Tuolla toisessa keskusteluketjussa kysyttiin, onko laskettu, kuinka monta kertaa Joona Korteniemi luennossaan käytti NIIKO-sanaa.
Laskin:
106 minuutin luennossa NIIKO-apusana esiintyi 398 kertaa, joskus samassa virkkeessäkin useita kertoja.
20 minuutin keskusteluosion vastauksissa Joiona käytti rakastamaansa NIIKO-sanaa 122 kertaa. Kukaan kysyjistä ei käyttänyt Joonalle niin rakasta NIIKO-apusanaa.
Jeesus Krtistus mainittiin muutamia kertoja. Pyhä Henki mainittiin parisenkymmentä kertaa. Raamattu mainittiin muutamia kertoja.
NO-sanaa ja NO NIIN -sanaparia Joona ei juurikaan käyttänyt.
Laskin:
106 minuutin luennossa NIIKO-apusana esiintyi 398 kertaa, joskus samassa virkkeessäkin useita kertoja.
20 minuutin keskusteluosion vastauksissa Joiona käytti rakastamaansa NIIKO-sanaa 122 kertaa. Kukaan kysyjistä ei käyttänyt Joonalle niin rakasta NIIKO-apusanaa.
Jeesus Krtistus mainittiin muutamia kertoja. Pyhä Henki mainittiin parisenkymmentä kertaa. Raamattu mainittiin muutamia kertoja.
NO-sanaa ja NO NIIN -sanaparia Joona ei juurikaan käyttänyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinun laskusi on epätarkka.
Koko 106-minuuttisessa luennossaan Joona käytti NIIKO-sanaa 462 kertaa.
Kysymyksiin lopussa vastatessaan Joona käytti NIIKO-sanaa 138 kertaa.
Kun Joona harvakseltaan viittasi Raamattuunkin, olisihan hän voinut selvyyden vuoksi sanoa senkin ilmiselvän tosiasian, että puolet Jumalan valtakunnasta on tyhmiä neitseitä (taikka mätiä kaloja taikka venhän seassa kasvavaa rikkaviljaa), joka vasta viimeisellä tuomiolla heitetään helvettiin. Joonalle itselleen tietysti arka paikka, koska hänhän ei enää JUmalan valtakunnasta lähdettyään ole edes tässä mätien kalojen kategoriassa.
Kun ministereilklekin järjestetään esiintymiskoulutusta niin eikö sellaista voitaisi järjestää myös teologeille, jotta NIIKOttelu vähenisi.
Jäi sanomatta, että luennon ensimmäisten 11 minuutin aikana Joona käytti NIIKO-sanaa 74 kertaa.
NIIKO-Joona kehuskeli sitä taannoista Hulluinhuonelainen-blogiaan. Mitä siitä jäi käteen?
Ei mitään. Eriseuraiset menettivät melskaamispaikkansa kun blogi tuli kuopatuksi.
Ynnä joku tuikituntematon nimimerkki Jupe liittyi katoliseen kirkkoon.
En huomannut yhtään niinko -sanaa, kun kuuntelin tarkasti asiaa ja sitähän oli, selvisi taas vl-liike enemmän minulle.
Vai et huomannut :-). Aloitapa kuuntelu alusta ja laske!
Haluat mitätöidä Joonan hyvän luennon haukkumalla niiko -sanoista, jos et muuta sisältöä luennosta löytänyt, niin se on kyllä sun oma ongelma.
Minusta luento oli todella hyvä, monet asiat selvisivät minulle, aion kuunnella sen vielä uudelleen.
Voi elämä teitä! Osaatteko ite pitää paremman luennon? Joona on todella taitava puhumaan ja selvästi tämä lillukanvarsiin keskittynyt saivartelija on kateellinen Joonan hyville puheenlahjoille. Joona puhui varsin selkeästi ja havainnovasti. Mielenkiintoinen luento, joka avasi ainakin minun silmäni. Tuon luennon katsottuani minun on enää vaikeaa uskoa, että tämä vanhoillislestadiolainen liike olisi ainut pelastava yhteisö. Päivämiehen artikkeli, jossa todettiin, että ”emmehän me haluta kasvattaa viiksiä tämän ajan mukaisesti” oli viimeinen niitti.
Voi elämä sitä on tullut oltua melkoinen lammas!!!!! Enää mua ei ohjailla SRK:n suunnalta, vaan alan ajattelemaan itsenäisemmin. Kiitos Joonalle hyvästä luennosta!
Joonan esitys kesti 66 minuuttia (ei 106) ja lopussa kysymysosio 20 minuuttia.
NIIKO-sanoja siellä oli yhteensä nuo 600.
Joku ketjussa sanoi, ettei havainnut yhtään NIIKOa. Kuuntelepa uudelleen! NIIKO oli esityksen keskeinen sisältö.
NIIKO-Joona taannoin puhujana piti monimutkaisia puheita Helsingissä.
Joona on muuttanut NIINKU- sanan sanaksi NIIKO.
Tässä tietoa:
""""
Niinku
Niin sanottu ninkuttelu eli runsas niin kuin -konjunktion käyttö on tavallinen ärtymyksen aihe. Tästä viasta syytetään etenkin nuorisoa, jonka puheilmaisua monet pitävät muutenkin huolimattomana.
Paheksujat pitävät niinkua turhana lisukkeena, kielen velttoutena, joka pitäisi karsia puheesta. Kielentutkijat, täsmällisemmin sanottuna keskusteluntutkijat, ovat kuitenkin osoittaneet, että tarpeettomilta tuntuvat pikkusanat ja lisät – sellaiset kuin niinku, kato, tota, nii – itse asiassa ovat keskustelussa merkityksellisiä: niiden avulla rakennetaan vuorovaikutusta. Puhuja ilmaisee niillä asenteitaan omia puheitaan sekä muita puhujia ja heidän sanomaansa kohtaan, esimerkiksi epävarmuutta, arvelua tai hyväksyntää. Niinku-sanan yksi tehtävä on toimia mielipiteen pehmentimenä, likimääräistäjänä. Se jättää puhujalle mahdollisuuden vielä perääntyä: ”Se on niinku tavallaan totta.”
Ninkuttelu on suunnittelemattoman arkipuheen piirre – kukaan ei käytä sitä kirjoittaessaan – ja siksi se on kielenhuollon toimien ulkopuolella. Kielenhuollon kohde on säännötetty, kaikille yhteinen yleiskieli, kirjoitettu ja puhuttu. Arkipuhekieltä ei voi (eikä myöskään pidä) säännöttää, sillä se on vapaata, jatkuvasti liikkeessä, puhujan, ajan ja paikan mukaan vaihtelevaa.
Mikään kieli ei ole yhtenäinen ja vaihtelematon järjestelmä, vaan kukin kieli koostuu useista osakielistä: monenlaisista puhutun kielen muodoista, kirjoitetusta kielestä, ammattikielistä. Eri kielimuotojen käyttöalojen ero on periaatteessa selvä, mutta kuten ninkuttelukeskustelu osoittaa, mielipide-erojakin on. Kyse on pohjimmiltaan käytöstapoja koskevasta erimielisyydestä. Yksi loukkaantuu sinuttelusta, toinen pitää teitittelyä jäykkänä; samalla tavalla yksi odottaa kuulevansa radiosta huoliteltua yleiskieltä, kun toisen mielestä arkisempikin muoto on sopivaa.
Muodollisuus on kaikkiaan vähentynyt viime vuosikymmeninä, ja niinpä myös julkisessa puheessa käytetään nykyisin vapaampia tyylilajeja kuin ennen.
Arkikielen käyttöalan laajenemista voi pitää hyvänä tai huonona, kukin omien lähtökohtiensa mukaan. Kielelliset käytösnormit ovat silti edelleen olemassa; ne vain monien muiden normien tavoin liikkuvat. Hyvään äidinkielen taitoon kuuluu monenlaisten tyylilajien hallinta, myös muodollisten, ja kyky sopeuttaa esiintymistään tilanteen mukaan. Tällaisen kielitaidon hankinta vaatii harjoitusta. Kieli kertoo ihmisestä samalla lailla kuin pukeutuminen. Frakkia ei ole pakko käyttää, mutta useimpien kannattaa silti hankkia vaatevarastoonsa farkkujen lisäksi myös siisti puku.
SARI MAAMIES
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.3.1996.
"""""
NIIKO-sanan runsas käyttö ei siis tee Joona-NIIKO-Korteniemen esitelmästä esityksellisesti huonoa. Se on Joonan esitystapa.
Itse esitelmän sisällöstä: Seurakuntaoppi on NIIKO-Joonalla piikki lihassa niin kuin maailman lapsilla yleensäkin.
Tässä alustus seurakuntaopista:
https://www.leppavirranrauhanyhdistys.fi/audio/KuoRy[2014-02-22]_PekkaRusava.mp3
Eipä toimi linkki.
Jos joku haluaa kuunnella alustuksen, se löytyy nettiseurat.info -sivustolta kohdasta "Arkisto" ja siellä Leppävirran rauhanyhdistys.
Varmaan lasket vastaantulevien autojen merkkejä, niiden rekkaireita kotikulmilla, ohitettuja sähkötolppia, katulamppuja, postilaatikoita. Kiva harrastus ja aina on jotain kiinnostavaa laskettavaa. Lapset yleensä toimivat näin tässä kontekstissa, Jussia lainatakseni.
Joona Korteniemi oli NIIKO valmistellut alustuksensa erittäin huonosti verrattuna esimerkiksi Ari Pelkosen pujujienkokouksessa esittämään alustukseen. Ari Pelkonen on teologi niin kuin NIIKO-Joonakin. Ari Pelkosen alustuksen voimme kuunnella tästä; alkaa noin 20 minuutin kuluttua alusta:
https://www.youtube.com/watch?v=h9PGcijjQ58
Joona NIIKO oli ottanut vuokko-ilolamaisesti alustukseensa kaksi sanavalinnoiltaan epäonnistunutta esimerkkiä:
- Viikset. Joku puhuja on seurapuheessaan saattanut mainita viiksistä. Kaikki kuitenkin tietävät, että viikset ja parta sinänsä eivät ole syntiä. NIIKO-Joonakin tietää sen.
- Jouko Haapsaaren lausuma "tämä ei ole mikään herätysliike, vaan Jumalan valtakunta". Haapsaaren lausumahan pitää paikkansa. Vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy hetysliikkeenä Jumalan valtakunnan ulkopuolisille, mutta Jumalan lapsille se on Jumalan valtakunta.
Joona Korteniemen tarkoituksena on NIIKO vastustaa Jumalan valtakuntaa.
Ari Pelkonen taas esittää Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan perustuvaa uskon sanomaa. Pelkonen on välttänyt NIIKOttelun valmistelemalla alustuksensa etukäteen, mitä taas Joona ei ole viitsinyt tehdä.
Kai sekin on jonkinlainen ansio, että Joona Korteniemi on onnistunut tunnin mittaiseen esitykseensä sisällyttämään kuusisataa (600) NIIKO-sanaa.