Pohdin tässä Zenin arvoitusta.
Oletetaan että elämän alussa oli sattuma, jonka johdosta elämän ensimmäinen hiukkanen jakautui kahtia. Jakautumisen hetkellä, joka oli _absoluuttinen_ hetki, hiukkanen oli Zen. Hetki oli täydellinen, joten hiukkanen pyrki uudestaan samaan jakautumalla kahtia. Näin solu haluaa jakautua, koska se haluaa saavuttaa Zenin ja näin myös ihminen haluaa lisääntyä.
Syntyykö kaikki mielihyvä Zenistä? Elämä pyrkii perustavanlaatuisesti lisääntymään, eli tavoittamaan, edes pieneksi hetkeksi Zenin. Zenin on pakko tuntua hyvältä - sen on oltava puhtain hyvä olo - koska elämä pyrkii siihen? Näinkö myös ihminen pyrkii saavuttamaan Zenin monin tavoin? Perustuuko yhteiskunta ympärillämme Zenin tavoittelemiselle, koska näin ajatellen kaikki elämässä perustuu Zenin tavoittelemiselle???
Paljon ajatuksia heräsi, mutta sekavasti...
Uskoisin siis, että tiedostamattakin pyrimme valaistumaan.
Mutta päivän kysymys on voiko Zenin saavuttaa pysyvästi, jos se on pohjimmiltaan vain yksi hetki?
Oletetaan että elämän alussa oli sattuma, jonka johdosta elämän ensimmäinen hiukkanen jakautui kahtia. Jakautumisen hetkellä, joka oli _absoluuttinen_ hetki, hiukkanen oli Zen. Hetki oli täydellinen, joten hiukkanen pyrki uudestaan samaan jakautumalla kahtia. Näin solu haluaa jakautua, koska se haluaa saavuttaa Zenin ja näin myös ihminen haluaa lisääntyä.
Syntyykö kaikki mielihyvä Zenistä? Elämä pyrkii perustavanlaatuisesti lisääntymään, eli tavoittamaan, edes pieneksi hetkeksi Zenin. Zenin on pakko tuntua hyvältä - sen on oltava puhtain hyvä olo - koska elämä pyrkii siihen? Näinkö myös ihminen pyrkii saavuttamaan Zenin monin tavoin? Perustuuko yhteiskunta ympärillämme Zenin tavoittelemiselle, koska näin ajatellen kaikki elämässä perustuu Zenin tavoittelemiselle???
Paljon ajatuksia heräsi, mutta sekavasti...
Uskoisin siis, että tiedostamattakin pyrimme valaistumaan.
Mutta päivän kysymys on voiko Zenin saavuttaa pysyvästi, jos se on pohjimmiltaan vain yksi hetki?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja jotain tekemistä tällä on valon/auringon kanssa, sillä valaistuminen tuntuu juurikin valolta.
Kaikki luomakunnassa on symboliikkaa, aurinko joka symboloi universaalia järkeä valaisemalla koko näkyväisen maailman. Kun taas puun olemus tuo ilmi olemisen todellisen luonteen. Symboli on korkeamman todellisuuden ilmentymä alemmalla tasolla.
Valo taas on Kristuksen eräs nimi. Kuin myöskin Sana, eli Logos. Nämä kaksi siis ovat pohjimmiltaan yksi ainoa.
Jumalalla on sekä kauneuden (Rakkaus, Kauneus ja Valo) atribuutit, mutta myöskin majesteetin atribuutit jotka saavat nöyrtymään täydellisesti Jumalalle. Näistä Raamattu esittää VT:ssä majesteetin (johon palataan ilmestyskirjassa) sekä UT:ssa kauneuden atribuutteja jotka ovat perimmäinen Jumalan olemus.
Transdentti Jumala on pohjimmiltaan salainen olemukseltaan – mutta muuttuu atribuuttiensa kautta käsitettäväksi. Atribuutit, joita ovat käytännössä Jumalan nimet. Ne ovat yhtä aikaa erillisiä olioita, suureita, että jokainen on täydellisyydessään itse Jumala (jolloin ne ovat myöskin identtisiä?!)Joten ne ovat kuin kasvot joilla Jumala katsoo luomakuntaansa.
Jumalan olemuksen atribuutit ovat transdenttejä koska Jumala on Elävä luomakunnasta riippumatta – kun taas tekojen atribuutit ovat immanentteja.
voiko Zenin saavuttaa pysyvästi, jos se on pohjimmiltaan vain yksi hetki?
Saavutat valaistumisen heti, kun opit pysymään hetkessä, jossa ei ole aikaa, ei kaipuuta, ei ei-kaipuuta, ei mitään, ei ei-mitään...
tuo ohje mättää, on pyrittävä tekemään jotain oikein.
Kirjoitat kuin valaistuminen olisi joku extreme-kokemus, jotain jonka voi oppia.
Se on pikemminkin päinvastoin. Opit kaikesta pois, opit olemaan osaamatta, oppimatta. Opit että asioita ei voi oppia, niitä ei osata, itse asiassa mitään asioita, mitään opittavaa ei ole.
... se niksi juuri onkin.
tulee noista ei ei-mitään ja ei-olemisesta yms. mieleen carlos castanedan kirja 'matka ixtlaniin'. mainio kirja. ei liity buddhismiin, mutta siinä on joitain samoja aineksia buddhismin kanssa. onko muita kyseisen kirjan lukeneita?
on.
Samoin muutkin Castanedan kirjat.
Fiktiotahan ne lienevät, vaikka ovat toisin kirjoitettu.
Kaikissa uskonnoissa tai vapautuksen opeissa kiertää samoja aineksia.
Samaa mielipuolta kuin tao.
Fiktiota on kaikki, mikä on saatettu kirjalliseen muotoon. Kuka sinulle kertoi Gautama Buddhasta?
vauva ei kuitenkaan voi valaistua.
Täytyy olla jotain mistä luopua. Joten ensin opitaan kaikki maailman turhuus ja sitten pitkällisen pohdinnan ja harjoittelun kautta joskus hammasta kiristellen luovutaan siitä.
Sitten suureksi hämmästykseksi havaitaan, että ihmisellä on kaikki tarpeellinen, siitä huolimatta, että hän on luopunut siitä. Joten kaikesta turhasta olisi luopunut ajat päivät sitten jos olisi ymmärtänyt että jotenkin omituisella tavalla saa kaiken sen takaisin mistä luopuu, usein moninkertaisena onnena?!
"Voiko Zenin saavuttaa pysyvästi,jos se on pohjimmiltaan vain yksi hetki?"
Voihan tasapainossa pysytellä jopa sitä tavoittelematta,eikö se yksi hetki ole se satori?
Buddhalainen sanasto on aika monipuolinen.
ELämän alussa, ennen aikaa ja avaruutta oli ja on ikuisuus. Olemassaolo, joka on persoonallinen ja persoonaton äly. (Jumala on ainoa tosiolevainen. Koska luotu on syntymisen, ylläpidon, ja kuolemisen alaista. Luoja on ikuinen, ja riippumaton olemassaolo. (Kol 1)
Logos pitää kaiken voimassa ja Logos on se josta kaikki on lähtenyt.
Hänen tahtonsa, persoonansa ja toimiva voimansa Pyhä Henki saa aikaan pelkkää hyvää.
Näin ollen koko luomakunta on Jumalan taideteos joka on ilman vastakohtaa hyvä. Sen päämäärä on jatkuvasti täydellistyminen, kaaoksen muuttaminen järjestykseksi, kaiken tulo yhdeksi sopusoinnuksi.
(Elohim voi tuhotessaan luoda, ja luodessaan tuhoata.)
Tähän Zen voi johdattaa myöskin jos sen oikein oivaltaa. Jumala on Pyhä Salaisuus, mysteeri, siten sanat hänestä ovat vain sormi joka osoittaa aurinkoon.
Jumalan lähestymisen tien on sanottu kulkevan ihmisyyden maailmasta (Jumalan tekojen vaikutukset) kuninkuuden maailmaan (Jumalan teot) Kaikkivaltiuuden maailmaan (Jumalan atribuutit) ja siitä lopulta Jumaluuden maailmaan joka on Jumalan olemus.
(Ihminen on ainoa olento jolla on velvoite Jumalaa kohtaan. Siksi hän on Jumalan kuva – piste jossa luomakunta kohtaa Jumalan. Täydellinen olento on kuin kirkas peili jonka kautta Jumala heijastuu puhtaasti luomakunnalleen. (Kts 1 kor 13:12)
sinä voit tietää kaiken tuon?
Dhammapadan 9. parisäettä voisit miettiä.
ja opi mutta luule vähemmän. Tosin, sinun tulisi tietää että kuulemaan hiljentyminen ja nöyryys ovat tie viisastumiseen, sekä valppaus. Sinulta uupuu niistä jokainen.
Lue Dhammapadasta säkeet 60, 63, ja 72, muista myöskin mennä itseesi.
PS. "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa"
(Room1:20)
te pystyttekin "puhumaan" itsellenne tuommoista höttönhöttöä? että joku hetki olisi joku Zen.
ja sattuma? Eikö teille ole kukaan sanonut,ettei sattumaa ole olemassa?
Ja miten ihmeessä se hiukkanen pyrki uudestaan jakautumaan,siis PYRKI,semmonen,jolla ei ole mitään tajua olemassaolostaan. ikä sille tajun,tai huomioimiskyvyn olisi antanut teidän logiikkanne,eli
sattuman kautta,että se olisi huomannut,kuinka mukavaa oli jakautua.
Ja sen olisi pitänyt ruveta suunnittelemaan uutta jakautumista,ja ensin niiden hiukkasen puoliskojen olisi pitänyt ruveta kasvattamaan itsensä alkuperäisen kokoiseksi.
"Näin solu haluaa jakautua,koska se haluaa saavuttaa Zenin ja näin myös ihminen haluaa lisääntyä".
Kuulkaahan,minä sanon teille,että vaikka pääsisittekin sinne Zeniinne,vasta sitten huomaatte,että eihän se ollutkaan mikään niistä,mitä olette etsineet ja huomaatte,etteihän sitä ole olemassakaan!
Hapuilette sitä jotenkin kateuksissanne,niinkuin teiltä puuttuisi se tarkoittamanne zen.
Entäpä jos itse olette se "zen,jota etsitte,ja koska se ei olekaan tavoittelemisen arvoinen budhan oppien mukaan,te luulette,että ette vielä omista sitä,että siihen olisi vielä matkaa,tai joku eri ajatusmenetelmä.
mutta totuus on,ettette sitä hetkeä tavoita millään ajatuksella,ettette yhdelläkään.
kaikki Budhat on valehdelleet teille,ja opetti teidät valehtelemaan itsellennekin,kun sen huomaatte,olette löytäneet Zen;in. Ja pääsette vapaaksi,kun huudatte Elämän Herraa ja Kuningasten Kuningasta apuun,että Hän puhkaisisi pimeyden ja antaisi totuuden teille valoksi,eikä mitään valaistumista.
Vain Jumalan totuus on oikea valo,miksi siis varjoa seuraatte.
Kieltämättä saatoin olla hakoteillä tuon hiukkasen jakautumisen suhteen, mutta olen varma, että valaistuminen liittyy elämän alkuhetkiin, että se on koodattu jokaisen perimään. Ja että siihen liittyy aurinko/valo.
"Kuningasten Kuningasta apuun,että Hän puhkaisisi pimeyden ja antaisi totuuden teille valoksi,eikä mitään valaistumista."
Ei tarvita mitään kuningasten kuningasta, sillä valaistuminen antaa totuuden ja valon. Sama asia. Valaistuminen on kuin jumala.
Että Luojalla,joka kaiken on käskenyt olemaan,Hänellä on kyky ja valta palauttaa totuus ja oikea tieto ihmisten ymmärrykseen,kun se on ihmisiltä kadonnut,niin perusteellisesti,että sitä ei löydy alitajunnastakaan.
Sen todistaa se,että jos tutkitaan kaikkien ihmisten alitajunta,mielipiteet hajoaa tuhansiksi pirstaleiksi,joista on mahdotonta saada yhtenäistä "valaistumista".
Ja se hajottaja taitaa olla synti ja sen kaikki lieveilmiöt ja niiden seuraukset.
Ainoa oikea johtopäätös on,että etsimme alkuperäistä tahtoa ja kaiken olemaan käskijää.
Koska Häneltä vain saamme väärentämätöntä tietoa ja johdatusta ymmärtämiseen.
Ja näyttää väkevästi siltä,että Jeesus ainoana tiesi,kuka on elämän alkuperäinen olemaan käskijä.
Ja Hän sanoi: Älkää peljätkö.Minä se olen.
Minä olen A ja O. Alku ja loppu!
Tulkaa minun luokseni,niin minä annan teille levon.
Jos te totuutta etsitte,miksi totuuden antajan torjutte? Se minua ihmetyttää.
Koska on olemassa turhaa totuutta ja on olemassa ovi,joka ei turhuuden poluille teitä miettimään vie.