Olen niin mustasukkainen että halkean kohta. Olen kohta seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta ja koko ajan pelkään hänen pettävän minua. En koskaan usko että hän on niissä paikoissa missä hän väittää olevansa. Hänellä on niin erilaiset työajatkin että ajattelen hänen hyvinkin pystyvän minua petkuttamaan koska työajat ovat niin liukuvat etten koskaan voi tietää onko hän töissä vai ei. Joskus ahdistelen häntä niin että pyydän häntä jotenkin todistamaan väitteensä siitä missä on sillä hetkellä... Sairastahan se on...
En ole koskaan aikaisemmissa suhteissa ollut samanlainen. Luulen että tämä mustasukkaisuus johtuu hänen menneisyydestään. Ei hän ole pettäjätyyppiä mutta sanoisinko että elänyt vähän "villiä nuoruutta". Kaikki hänen "exänsä" ovat häntä huomattavasti nuorempia ja anorektikon näköisiä. 18-vuotiaana hän seurusteli 13-vuotiaan kanssa! Häntä todellakin selvästi kiinnostavat nuoret jotka eivät ole edes vielä naiseksi kehittyneet. Itse olen ihannepainon mitoissa ja kuulemma ihan kauniskin mutta välillä tuntuu ettei hän minun kaltaisiani pidä seksikkäänä. Kun aloimme seurustelemaan olin laihempi ja omasta mielestäni kauniinpi kuin koskaan. Ehkä mustasukkaisuuteni johtuu siitä etten enää ole itseeni tyytyväinen tai sitten siitä ettei hän "palvo" minua niin kuin ennen mikä on kaiketi alkuhuuman jälkeen aivan normaalia.
Kaupungilla hän kiinnittää huomiota vain nuoriin ja hyvin laihoihin tyttöihin ja minua ahdistaa hirveän paljon. Lisäksi hän on edelleen 22-vuotiaana oikea teinimagneetti jonka kaikki 15-vee tytöt tietävät. Välillä soittaa taas joku teini/exä jotain ihme kyytijuttuja ja minä meinaan taas seota.
Kaiken tämän varmaan selittää se että minulla on niin heikko itseluottamus. Mahtaako olla koulukiusaamisen peruja? Edellisissä suhteissani en ole koskaan ollut mustasukkainen mutta toisaalta en ole koskaan mielestäni ollut näin rakastunutkaan. Täytyy kyllä myöntää että nykyinen poikaystäväni on minun exiäni paljon nuorempi ja ehkä hieman lapsellinen kaikissa näissä asioissa.. Tuntuu vaan etten voi kohta olla tässä suhteessa vaikka kuinka haluaisin koska en kestä koko aikaa pelkäämistä. Toisaalta minun naisenvaistoni sanoo että hän tekee jotain hämärää, joten tunne pettämisestä on hirvittävän suuri. Odotan koko ajan että milloin kaikki selviää. Olen sanonut poikaystävälleni että jos hänellä on joku toinen niin hänen on vain raa`sti jätettävä minut koska heikko itsetuntoni ei todellakaan kestä sellaista kolhua että minä en enää riittänytkään. Järki taas sanoo että mehän olemme melkein koko ajan yhdessä että missä välissä hän muka pettäisi? Näitä palstoja kun olen lukenut niin tulen vain vainoharhaiseksi. Tiedän että voin pilata koko suhteen ainaisella epäilyllä, mutta minkäs voit kun koko ajan pelottaa. Pystyykö joku kertomaan edes jonkinlaisia vinkkejä tilanteeseeni. Olenko niin hullu kuin itse luulen? Vai voiko vaistoni pitää paikkaansa? Onko olemassa ketään joka voisi ymmärtää minua? Kiitos kaikille jotka vaivauduitte lukemaan viestini ja hyvää alkavaa kesää!! :-)
En ole koskaan aikaisemmissa suhteissa ollut samanlainen. Luulen että tämä mustasukkaisuus johtuu hänen menneisyydestään. Ei hän ole pettäjätyyppiä mutta sanoisinko että elänyt vähän "villiä nuoruutta". Kaikki hänen "exänsä" ovat häntä huomattavasti nuorempia ja anorektikon näköisiä. 18-vuotiaana hän seurusteli 13-vuotiaan kanssa! Häntä todellakin selvästi kiinnostavat nuoret jotka eivät ole edes vielä naiseksi kehittyneet. Itse olen ihannepainon mitoissa ja kuulemma ihan kauniskin mutta välillä tuntuu ettei hän minun kaltaisiani pidä seksikkäänä. Kun aloimme seurustelemaan olin laihempi ja omasta mielestäni kauniinpi kuin koskaan. Ehkä mustasukkaisuuteni johtuu siitä etten enää ole itseeni tyytyväinen tai sitten siitä ettei hän "palvo" minua niin kuin ennen mikä on kaiketi alkuhuuman jälkeen aivan normaalia.
Kaupungilla hän kiinnittää huomiota vain nuoriin ja hyvin laihoihin tyttöihin ja minua ahdistaa hirveän paljon. Lisäksi hän on edelleen 22-vuotiaana oikea teinimagneetti jonka kaikki 15-vee tytöt tietävät. Välillä soittaa taas joku teini/exä jotain ihme kyytijuttuja ja minä meinaan taas seota.
Kaiken tämän varmaan selittää se että minulla on niin heikko itseluottamus. Mahtaako olla koulukiusaamisen peruja? Edellisissä suhteissani en ole koskaan ollut mustasukkainen mutta toisaalta en ole koskaan mielestäni ollut näin rakastunutkaan. Täytyy kyllä myöntää että nykyinen poikaystäväni on minun exiäni paljon nuorempi ja ehkä hieman lapsellinen kaikissa näissä asioissa.. Tuntuu vaan etten voi kohta olla tässä suhteessa vaikka kuinka haluaisin koska en kestä koko aikaa pelkäämistä. Toisaalta minun naisenvaistoni sanoo että hän tekee jotain hämärää, joten tunne pettämisestä on hirvittävän suuri. Odotan koko ajan että milloin kaikki selviää. Olen sanonut poikaystävälleni että jos hänellä on joku toinen niin hänen on vain raa`sti jätettävä minut koska heikko itsetuntoni ei todellakaan kestä sellaista kolhua että minä en enää riittänytkään. Järki taas sanoo että mehän olemme melkein koko ajan yhdessä että missä välissä hän muka pettäisi? Näitä palstoja kun olen lukenut niin tulen vain vainoharhaiseksi. Tiedän että voin pilata koko suhteen ainaisella epäilyllä, mutta minkäs voit kun koko ajan pelottaa. Pystyykö joku kertomaan edes jonkinlaisia vinkkejä tilanteeseeni. Olenko niin hullu kuin itse luulen? Vai voiko vaistoni pitää paikkaansa? Onko olemassa ketään joka voisi ymmärtää minua? Kiitos kaikille jotka vaivauduitte lukemaan viestini ja hyvää alkavaa kesää!! :-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet aivan normaali noissa tuntemuksissasi. Toinen ajatus oli se että jos miehesi on 18v. seurustellut 13v.kanssa niin se ei ole normaalia ja voit tämän sanoakin hänelle(alaikäiseen sekaantuja!). Kuulostaa melkoisen pintapuoliselta ihmiseltä mitä olet hänestä kertonut. Sinä olet nuori ja nätti joten sanoisin että jätä kaverisi. Miehiä on maailma täynnä.
Naisenvaistosi taitaa nyt olla kuienkin väärässä, kerroit itse että olette lähes koko aika yhdessä, joten missä välissä se kaveri ehtisi sinua pettämään?
Kerropa vielä kertaalleen tuntemuksistasi sille pojalle ja ota itsellesi järki käteen, itse aiheutat nyt nämä ongelmat lähinnä. Poikakaverisi pystyy varmasti kertomaan järkevän selityksen kaikille menemisilleen ja minkä hän enää voi menneisyydelleen? ole tyytyväinen ja onnellinen että hän on SINUN kanssasi, joloin myös oma suhteenne parantuu. Aika normaalia on myöskin se että naisistuessaan nuoret naiset pyöristyvät hieman joka suhteessa, et siis varmastikaan ole ruma poikakaverisi mielestä.
Vielä lisäksi, ei inhottavasti sanottuna, mutta hanki elämä, jotain muutakin tekemistä kuin suhteenne huolehtiminen; omia kavereita, harrastuksia, menoja...
Kaiketi puhuit nyt tuolle aiheen aloittajalle? Haloo...:)
ja mene itseesi. Sinulle tulee tapahtumaan pettäminen, jos niin manaat. Miehesi alkaa ajattelemaan, että syytät häntä jo siitä, niin miksei...?Been there...
niinpä! mulla on vähä samanlaisia oireita mun poikaystävän kanssa! =(( inhoon itekki itteeni kun koko ajan epäilen ym ym! mut en tiiä sit pitääkö mun ajatukset paikkaasa vai ei..mun jätkäkamu on kans 22 v ja samanlainen teinimagneetti! ihan ärsyttää! =// jatkoja vaansullekki! ja hyvää kevään jatkoa! et oo ainakaan yksin "ongelmas"kanssa. =)
vaivaa minuakin. Olen ollut pian kolme vuotta avomieheni kanssa ja kaiken sen ajan kuvittelen hänen olevan jonkun toisen kanssa seläntakanani.
Vihaan niitä kohtauksia ja ajatuksia, jotka pääkoppani luo. vihaan niitä todella. Silti rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan.
Ei tässä vaiheessa tule mieleenkään jättää miestä, jonka kanssa olen viettänyt jo osan elämästäni, ja jakanut niin surut kuin ilot.
Tiedostan ongelman olevan minussa. Ja se ei katoa mihinkään. olen kyllä yrittänyt kaikkeni. Ongelma vain on siinä, että ymmärrän etten olisi kenenkään muun kanssa näin onnellinen, mutten myöskään yhtä sairaalloisen mustasukkainen, sillä ehkä en myös välittäisikään.
Oloa helpottaa se, kun saa jutella ja jakaa ajatuksia muiden kohtalotovereiden kanssa ja realisoida tilanne ajantasalle, mm. tajuamalla oman äärettömän sairasluulonsa sekä ymmärtävän oman maailman rakkaimman ihmisen tukevan sinua,seisovan vieressäsi ja hyväksyvän sinut juuri sellaisena kuin olet, vikoineen päivineen.
Yksinäisyys vain pahentaa ja luo enemmän pelkoa. Jos siis haluasit kirjoitella minulle tai muuten olla kontaktissa, voit meilata osoitteeseen [email protected]. Kaikki ajatukset otetaan aina vastaan :)