaa mieltä. Elämässä pärjää ja voi nauttia siitä päihteittä.
Negatiivisen stimuloitavista aineista tulee saada niskaote. Se ei tule olemaan helpoimmasta päästä.
En voisi kuvitella jos en kykenisi tuntemaan lukuisia aistinautintoja. Elämästä puuttuisi silloin paljon.
Tunnen aistinautintoja monenlaisia ilman päihteitä. Minulla kyky heittäytyä hetkeen.
Hyvä toinen Sinä!
Noi on pitkälti ihan vaan sun omia ongelmia. Itsellä ainakaan ei ole koskaan ollu vaikeuksia selvin päin. Kännissä kylläkin kaikki puuroutuu ja siksipä en siitä olotilasta tykkää. Selvänä asiat on kristallinkirkkaita ja selkeitä. Tottumuskysymys varmaan, että millai se musiikki kuulostaa "oikeelta" ja leffasta saa "kaiken irti". Samoten tossa taiteilussa itselle selvänä paras ehdottomasti. Jos nyt ei sitten tykkää maalata jotain superabstrakteja, joista kenenkään ei ole tarkotus mitään tunnistaakaan.
Lopeta päihteiden käyttö,se pilaa elämäsi.
Tiedän mutta olen päihteiden kanssa onnellinen. Vaihtoehto 2 on olla selvin ja masentunut tyhjän elämän seassa pyörimmässä jumissa olevilla aivoilla.
Toipuminen vie aikaa. Monet päihteet sekoittavat omaa hormonitoimintaa ja siksi toipuminen alkaa masennuksen kautta. Vasta sen kahlattuaan läpi päihteettömän elämän hyvät puolet näkyvät.
Tuli vielä mieleen, että lapsina meillä on varmaan ollut kyky eläytyä, mutta se hukkuu helposti esimerkiksi ankaralla kasvatuksella kuten vaikka oma kyky hetkeksi hukkui. Kiitos elämän tapahtumien, sain sen takaisin ennen kuin edes olin tarpeeksi vanha etsimään sitä päihteillä.
Joillain on, se ehkä hukataan, ja jotkut löytää sen jollain keinoilla takaisin.
Muistan kun mulla oli sellainen "taide kuoli" hetki ja olin hävittänyt kaiken asiaan liittyvän kotoa. Lapseni hoitaja tuli kertomaan liikuttuneena että se laulaa niin kauniisti että ihan itketti. Se oli hämmentävää koska enhän mä ollut koskaan kuullut sen laulavan, hädin tuskin puhui vielä. No nykyään oon, laulavan, tanssivan. Ja kun katsoo niin se on selvä että saa kiinni musiikin tunteista sillä tavalla että se näyttää aidolta. Mikä se keino siinä on, en tiedä. Olen miettinyt että oliko se vaan lapsina niin lähellä aina.