Olen keski ikäinen nainen, ja hyväksyin oman kiinnostukseni naisia kohtaan jokunen vuosi sitten. Sitä ennen olin elänyt heteroelmää, en asunut miehen kanssa mutta käynyt treffeillä.
En ole varsinaisesti kaipaillut yhteistä elämää kenenkään kanssa - ikinä. En tiedä jos vallitseva korona tilanne rajoituksineen on syy siihen että koen olevani maailman yksinäisin ihminen. Haluaisin korjata tätä kunhan päästään eroon rajoituksista.
Miten koette tilanteen - voiko henkilö joka on keski ikinen ja “ikisinkku” olla sellainen jonka kanssa voisitte jakaa aikaanne ja ehkä mahdollisesti seurustella?
En ole varsinaisesti kaipaillut yhteistä elämää kenenkään kanssa - ikinä. En tiedä jos vallitseva korona tilanne rajoituksineen on syy siihen että koen olevani maailman yksinäisin ihminen. Haluaisin korjata tätä kunhan päästään eroon rajoituksista.
Miten koette tilanteen - voiko henkilö joka on keski ikinen ja “ikisinkku” olla sellainen jonka kanssa voisitte jakaa aikaanne ja ehkä mahdollisesti seurustella?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miks ei? Itseäni ei ainakaan haittaa se, olen itsekin vähän "ikisinkku" tyyppinen. Olen myös keski-ikäinen mutta jo nuorena tajunnut lesbouteni.
Mua ei yleensäkään haittaa se mitä ihmiset on onko myöhään vai varhain herännyt yms. Voin seurustella jos olen tykästynyt ihmiseen ja selkeästi on halua olla yhdessä.
Korona-aika ei kyllä todellakaan ole parasta aikaa tutustua keneenkään ☹️ mutta ehkä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu.
Lähinnä tulee mieleen, että oletko sä valmis oikeasti jakamaan elämäsi toisen kanssa? Korona on saanut sut kaipaamaan lisää kontakteja, mutta entä kun kansa on rokotettu ja sosiaalinen elämä palautuu ennalleen? Alkaako ahdistaa ja kaipaatko taas omiin oloihin?
Jos oikea tulee vastaan niin olen. Toisaalta viihdyn kyllä itsekseni enkä koe sitä (yksin oleminen) ongelmaksi todellakaan. Tarvitsisin sen keskitien missä saisin yhdessäoloa ja läheisyyttä mutta samalla omaa rauhaa. Ääripäät ahdistaa.
Monilla ihmisillä on elämäntilanteita, joissa sellainen suhde, jossa ollaan vaikka muutama päivä viikossa yhdessä sopii hyvin. Mh lesbona lasten vuoroviikko/päivä huoltajana sellainen sopisi mainiosti.
Tämä asia on meillä edelleen ratkaisematta. Itse olen tyytyväinen siihen, että molemmilla on omat kodit ja omat perheet, mutta naisystävälle ei riitä joka toinen viikko. Hän haluaisi kaiken: yhteisen elämän, yhteisen kodin, naisen kainaloon joka yö ja rahkat samaan jääkaappiin. Periaatteessa olisin valmis muuttamaankin yhteen, mutta lapset on jo niin isoja, etten halua mullistaa heidän elämäänsä enää yhtään enempää. Muutan sitten kun lapset on omillaan. Jos on vielä joku kenen luo muuttaa.
Minäkin haaveilen yhteisestä elämästä, mutta luulen, että se saa odottaa myöhempään hetkeen. Juurikin siihen lasten jälkeiseen. Haluan kyllä parisuhteen, mutta tuskin saman katon alla vielä pitkään aikaan. Minusta on tärkeää, että lasten kanssa ollessani minulla on aikaa juuri heille. Ja hänen kanssaan hänelle.
Enpä tuollaisen takia jarruttelisi ollenkaan jos muuten natsaa.
Haluan pitää aina oman kämpän.
Tavata myös ystäviäni.
Sinuakin silloin tällöin
Mikä on silloin tällöin?