Tilanteemme on kovin erilainen monen suomessa kolulussa käyvän lapsen vanhempiin verrattuna. Asumme Saksassa, itse olen suomalainen, mieheni ruotsalainen, ja poikamme on englanninkielisellä luokalla, mutta saa joka päivä 1/2 tuntia suomenkielen opetusta. Nyt englannin kielen luokanopettaja on alkanut esittämään "vihjeitä" että lpsemme tulusi jättää hänen suomekielen opinnot pois, koska se "häiritsee" englannin oppimista. Onko kenelläkään vastaavanlaista tilannetta? Tulisiko nyt "luovuttaa" ja antaa suomekielen mennä "kannkulan kaivoon" ja englannin ottaa yliotteen kaikesta. Pojallamme on lieviä oppimisvaikeuksia. (emme ole ajatelleet palata suomeen lähiaikoina).
Nelikielinen maailma
Mitäs nyt?
8955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kielitaito on rikkaus. Oppiminen tietenkin viivästyy, mutta sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jos lapsenne vain itse jaksaa, ei suomenkielen opetusta kannata missään nimessä jättää. Lasten ehdoilla, lasta ajatellen.
Jos neljä kieltä on lapselle liikaa tässä vaiheessa, niin miksi ette siirrä lasta saksankieliselle luokalle? Suomi ja ruotsi ovat kuitenkin kotikieliä ja tärkeitä lapselle, joten ylimääräisiä kieliä kannattaa ennemmin alkaa karsimaan.
eli samaa mieltä edellisen kanssa että enenemminkin kannataisi jättää se englanti nyt vähäksi aikaa pois ja keskittyä saksaan kun kerran Saksassa asutte.
Me asutaan myös saksassa ja lapsella tulee kotoa englanti (isä) ja suomi - kolmantena sitten saksa. Itse ensin harkitsin englanninkieliseen hoitoon viemistä, mutta tulin siihen tulokseen että jos me kerran täällä aiotaan asua niin kyllä sen saksankin täytyy vahva olla.
Englantia ei kannata missään nimessä jättää pois, se on kansainvälinen kieli, sillä tulee toimeen joka maassa. Monelle alallekkin on hyvä Englannin kielen taito pääsyvaatimuksena, sekä netistä löytyy huimasti enemmän tietoa Englannin kielellä kuin muiden.
Mitä lapsesi hyötyy tulevaisuudessa suomenkielen taidosta?
Ei mitään, toki sinulle voi puhua suomea sekä tutuillesi kun olette suomessa käymässä, siihen taitaa hyöty jäädäkkin. Jos suomeen joskus muutatte asumaan, niin kyllä suomessakin Englannilla pärjää, sen sijaan Saksalla ja Ruotsilla tulee ongelmia.
Lapsesi voi aikuisena alkaa opiskelemaan suomenkieltä jos kiinostaa ja näkee sen tarpeellises. Ennemmin muutaman kielen kunnollinen taito, kuin monen huono.
Tähän asiaan kuitenkin vaikuttaa mitä kieltä puhut te miehesi kanssa, kotona kenties voisi puhua Saksaa ja Englantia, ja jättää myös Ruotsin vähemmälle, jos kielten opiskelu tuottaa vaikeuksia.
Sekä jos lapsesi kokee koulun vaikeaksi suomen takia, niin muut aineet kärsivät siitä, jos lapsesi on tunnollinen niin kuluttaa monta tuntia aikaa, että saa tehtyä suomenkielen läksyt, sit ei jaksakkaan keskittyä muihin aineisiin, vaan tekee ne hutasemalla jos ollenkaan. Oppimisvaikeudet voivat johtua juuri tästä.
eihan suomea voi jattaa pois, se on sama kuin deletoisi puolet omasta kulttuuristaan. Kylla lapselle on rikkaus monet kielet, ja harvoin ne noissa kouluissa siita mitaan tietaa!
Ehka olis hyva siirtaa saksankieliseen kouluun ja aloittaa englannin opetus myohemmin, vaikkapa 10-vuotiaana.
Nuorempana olin samaa mieltä tyttösen kanssa, nyt kun alkaa olla tosi kyseessä, on mielikin muuttunut. Asun Englannissa ranskalaisen miehen kanssa ja lapsia ollaan harkittu vakavissaan. En voi mitään pätevää neuvoa antaa, mutta kaikki ne ulkosuomalaisten lapset, joiden kanssa olen keskustellut ovat surkutelleet huonoa suomenkielen taitoaan. Olen myös törmännyt yliopistossa moniin kielenopiskelijoihin, jotka etsivät juuriaan ja äidinkieltään. Siis: milestäni lapselle on tärkeää oppia molemmat äidinkielensä vaikkeivät ne "valtakieliä" olisikaan, jo pelkästään aivojumpan ja itsensä tuntemisen kannalta. Lapsen kielelliselle kehitykselle on haitaksi, jos vanhemmat puhuvat hänelle itselleen vierasta kieltä, jossa heidän sanavarastonsa, ääntämyksensä ja kielioppinsa eivät välttämättä ole täydellisiä. Vieraita kieliä ehtii oppimaan myöhemmässäkin iässä, varsinkin jos on jo monikielinen. Kaikki riippuu tietysti itsestäsi ja lapsestasi. Jos suomen puhuminen ei sinusta enää tunnu luontevalta, anna olla. Minä jättäisin englannin pois.
Teidän tilanteenne on varsin erikoinen, mutta yleisesti voidaan sanoa, että usea kieli yhtäaikaa hidastaa kielen oppimista. Meillä jätettiin englanninkieli (vaimoni ja minun yhteinen kieli) lapsilta kokonaan pois ja heti alkoi näkymään suomenkielen oppimisessa (tämä siis Suomessa). Toisaalta tuo suomenkielen tuntimäärä ei ole kovin paljon ja lapsellasi on oikeus siihen. Yksi tapa pitää poikasi suomenkieltä yllä on puhua hänelle pelkästään suomea.
Saksassa suomenkielelle ei muutoin altistu, kuin suomalaisten kanssa. Yksi vaihtoehto olisi jättää englanninkieli pois ja siirtää lapsenne saksanieliseen kouluun. Englannninkieli tulee siellä siten normaalin perusopetuksen mukana.
Itse olen kasvanut kaksikielisenä (suomi&ruotsi) ja aloitin saksan lukemisen kolmannella. Englantia aloin lukemaan vasta seiskalla, silti olen oppinut hyvin. Puhun nykyään viittä kieltä, 18-vuotiaana. Mielestäni englanti liian nuorena on turhaa koska sitä oppii joka tapauksessa, sitä ei tarvitse erikseen lukea, sillä kielioppia ei ole juuri lainkaan. Englanninkielen vaikeus piilee sanojen oppimisessa. Lapsena ei kumminkaan ehdi oppimaan paljon sanoja että parempi luka lapsena suomea, sitä meinaan ei varmaan aikuisena hevillä opi vaikka haluaisi, toisin kuin englantia. Tosin jos asutte saksassa suosittelen että hommaatte englanninkielisiä kanavia, muuten sitä kieltä ei ehkä heti opikkaan.
Tehkää oikea valinta!