Jonkun erehdyksen, mokan tai virheen seurauksena?
Mietitkö koskaan, olisitko onnellisempi jos oli asiat menneet toisin?
Mietitkö koskaan, olisitko onnellisempi jos oli asiat menneet toisin?
Kuinka monta meitä, jotka nuorena menetimme sen oikean?
Anonyymi
4870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ei sitä oikeaa voi määritellä.
Heh Hee :DDD
Mikäs naurattaa?
Ootko ao?
ao?
Itse menetin tasan 20v vuotiaana naisen, jota pidän sinä oikeana. Tätä tosin en nuorena tyhmänä vielä tajunnut, ja tässä sitä ollaan ikävöity siitä lähtien. Samalla menetin myös mahdollisuuden kokonaan uuteen elämään. En menettänyt pelkästään siis rakkautta.
Minkä ikäinen olet nyt?
Pari vuotta alle 30
Oliko hän luovuttamassa munuaisen sulle?
En menettänyt. Aikoinaan melkein menetin. Veti jo farkut jalkaan ja oli lähdössä pois. Kävi ulko ovella. Mutta sitten kuulin kun heitti taas housut ja tuli viereen sänkyyn ja sanoi minä rakastan sinua. Tiedän jos olisi silloin lähtenyt ei olisi takaisin tullut.
Kylmästi totean , mitään en ole menettänyt minun mittapuuni mukaan.
Olenmeko 80 palstalla?
Eiköhän me joskus olla kaikki joku menetetty.
Kuka niistä?
Miettinyt menetettyä valintaa, kun en päässytkään muutamaksi vuodeksi ulkomaille.
Selvä virhearvio kohdallani.
Nauran salaa.
Hi hi
Tässä aloituksessa varmaan kyseltiin niiltä, jotka muistelee esimerkiksi parikymppisenä tapaamaansa, ei kuranteilta parikymppisiltä, ellei joku kiva eetu tarhasta ole mielessä😅
Täällä ainaki yksi. Olin 17 ja hön 15 minkä takia en uskaltanut kertoa hänelle tunteistani, kun pidin liian nuorena minulle ja kaikki painostivat olemaan kertomatta.
Onni kohdannut kun sitä ei ole nähnyt;)
Kyllä olisin.
https://youtu.be/0kdOOUA5bCw
Ymmärsitkö aloitusta?
Ymmärsin. Mitä se miettiminen auttaa?
Anskuma laske , yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän kahdeksan yhdeksän......kolmenkymmentäkahdeksan.
En ole menettänyt. Tulee vaimokseni kun saa siihen tilaisuuden. Ei hän hylkää miestä siksi että tämä on haastava ja arka. On viisas ja rakastava. Näkee pinnan alle.
Mistä sinä tuon tiedät? Onko kertonut noin?
Tiedänpähän vaan.
Toiveajattelua?
Ei kun aivan varmasti tulee vaimokseni, heti kun pääsee. Nyt ei vain tiedä missä olen.
Miten hän voisi tulla, jos hän ei tiedä missä olet? Hämmentäviä viestejä.
Koska olen hänen sydämessään eikä hän saa minua pois sieltä eikä halua.
Aika rohkeaa puhetta toisen ihmisen puolesta joka ei edes tiedä missä olet.
Kohta taas olen onneton ja ajattelen ettei minulla ole mitään annettavaa hänelle. Että on parempi että hän ei tiedä eikä välitä tällaisesta kummajaisesta. Niin se aina menee.
Sanotaan että aika kultaa muistot. Ei kukaan voi sanoa olisiko onnellisempi jos olisi tehnyt toisin. Ei sitä voi tietää. Vaikka alku olisi ollut onnellinen elämä tuo ylensä mukanaan kaikenaaista, myös vähemmän onnellista.
Tunnustaudun. Olen sitä paljon pohtinut. Ehkä minusta ei ole parisuhteeseen. Olin kovin mustasukkainen ajatuksiltani, en siis toiminut mitenkään, mutta tuo tunne ei sopinut. Ihana nainen ja kivat muistot jäivät. Kiitos Katja siitä taianomaisesta ajasta.
Tanja hän oli, pahoittelut.
rakkaus ei syty kuin muistoista, joita ilmastopolitiikankin vuoksi sammutetaan, poliittisin menetelmin, yhteiskunnassa.........
yhteiskunta on maailman suurin rikollisjärjestö, mitäs tässä.....
enää yhtään mitään.....
hyvästi
ikuisesti
https://www.youtube.com/watch?v=pLgJ7pk0X-s
Hinureita ei takuulla riitä jokaiselle.
https://turunhinaus.fi/?gclid=EAIaIQobChMIyrPz2uS37gIVTI8YCh0wygPDEAEYASAAEgIB2fD_BwE
En kuulu joukkoon, koska ajattelen asiasta aivan toisella tavalla.
Jos vaikka mokasinkin jotain, nuorena, jolloin toinen osapuoli lähti menemään, niin voi olla, että menetin hyvän ihmisen. Mutta en todellakaan sitä oikeaa, koska yhtälö ei täyty sillä, että vain toinen on toiselle se oikea. Jos toinen lähti minun mokieni vuoksi, niin olinko minä oikea sille toiselle? Tai yhtälailla, jos minä mokailin, vaikka minulla oli se oikea, niin oliko se toinen minulle se oikea? Kummin vain, mutta vastaus on tuskinpa, ainakin siinä ajassa.
Eli menetin ehkä hyvän ihmisen, sillä kertaa, siinä menetys suunnilleen.
Olisinko onnellisempi, jos asiat olisivat menneet toisin? En usko, enkä voi sitä ikinä tietääkään, joten en asiaa mietikään. Toki muistelen joskus menneitä aikoja, ihmisiä ja tapahtumia, mutten todellakaan kuvittele, että olisin onnellisempi, jos asiat olisivat menneet toisin. Asiat ovat menneet ihan hyvin ja olen saanut oppia monista virheistäni paljon, mikä puolestaan on tehnyt minusta sen mikä nykyisin olen, enkä kauheimmissa painajaisissanikaan haluaisi menettää niitä oppeja ja taantua entiseksi itsekseni. Hyi kauhistus.
Pikkuisen lapsellista tuollaiset ajatukset. Mistä sä tiedät olisiko hän se oikea, jos hänet jo nuorena menetit. Todennäköisesti teillä olisi ollut 7 hyvää vuotta, häät, ehkä lapsiakin. Mutta 13 vuoden kohdalla jompi kumpi olisi jo rakastunut toiseen. Siihen seuraavaan ainoaan oikeaan. Tuo on romanttista haihattelua. Eihän hän se oikea ollut, jos hän rakastaa jotain toista eikä kaipaa sinua kuin nostalgisissa muistoissa.
Missä kirjaimet merkit.
Lainausmerkit nimet vihjeet?
Nyt tarvitaan sydämiä ja paljon
Hymy
Runot auttaa?
Kirjoita kaivetullesi runo
Hymyile hänelle juuri nyt
Ei asiat voi mennä toisella tavalla milloinkaan jos joku muu taho vaikkapa opetusministeriö päättää puuttua toisen ihmisen elämään.
Olisin varmaankin onnellisempi, mutta hänen toiveet elämästä olivat erilaiset, joten hän ei ehkä olisi kanssani nykyistä onnellisempi.
Ihmisten toiveet muuttuvat läpi elämän. Osa toiveista on vain toiveita. Ei mitään kovin tärkeää. En ripustautuisi kaikkeen sellaiseen ellen tietäisi että onko ne oikeasti tärkeitä vai vaan heittoja. Sitähän ei toisista tiedä kuin ajan kanssa. Sivusta.
Jokainen rakentaa oman onnensa.
Toisen kanssa se kertaantuu