Olen keski ikäinen nainen, ja hyväksyin oman kiinnostukseni naisia kohtaan jokunen vuosi sitten. Sitä ennen olin elänyt heteroelmää, en asunut miehen kanssa mutta kävin treffeillä.
En ole varsinaisesti kaipaillut yhteistä elämää kenenkään kanssa - ikinä. En tiedä jos vallitseva korona tilanne rajoituksineen on syy siihen että koen olevani maailman yksinäisin ihminen. Haluaisin korjata tätä kunhan päästään eroon rajoituksista.
Miten koette tilanteen - voiko henkilö joka on keski ikinen ja “ikisinkku” olla sellainen jonka kanssa voisitte jakaa aikaanne/arkeanne ja ehkä mahdollisesti seurustella?
En ole varsinaisesti kaipaillut yhteistä elämää kenenkään kanssa - ikinä. En tiedä jos vallitseva korona tilanne rajoituksineen on syy siihen että koen olevani maailman yksinäisin ihminen. Haluaisin korjata tätä kunhan päästään eroon rajoituksista.
Miten koette tilanteen - voiko henkilö joka on keski ikinen ja “ikisinkku” olla sellainen jonka kanssa voisitte jakaa aikaanne/arkeanne ja ehkä mahdollisesti seurustella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei maailman yksinäisin ikisinkku! Ei se mielestäni ole historiasta kiinni mitä seuraavaksi tapahtuu, jos tuntuu että elämässä ei ole tapahtumia/yllätyksiä voi kokeilla että unohtaa ei sanan ja vastaa KYLLÄ tuttavien ja kaverien ehdotuksiin. 😉 Minä olen esim. pyrkinyt poijes sitku elämästä. Helpottaa korvien välissä kummasti. ☺️
Hei ”ikisinkku”, älä vaivu masennukseen. Jos itse olisin sinkku, ei ikäisenäsi toisen seurusteluhistoria - tai sen puute - haittaisi, enemmän painottaisin yhteensopivuutta; tunnetasolla ja fyysisen vetovoiman tasolla.