Onko teillä pidempään purjehtineilla kerrottavaa aloittelevalle, että miten koette kovemmat kelit ja myrskyt? Tietynlainen pelko ja vaarantunne kuuluu purjehdukseen ennenpitkää, varsinkin jos liikutaan valtamerillä ja pidemmillä ylityksillä, ja varmasti moni löytänyt kotivesilläkin tilanteet joihin ei olisi varsinaisesti halunnut? Kesällä enempikin uutisoitiin, että esim ammattikalastajat huomioineet että sääennusteet ei enää pidä niinkään hyvin paikkansa kuin ennen ja myös veneilijöiltä kuulunut samanlaisia havaintoja. Keli siis yllättää entistä useammin,
Monissa rehellisemmissä videoissa näkyy vähintäänkin tietynlaista vakavuutta kun keli on reippaampi. Tulee myös väkisin mieleen, että ei näissä aina ole asenne ja valmistautuminen kohdallaan, kuinka olisi käynyt jos todella olisi mennyt rankaksi esim näillä? Ihminen toki venyy ja vain tekemällä oppii, mutta tietynlainen valmius ja suunnittelu varmasti auttaa jaksamaan. Pessimisti ei pety, vai miten se olikaan.
Tässähän ei varsinaisia ongelmia ole, mutta vähän huolta ja vakavuutta on luettavissa
https://www.youtube.com/watch?v=kfSEWWecXnE&t=834s
Sitten tässä taas on otantaa myrskyn keskeltä, vaikea arvioida että onko tällä porukalla lopulta kuitenkin vankkaa osaamista ja kokemusta, vaikkakin hiukan tulee mieleen että huolettomia veikkoja ja valmistautuminen mitä lie. Ainakin saavat Venäläiseltä rahtialukselta polttoainetäydennyksen, ei ihan tavallinen maneeri kai tuokaan ole? Purjehdus alkaa 9,42 ja myrsky osuus 19,55
https://www.youtube.com/watch?v=qEvVUhcfSMw&t=1708s
-Jipsu
Monissa rehellisemmissä videoissa näkyy vähintäänkin tietynlaista vakavuutta kun keli on reippaampi. Tulee myös väkisin mieleen, että ei näissä aina ole asenne ja valmistautuminen kohdallaan, kuinka olisi käynyt jos todella olisi mennyt rankaksi esim näillä? Ihminen toki venyy ja vain tekemällä oppii, mutta tietynlainen valmius ja suunnittelu varmasti auttaa jaksamaan. Pessimisti ei pety, vai miten se olikaan.
Tässähän ei varsinaisia ongelmia ole, mutta vähän huolta ja vakavuutta on luettavissa
https://www.youtube.com/watch?v=kfSEWWecXnE&t=834s
Sitten tässä taas on otantaa myrskyn keskeltä, vaikea arvioida että onko tällä porukalla lopulta kuitenkin vankkaa osaamista ja kokemusta, vaikkakin hiukan tulee mieleen että huolettomia veikkoja ja valmistautuminen mitä lie. Ainakin saavat Venäläiseltä rahtialukselta polttoainetäydennyksen, ei ihan tavallinen maneeri kai tuokaan ole? Purjehdus alkaa 9,42 ja myrsky osuus 19,55
https://www.youtube.com/watch?v=qEvVUhcfSMw&t=1708s
-Jipsu
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ikävä kyllä pettymykseksesi täytyy kertoa että purjehdus on kuitenkin lähes aina melko tasaista menoa ja ei sovi helposti pitkästyvälle exterme ihmiselle. Säätiedotuksia kannattaa seurata useammasta lähteestä ja myös opetella havainnoimaan säätä itse. Pahaan keliin kannattaa aina varautua ja miettiä edeltä käsin miten silloin toimitaan. Kelikynnys on jokaiselle henkilökohtainen asia ja eri ihmisillä naama alkaa vakavoitumaan eri vaiheessa. Ajan mittaa voi sääkynnys nousta liiankin korkealle, mutta pitkiäkin matkoja pystyy tekemään hienossa säässä kunhan varautuu välillä odottelemaan sääikkunaa matkan jatkamiseksi, kiire ei tässä hommassa pidä olla.
Kokemus ja veneen hyvä tuntemus on tärkeitä. Kun on monta kertaa ollut kovassa tuulessa, se pelottaa vähemmän. Ja kun veneestä tietää, mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä, tulee enemmän itseluottamusta. Kannattaa silloin tällöin hankkiutua hiukan kovempiin tuuliin, kuin mistä tykkää, niin kokemus, osaaminen ja itseluottamus kasvavat. Nykyinen vene on ollut minulla 7 vuotta. Olen tänä aikana oppinut purjehtimaan sillä paljon paremmin. Asiat tapahtuu automaatiolla. Ei tarvitse miettiä, mitä purjeille tekee, vaan tekee niin kuin on huomannut parhaaksi monilla aiemmilla reissuilla.
Sataa tai tuulee, ei siellä avomerellä pelota, vaikka epämukavaa voi olla. Mutta reipas keli ja ranta lähellä voi helposti tuottaa yllätyksiä ja pelontunteita.
Tuossa norjalainen sälli pistelee yksin kunnon kelissä:
https://www.youtube.com/watch?v=VxthF9o9k0Y
Tuossa kaksi, yhtä hurjaa norjalaista isommalla veneellä: https://www.youtube.com/watch?v=IV0DhMsFSq0
Loistavaa viihdettä.
Hangon saunassa voi kuunnella suurien purjehtijoiden myrskytarinoita. Näin voi pikku hiljaa itseään altistaa. Joka päivä entistä hurjempia tarinoita siellä kuulee 10 m aalloista itäisellä jne.
Mariksen itäisessäsanunassa on myös mukavia merenkyntäjiä. Heiltä oppii samalla skiglaussanaston ja parhaat kulmat juttuihin. Siellä vilvoituskarsinassa.
Mariksen länsisatama on Helsingistä ja Turusta lähtevien kovimpien kyntäjien läntinen kääntöpiste, sitä kauemmas harva uskaltautuu, ja jos niin on selvästi uhkarohkeutta mukana. Merivartiosto hinaa satamasta kovimmalla kelillä veneitä Pommernin suojaan, jo videon katsominen saa ihon kanan lihalle. Pelon käsittelyssä hyvää harjoitusta saa googlettelemalla Maarianhamina ja katselemalla videoita turvallisissa olosuhteissa.
Se, että joku muka olisi jopa Tyynellä Merellä seilannut ja Kap Hornin kiertänyt on salaliittoteoriaa, yksin kiertämisen jokainen ymmärtää olevan suorastaan mahdottomuus.
Siellähän on vaara tippua avaruuteen. Siis Kap Hornilla.
En ole käynyt em. satamasaunojen "purjehduskouluja" mutta muuten kannatan lämpimästi opiskelua ja varsinkin ennakkoon. Tähän viitattiin jo edellä mutta suosittelisin kokenutta purjehtijaa valmentajaksi. Sellaisen löytäminen ja värvääminen onkin se suuri haaste mutta kannattaa yrittää. Ja harjoitellaan sitten sillä omalla veneellä.
Niitä kokeneita purjehtijoita löytää juuri Hangon ja Mariksen satamasaunoista, kellä ko. noista on kääntöpisteenä.
Ok, ketä voisit suositella? Onko suomenkielisiä?
Jäykkä skegi
Mikä teitä niissä saunoissa niin kiinnostaa?
Taidatte olla kiinnostuneita alastomista miesvartaloista
Niin oonkin. Pullo Kossua ja merta päin. Kato kuule. Miehen kaa.
T: Kaapo 47v
Jos pelottaa niin silloin on jotain pielessä. Pitää tietää omat ja veneen rajat. Ja veneen pitää olla teknisesti kunnossa. Vanhoilla köysillä ja purjeilla on turha lähteä hakemaan ongelmia itselleen. Kokemuksen ja taitojen karttuessa voi asteittain siirtyä kovempiin tuuliin. Ei se kovassa kelissä purjehtiminen mikään itseisarvo ole jota pitäisi tavoitella. Kaikki asiat vaan hankaloituu turhaan kun tuulee liikaa. On kuitenkin hyvä hallita veneensä myös kovemmassa tuulessa ja aallokossa. Se on ihan turvallisuuskysymyskin. Suojasatamat pitää olla etukäteen katsottuna. Sääennusteet on niin luotettavia nykyään ettei myrskyyn joudu vahingossa. Se pitää kuitenkin ymmärtää että jos luvataan esim. 8 metrin tuulta niin se voi puuskissa olla reilusti yli kymmenen. Laituri ja saunajutut kannattaa ottaa viihteen kannalta.
Kyllä tuolla Selkämerelle muutama vuosi sitten ennustettiin 8m/s luoteesta
ja käytännössä siellä oli 14m/s ja merkitsevä aallonkorkeus n.3,8m, nämä oli muistaakseni Ilmatieteen laitoksen ennuste ja tiedote aalloista.
Veneenä oli Avance 245 ja kyllä sillä pärjäsi hyvin, paitsi vanha isopurje ehti
vähän revetä ennen laskua, vettä ei tullut veneeseen yhtään ei edes pärskeitä.
Purjehdus suunta etelään ja tuuli sivumyötäistä.
Emäsalon merivartioaseman eteläpuolella kiidettiin pelkällä fokalla parhaimmillaan 6,5 kn!Myöhemmin tarkastettiin tuulen nopeus joka oli 17 m/s!Ei se tuntunut edes pahalta kun purjeita oli vähän!No,Halsholmenin saaren taakse mentiin parkkiin!Ei omat voimat riitä luontoa vastaan kovin kauan!
14m/s tuulessa purjehdittiin vaivattomasti fokalla ja ykkösreivillä Taalintehtaalta Hankoon 2016!
Olen purjehtinut monen monta kertaa kelissä, jossa mittari on osoittanut yli 25 m/s (puuskissa). Aina on pelottanut. Ongelmia ei ole ollut, mutta pelottanut on.
Eniten pelottaa veneen kestävyys, sille kun ei huolellisen huoltamisen ja reivaamisen jälkeen oikein mitään voi. Jos hajoaa, niin sitten hajoaa.
Eiköhän tuollaisissa keleissä olisi parasta pysytellä suojapaikoissa ja jos väkisin sattuu tuollaiseen tilanteeseen niin riittävän pienet myrskypurjeet käyttöön tai jos ei onnistu niin ajoankkuri perästä ulos ja seurailee sitten miten vene menee sekä tietysti liivit päällä ja valjailla kiinni veneessä.....
Siihen tottuu.
Olen kolmen vuosikymmen purjehdusharrastukseni aikan kerran joutunut säähän, jota ei mikään ennuste osannut odottaa. Tämä tapahtui muistaakseni maalis- huhtikuussa 2017 kun lähdimme veneen kunnostaneelta telakalta Puolasta kohti Suomea. Yöllä tuuli kääntyi ja alkoi puhaltaa kovaa sivuvastaiseen ja aallot kasvoivat todella korkeiksi. Sinäänsä aallonkorkeus ja tuuli eivät olleet vielä paljon muuta kuin epämukavuustekijä mutta vanha, kohtalaisen kokoinen aalto eri suunnasta kuin vallitseva teki pimeässä veneen käsittelystä todella hankalaa. 2 neljästä miehistön jäsenestä sairastui pahoinvointiin ja muuttuivat käyttökelvottomiksi. Suurimmaksi huoleksi muodostui jaksaminen pienehkön pinnaveneen veivaamiseen, sekä veneen kestävyys.
Tästä opittua:
-Pelko muuttuu jännitykseksi kokemuksella, jolloin päätökset ovat rationaalisia.
- Pelko vaikuttaa miehistöön. Jos kippari ei toimi järkevästi, ei myös miehistö sitä pysty tekemään.
- Harjoitus ei ollut tehnyt mestaria mutta kuitenkin hyvin selviävän.
- Myräkkään ei kannata joutua mutta jos se on vähänkään mahdollista, tee tarpeeksi evästä jotta jaksat.
- Pidä huoli itsestäsi ja muista.
Aamun valjetessa, kun pääsi tekemään Ranskattarelle tarkastusta, löytyi vähemmän miellyttäviä yllätyksiä. Murtuma peräsimen ylälaakerin laminoinnissa, rustien ympärillä hiushalkeamaa topcoatissa ja revennyt takaliikki genoassa.
Tässä yksi epämääräinen kertomus josta selvittiin yksi kokemus rikkaampana ja taas vähän parempana purjehtijana. Tsemppiä harrastukseen ja hyviä tuulia.
S/y Aida.
Hyviä huomioita. Miehistön suhteen on tosiaan hyvä havaita, että jos he eivät ole kokeneita, niin vaikeissa oloissa ei välttämättä saa tukea, vaan päin vastoin joutuu vielä ratkomaan heidän ongelmiaan.
Turvallisissa oloissa kannattaa kerryttää kokemusta kovan kelin operaatioista. Ylimääräinen romu pois kansilta. Suomen saaristossakin voi yllättäen joutua koviin keleihin kesällä, jos liikkuu ukkossoluja, mutta silloin pääsee myös suojaan tunnin sisällä tarvittaessa.
Kova keli on hyvin subjektiivinen käsite ja saaristossa sellaista ei voi tapahtua, kuin tuulen osalta, aallokko ei pääse oikein nousemaan vs avomeri ja aallokko on itsestäni se "kovan kelin" määräävä epämielyttävyyttä tekevä ominaisuus johon ei voi vaikuttaa, kuin hieman mahdollisilla kurssi muutoksilla, tuulen kanssa pärjää...
Joku mainitsi, että pitää tietää omat ja veneen rajat, harva jos kukaan tietää oman veneensä rajoja ja sama on oman kestävyydenkin kanssa ja nyt tarkoitin tosiaan "rajoja" en epämukavuutta.
Päivastoin. Avomerellä voi aallonkorkeus ilman tuulta olla aikamoinen, mutta pitkänä ja loivana se aiheuttaa korkeintaan merisairautta. Tuuli tekee kaikesta tekemisestä haastavampaa ja aallokosta jyrkempää. Kova arvaamattomasti kääntyilevä puuskittainen tuuli voi olla kova keli ilman erityisen suurta aallokkoa ja aallokkokin kovan kelin mittarina pitää suhteuttaa aluksen kokoon ja ominaisuuksiin.
Juu parlamentin joo, avomerellä voi tuulen noustessa aalto nousta tunnissa 1,5m ja Aallon nopeus luokka 6m /s. Aalto on terävää ja vanha aalto lisäksi, oletko kokeillut 2.5-4m aallossa kulkua tai vielä suuremmassa. Harvoin on avomerellä noita vanhoja pyöreitä Mainin kehä tarjolla Itämerellä.
Atlantin rannikolla on välillä mukavan isoa aallokkoa eikä tuulesta hajuakaan. On sitä maininkia pienemmässä mittakaavassa välillä Itämerelläkin, mutta silloin on melkeinpä kokenut sen aiheuttaneen tuulenkin parina edeltävänä päivänä. Saaristossa ristiaallokkosekametelisoppa on hyvin yleistä ja riippuu veneen ja allokon mittasuhteista onko se hankalaa. 1,5m avomeriaallokossa vetelee vielä aika pienellä kiululla kokematonkin, mutta sama aallonkorkeus saarten välisessä matalikossa on jo aika ikävää. Aaltojen väli merkkaa aika paljon.
Itämerellä olen aloittelijana ollut sellaisessa aallokossa 26 jalkaisella että toisen melkein identtisen veneen kymmenmetrinen masto noin 30 asteen kallistuskulmilla säännöllisesti katosi mastonhuippua myöten näkyvistä kun se oli viereisessä aallonpohjassa ja itse seisoi oman maston juurella. En mene sanomaan mikä oli aallonkorkeus, mutta meille ihan riittävästi, että otettiin etäisyyttä siihen toiseen. Koitettiin siinä jotain reittivalintamuutoksia kommunikoida kun oltiin samaa seuruetta, mutta ei siitä siinä kelissä mitään tullut. Sen vertaa ei tajunnut pelätä, että olisi turvavaljaissa mennyt keulakannelle purjetta vaihtamaan. Oltiin kaikki siinä veneessä aloittelijoita ja päätettiin hakeutua suojaisemmille vesille. Toinen venekunta seurasi perässä ja hämmästeli miksi poikettiin suunnitelmasta kun kaikki eteni niin hienosti. Tosin sen veneen kippari oli tottunut tarjoilemaan välipalavoileivät peukalo leivän päällä kokemuspohjaisesti hyvästä syystä... opittiin sitten mekin.
Harvoin ainakaan aloittelija kovaan keliin _lähtee_. Enemmän sinne joskus _joutuu_.
Oppia ikä kaikki.
Noin se varmasti on. Hyviä pointteja tullut aiheeseen. Kyllä merta oppii kunnioittamaan, jollei kunnioita jo valmiiksi. Minä olen aloitteleva sailori, tälle kaudelle ei edes venettä vielä ja tarkoitus olisi oppia tulevana kesänä niin paljon kuin mahdollista. Motivaatiota ja intoa on, ja ehkä ihan sopivasti myös harkintaa ja varovaisuutta. Tarkoitus päätyä venevalinnassa ennenkaikkea mukavaan ja turvalliseen avomerikelpoiseen, hyvässä kunnossa olevaan veneeseen. Pikkuhiljaa eteenpäin. Eikös tää suomi24 ole ihan parhaita opintopaikkoja :D No täytyy sanoa että tästä palstasta huolimatta on motivaatio korkealla ja kyllä täällä on ainakin nykyisin pääosin tosi kivaa porukkaa ja hyviä erinomaisen informatiivisia keskusteluja paljolti.
-Jipsu
Purjehduspelko, tuulen pelko, lentopelko, koronapelko, sukupuolitaudinpelko, kuolemanpelko, ruman akan pelko, kaljuuntumisenpelko.....
Yhtä pelkotilaa koko elämä.
Kyllä se siitä. Mene kylkiasentoon ja hengitä rauhallisesti, kunnes paine helpottaa.
Mää muistan, kun verin Vinjetillä Kaatajanokalta Raavemunteen nim maan perskeleesti. Ainaski kahtasataa, ja tarjoilu yläbaarissa loppus jo Harmajan haminoilla. Lada kökötti autokannella, mut meikäsissi veti kaksin käsin tärpättii. Olin ihan livenä B-hytissä utan fönster, omin käsin joutus oleen onskuna.
Aamulla Hampuuriassa olin vielä jälkionnellisessa tilassa, joten Lattarauta jäi autokannelle, pili suorana kylille, ja tippuria rikkaanpana takas laivalle. Siitä 18 metrin aallokossa takas Hälssinkiin. Hyvin vedin koko jutun.
Kaatajanokalla Laatokka teki teminät, joten lähin uuvestaan Vinjetillä Hanpuuriin. Sama ralli, kyä mää oon kova meremkävijä. Sukupuolitautiklinikalle bonuskortti (penisliinit ja muut asiakasetuhinnalla), HSLn liput puoleen hintaan sillä kortilla, näin syntyvyys nousuun. Tai sitten ei.
Ny oom keskittyny Suomenlinnan lauttaan.
Taisto, seitsemän uima-altaan kuninkas
Kun tuuli ylittää kymmenen metriä sekunnissa, panen soimaan "Sua kohti, Herrani" ja istun kajuutassa liivi päällä.
Mikki Hiiri merihädässä acapella live-esityksenä toimii paremmin.
Te ootte lälläreitä. "Oolannin sota oli alkoholipitoinen", AMEX baarihenkilölle ja kurkun koski auki. Optimistijolla-apinatkin on amiraali Nelsoneita teihin nähden. HYI!
Häpäisette meidät oikeat ruotsinlaivajuopot. Ainaskin tippari on kun kotiin tullaan.
No sulla taitaa olla myrsky grogilasissakin ja karaoket esität valkoiselle arabialaiselle.
Pelonaiheiden poisto etukäteen on olennaisinta.
-Merelle vain olosuhteissa, joissa marginaalia kelin pahenemiseen on vielä rutkasti. Itselläni se on vastaiseen max 10m/s ja myötäiseen joku 13m/s.
-Ei ikinä merelle lentokoneiden tms. aikataulujen mukaan. Ulkoiset paineet pois.
-Niin hyvä vene alle kuin minkä budjetti sietää. Tinkii sitten vaikka kaikesta muusta.
-Rikitsekkausta jatkuvasti.
-Kone aina huollettuna ja tuntuma sen kuntoon.
-Reivausrutiiniksi vahva etukäteinen, etenkin myötäisellä kun tuulen voimaa ei kunnolla ymmärrä.
Pelkotila itselleni tulee yleensä etukäteen, ennen starttia. Silloin se edesauttaa valmistelemaan kunnolla. Merellä syntyvä pelko on erilainen. Se syntyy jos kaksi tai useampi olosuhdetekijä pahenee samaan aikaan. Tuuli nousee illan samalla hämärtyessä jne. Aamunkoitossa taas pelko viimeistään kaikkoaa, tulee yksi myönteinen tekijä, valo, lisää. "Päivät pelkoa, yöt kauhua" pätee aivan ehdottomasti jos kelissä vetää.
Yleisesti pelko aktivoi ja edesauttaa toimimaan ajoissa.
Ihmisen, jolla on lukittumistaipumus pelossa tai aikapaineessa, ei tulisi purjehtia kipparina koskaan.
Ariel 336
hyviä pointteja sisältävä kommentti fiksuun aloituksen kysymykseen.
kaikesta asiallisesta valmistautumista huolimatta aktiivinen vesillä liikkuja kuitenkin joutuu ajoin tilanteisiin joita haluaisi välttää.
tällöin vain luottamus itseensä sekä välineisiin on avuksi... eikä todellakaan ole häpeä turvautua esim. viranomaisten apuun.
meri on kuin Venäjä: - älkää pelkää mutta kunnioita sen voimaa.
elikkä parasta on pyrkiä välttämään tilanteita joita ei vaan voi hallita.
Ihan asiaa, mutta yksi pointti jäi kuitenkin mietityttämään: "Niin hyvä vene alle kuin minkä budjetti sietää. Tinkii sitten vaikka kaikesta muusta."
Pelko on usein perusteetonta ja epärationaalista. Hiukan yliampuvaa paisuttaa sen takia veneen budjettia, varsinkin kun hinta ja laatu (tai turvallisuus) eivät läheskään aina korreloi. Kurssi tai muutaman satasen PLB pelastusliiveihin voi lisätä turvallisuudentunnetta ja todellista turvallisuutta moninkertaisesti enemmän kuin useamman tonnin kalliimpi vene.
Samaa mieltä, hyviä pointteja.
Tuon "niin hyvä vene alle kuin minkä budjetti sietää" sijasta aloittajalle (jolla ei kai vielä ole omaa venettä) vinkkaisin toisin.
Kokemusta aletaan kartuttaa vähitellen ja niissä olosuhteissa, mihin omat taidot ja vene riittävät. Siis aluksi käy ihan hyvin vaikka päiväpursi ja suojainen saaristo. Jatkuvasti arvioidaan omia taitoja sekä olosuhteita ja matkoja joille lähdetään. Kokemuksen karttuessa ja veneen vaihtuessa pitemmät matkat avovesillä, mistä ei moneen tuntiin suojaa löydy, tulevat mahdollisiksi. Lähtökohtana on, että minne lähden, siellä pärjään.
Näitä samoja loruja kuulee Sailorissa Herttoniemenrannassa kuuden tuopin jälkeen. Paittes että jollain niistä voi ollakin vene. Teillä ei näytä olevan.
Aloittajallakaan ei ole venettä ja hän kyselee täällä, sinä Sailorissa.