Aloitin 15 vuotiaana niin sanotun seurustelun kaksikymppisen miehen kanssa,joka käytti omaa lapsellisuuttani hyväkseen. Meidän suhteeseemme ei kuulunut mitään muuta kuin seksi.Hän painosti minua paljon seksiin.Luulin seurustelun tosissaan olevan sellaista.Hädin tuskin tiesin miehestä paljon mitään. Tapailimme alle puoli vuotta,Kunnes hän katosi mystisesti.
Tästä alkoi masennuskauteni.Hain joka puolelta vain hyväksyntää,vihasin itseäni. Viikonloput meni juodessa isossa porukassa(Olin väärässä seurassa).
Minulla oli paljon yhdenillan juttuja,kännisekoiluja ym. Kai mut tunnettiinkin siitä,että olin se tyttö,joka antaa. Pidin sitä silloin jotenkin hyvänä/hauskana asiana. Kirjoitin jonkinlaiseen vihkoon kaikenlaisia juttuja,milloin ja kenen kanssa olen ollut. Nyt olen hävittänyt koko vihon,koska en halua edes muistaa sitä.
Kaikki nämä teini-iän hölmöilyt ovat tulleet takaisin mieleeni. Ja itken niiden takia monesti. En vain pääse niistä yli,vaikka nuorempana niistä ei ollut mitään haittaa. Nyt vasta tajuan kuinka typerä ja ajattelematon olen ollut.Ja kuinka olen antanut muiden käyttää itseäni hyväksi,tehnyt kaiken mitä on koskaan pyydettykään.
Seksi tuntuu melko vastenmieliseltä.Enkä pysty nauttimaan nykyisen poikaystäväni kanssa seksistä.Vaikka hän rakastaa ja välittää.Ja on parasta,mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Toivoisin vain,että ne kaikki aikaisemmat asiat olisivat jääneet kokematta. Nyt kysynkin,mitä minun pitäisi tehdä? Onko muita,joille on käynyt samalla tavoin? Auttaako psykiatrille puhuminen ? Haluaisin vain unohtaa kaiken...
Tästä alkoi masennuskauteni.Hain joka puolelta vain hyväksyntää,vihasin itseäni. Viikonloput meni juodessa isossa porukassa(Olin väärässä seurassa).
Minulla oli paljon yhdenillan juttuja,kännisekoiluja ym. Kai mut tunnettiinkin siitä,että olin se tyttö,joka antaa. Pidin sitä silloin jotenkin hyvänä/hauskana asiana. Kirjoitin jonkinlaiseen vihkoon kaikenlaisia juttuja,milloin ja kenen kanssa olen ollut. Nyt olen hävittänyt koko vihon,koska en halua edes muistaa sitä.
Kaikki nämä teini-iän hölmöilyt ovat tulleet takaisin mieleeni. Ja itken niiden takia monesti. En vain pääse niistä yli,vaikka nuorempana niistä ei ollut mitään haittaa. Nyt vasta tajuan kuinka typerä ja ajattelematon olen ollut.Ja kuinka olen antanut muiden käyttää itseäni hyväksi,tehnyt kaiken mitä on koskaan pyydettykään.
Seksi tuntuu melko vastenmieliseltä.Enkä pysty nauttimaan nykyisen poikaystäväni kanssa seksistä.Vaikka hän rakastaa ja välittää.Ja on parasta,mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Toivoisin vain,että ne kaikki aikaisemmat asiat olisivat jääneet kokematta. Nyt kysynkin,mitä minun pitäisi tehdä? Onko muita,joille on käynyt samalla tavoin? Auttaako psykiatrille puhuminen ? Haluaisin vain unohtaa kaiken...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika ikävää tekstii...
Puhuminen auttaa aika pitkälti. Jos ei keskustelu poikaystävänkaa onnistu (aiheesta) ni ei psykiatrilla käynti sitä ainakaan pahenna.
Mulla on sama ongelma, tiedän tunteen todella hyvin. Itse olen myös miettinyt mitä tehdä.. Kun ei vain pysty nauttimaan kunnolla.. Aina palaa mieleen vanhat muistot.. Ehkä se ajan myötä.. Mut entä jos ei? :/
Itse uskon vahvasti Ben Furmanin teoriaan siitä, että menneitä ei pidä tuijottaa, vaan rakentaa ne voimavaraksi ja katsoa tulevaa.
Et voi muuttaa mennyttä elämää, voit ainoastaan katsoa tulevaisuuteen. Häpeä on normaali olo, se kertoo siitä, että ajattelet ja elät.
Lakaise turhat murheet maton alle ja nauti elämästä, sillä mitään jo tapahtunutta et voi muuttaa. Ajattele sitä nuoruuden hairahdukseksi ja vahvista itseäsi sinä ihmisenä mikä olet nyt. Kaikki hölmöilee joskus ja tekee juttuja, joita sitten katuu. Et suinkaan ole ainut. Usein nuo tunteet tulee pintaan kun on löytänyt sen oman rakkaan rinnalleen. Silloin monet seksikokemukset menettävät merkityksensä ja alkaa kaduttaa. Mieti, ettet olisi se rakastettava ihminen mikä olet nyt, jos et olisi kokenut mitä olet. Et voi olla mikään "tunnevammainen", jos kerta olet löytänyt rinnallesi oman rakkaan.
Seksi on paljon muutakin, kuin panemista. Ajattele sitä rakkautena sinun ja kumppanisi välillä, älä suotta vertaa sitä menneeseen.Mikään seksikokemus ei ole edes verrannollinen siihen, mitä teidän kahden välillä on.
Mikäli alkaa liikaa ahdistaa, voit tietysti pyytää ammattiapua.
Olet selvinnyt elämässäsi hienosti tähän asti, joten katso valoisasti tulevaisuuteen, äläkä suotta kerää murheita ympärillesi, joita ei edes tarvitsisi miettiä.
Nuoruus on nuoruutta, aikuisena ajattelu ja käsitykset muuttuu. Kasvat nyt aikuiseksi ja huomaat pohtivasi noita asioita. Olet siirrosvaiheessa, jossa asioiden käsittely tulee vastaan. Älä pelkää ja itke jos itkettää, mutta älä missään nimessä syytä itseäsi mistään. Kukaan ei ole sellainen kuin 15-vuotiaana, joten turha pelätä, että olisit enää leimautunut jos joskus olet ollut. Myös ne muut ihmiset ympäriltäsi ovat varmasti kasvaneet ja osaavat ehkä ajatella elämääsi juuri samasta perspektiivistä kuin sinä nyt.
kesä tulee ja aurinko paistaa. Nauti rakkaudesta ja elämästä!:)