Tarvitsisin neuvoja!
Seurustelumme alkoi kaveripohjalta ja nyt olemme seurustelleet n. puoli vuotta. Vieläkään kumpikaan ei ole sanonut toiselle että rakastaa. Vaikka itse ainakin todellakin rakastan miestäni! Tunnen ja tiedän sen! Kaikesta mieheni käytöksestä voisi uskoa että hänkin tuntee samoin... Meillä menee kaikin puolin aivan mielettömän loistavasti, paitsi tämä "rakastan sua" -jutun sanominen mistä minulle ainakin on tullut jo jonkinlainen ylitsepääsemätön tabu.
En kai uskalla kertoa rakastavani koska pelkään että hän ei tunne samoin, mistä seuraisi nolo tilanne...alkaisin varmaankin itkemään. Samoin jotenkin se lause, niin ihana kuin sisällöltään onkin kuulostaa niin...en tiedä "luonnottomalta" kun sen sanoo. Niinpä olen odottanut että hän sanoisi sen ensin, mutta eipä tuota kuulu hänenkään osaltaan...mikä taas tekee minut entistä pelokkaammaksi, sillä en tiedä onko sen lauseen sanomisesta tullut hänelle yhtä vaikeaa, vai eikö hän vain vielä tunne samoin.
Olen miettinyt pääni puhki tätä ja joka kerta kun nähdään mietin vain että "haluaisin sanoa rakastavani" mutta en kertakaikkiaan saa niitä sanoja ulos. Onko tämä jotain psykologista?! Siitä ei ainakaan ole kyse ettenkö "alitajuisesti" rakastaisikaan.
Onko täällä ketään, jolla olisi ollut samanlainen tilanne ja miten se lopulta ratkesi?
Seurustelumme alkoi kaveripohjalta ja nyt olemme seurustelleet n. puoli vuotta. Vieläkään kumpikaan ei ole sanonut toiselle että rakastaa. Vaikka itse ainakin todellakin rakastan miestäni! Tunnen ja tiedän sen! Kaikesta mieheni käytöksestä voisi uskoa että hänkin tuntee samoin... Meillä menee kaikin puolin aivan mielettömän loistavasti, paitsi tämä "rakastan sua" -jutun sanominen mistä minulle ainakin on tullut jo jonkinlainen ylitsepääsemätön tabu.
En kai uskalla kertoa rakastavani koska pelkään että hän ei tunne samoin, mistä seuraisi nolo tilanne...alkaisin varmaankin itkemään. Samoin jotenkin se lause, niin ihana kuin sisällöltään onkin kuulostaa niin...en tiedä "luonnottomalta" kun sen sanoo. Niinpä olen odottanut että hän sanoisi sen ensin, mutta eipä tuota kuulu hänenkään osaltaan...mikä taas tekee minut entistä pelokkaammaksi, sillä en tiedä onko sen lauseen sanomisesta tullut hänelle yhtä vaikeaa, vai eikö hän vain vielä tunne samoin.
Olen miettinyt pääni puhki tätä ja joka kerta kun nähdään mietin vain että "haluaisin sanoa rakastavani" mutta en kertakaikkiaan saa niitä sanoja ulos. Onko tämä jotain psykologista?! Siitä ei ainakaan ole kyse ettenkö "alitajuisesti" rakastaisikaan.
Onko täällä ketään, jolla olisi ollut samanlainen tilanne ja miten se lopulta ratkesi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sano hänelle sopivana hetkenä, että olet kovaa vauhtia rakastumassa häneen ja suutele heti sen jälkeen. Tällöin hän ei oleta, että pitäisi heti vastata sinulle jotain, sillä vastaaminen on usein vaikeaa, vaikka tunteet olisivat samanlaiset. Myös esimerkiksi hyvänyön tekstiviestiin tai muun viestin perään voi liittää sanat "olet rakas." Se tarkoittaa lähes samaa, kuin "Rakastan sinua" mutta on paljon helpompi kirjoittaa tai sanoa. Jos rakkaus kaikessa mielessä on liian vahva sana, aloita sanomalla, että "olet minulle äärettömän tärkeä ihminen ja tunnen sua kohtaan tosi voimakkaasti." Mutta jos todella haluat antaa kumppanillesi rakkaudentunnustuksen, muttet halua saattaa häntä kiusalliseen vastaustilanteeseen, kirjoita hänelle lähtiessäsi lappu pöydälle, esim:"Lähdin Saara-tädin luona käymään, palaan illemmalla. Jos asiaa, niin soita. PS: Rakastan sinua pupu" ROHKEUTTA!
Minullakin oli erään vanhan suhteeni kanssa ongelmia juuri tuossa aloitteen tekemisessä. Siksi kirjoitin perinteisen rakkauskirjeen, joka sai tytön sydämen sykkimään todella.
Kirjoittaminen on paljon helpompaa kuin sanominen. Kirjoita kirje, jonka jätät hänelle jotenkin.
MUTTA koska tuollaiseen vastaaminen on todella nykypäivänä vaikeaa, niin suosittelen vaikka antamaan sen hänelle omakätisesti. Tällöin kannattaa olla valmiiksi jotain mitä sanoa hänelle lukemisen jälkeen.