pakko oksentaa, pakko laihduttaa, pakko satuttaa itteeni...jokapäivä eläminen on tuskaa ja ei täällä enää oo miulle..jokapäivä on vaan samanlaista paskaa ja eläminen ei oo enää minkäänlaista ku tuskaa..en saa unta mut vedän unilääkkeitä aina noin kymmenen et tunnen että varmasti saan unta, tekis mieli vetää koko purkki ja tappaa itteni koska en tuu enää ikinä parantuu tästä masennuksesta ja bulimiasta...oon sairastanu näitä niin pitkään kun muistan..oon lääkkeet, vaikka en syökkään niitä ku ne ei toimi, koska oon syöny niitä jo jonkin aikaa ja käyn psykologilla mut ei toivoo paremmasta..kaikki varmaan luulee et menee paremmin mut ei niin ei..oon yrittäny ja ei kaksi sairaala keikkaa näytä parantavan vointii..oon kokeillu kaikkee mahollista ja en jaksa enää toivoo paremmasta... kohta luovutan, mut en tiiä miten pitkään jaksan sinnitellä...vihaan itteeni niin paljon, ikää 18 ja pitäs jaksaa lukioo, mut sekin on niin vaikeeta ja stressaavaa:(
elämä paskaa...
Heini
2273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..usko pois vaan!!
ja jaksa uskoa siihen, että vielä joskus nautit elämästäsi..älä vaan anna sen loppua, ajattele et koskaan saa tietää mitä elämä tuo tullessaan! toi tunne on käy läpi, sillä mullakin on bulimia, ja aikas samanlainen fiilis kuin tossa kuvailit, joka päivä on vain pakko jaksaa yrittää, vaik se ei aina vaikuttaiskaan niin lupaavalta...
sun pitäs nyt vaan yrittää taota sun päähän, että et voi elää elämääs niin kuin nyt elät, ansaitset parempaa! niin mäkin yritän aina ittelleni vakuutella..joskus auttaa joskus taas ei! niin se vaan menee, mut älä luovuta! =)
Moni varmaan yrittää takoa tätä sun päähän, mut niin mäkin...sä olet ihan varmasti aivan sopivan kokoinen etkä tarvitse laihdutusta, elämä masentaa kaikkia, ei sitä pidä ottaa aina niin vakavasti (ellei se ole pitkä aikaista) mutta lupaathan yrittää selvittää asioitas, ei ole kivaa lukea noin surullista tarinaa jonkun elämästä!
yritä vain oikein kunnolla niin kyllä elämä lopulta palkitsee!
Puhu kaikki ulos mitä on puhuttavaa, älä patoa asioita sisääsi myrkyttämällä psyykettä, auta muita ymmärtämään sinua! parantuminen ei helppoa, mutta mikä olis? ei elämästä selvitä naarmuitta... :) yritä...yritä...yritä...
VOIMIA SULLE!
...ja varmaan montaa muutakin.Olen varma,että kaikki kääntyy vielä hyväksi,kun jaksat jatkaa.Elämän polut on joskus kivikkoisia.Jokaisella on niitä päiviä(varsinkin nuoruudessa)jolloin tulee mietittyä elämän tarkoitusta ja omaa olemassaoloa.Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa,kun jaksat vaan jatkaa.Jaa ongelmasi jonkun läheisen kanssa.Varmasti joku haluaa sinua auttaa...
Parempaa tulevaisuutta toivoen...