tänne pohjoisen raukoille rajoille, niin mielialakin nousee, uusia projekteja alkaa pulppuilla samalla kun keskeneräiset saavat valmistua ja niihin tulee lisää vauhtia. On luonnollista että meidän iässämme katsellaan taaksepäin ja muistellaan menneitä, minä teen aivan samoin. On aika dokumentoida eletty elämä ja rakentaa uutta sisältöä niille päiville mitä on vielä jäljellä.
Kun valo palaa takaisin
24
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Miten sinun sukukronikkasi kirja jaksaa, pääsemmekö piakkoin lukemaan?
Mielenkiinnolla odotellaan. Usein minun mieleeni putkahtaa muistoja toisten kommentteja lukiessa.
Nyt, kun valoisuus alkaa lisääntyä ja kevättä kohti mennään, alkaa taas mielessä kyteä kaikenmaailman projektit.
Poika jo tuumaili, että liiteri tarvitsisi tehdä ja sen sivuun sisätila kissoille, jonne pääsevät ulkohäkistä suoraan. (mökillä)- Anonyymi
Majakka ja Perävaunu katselevat nyt taaksepäin molemmat...
Jämijärvellä on nähty hiiri, lähden bongaamaan.- Anonyymi
Paineita herkälle telaketjumörssärille, kun palstasisko pääsee avioon ja julkaisi kirjan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paineita herkälle telaketjumörssärille, kun palstasisko pääsee avioon ja julkaisi kirjan.
Yrittävät come back'iä täällä kilpaa.
- Anonyymi
Heikkinä, 19.1 talvi puolessa välissä, joskus sanottiin. Ei enää pidä paikkaansa etelä-suomen osalta.
Kuukauden päästä eteläisen Itämeren alueille merilinnut jo palailevat. On ne niin pirskatin innokkaita. - Anonyymi
En ole koko talvena saanut mitään suurta tai edes järkevää aikasiksi.
Tuhma minä ;(
Kuka tai mikä potkisi persuuksille, tämä aloitus ei sitä vielä tehnyt?
Koti on aloittamattomia hommia täynnä. Vaikka täällä päivät pitkät istuskelen ja lattioita mittailen. Varmaan vähintään ensimmäiseen covid-rokotukseen asti, ehkä vielä toiseenkin.
Tai ehkä aikaansaamattomuus on jäänyt pysyväksi?
Mutta eipä näy aurinkoakaan. Lunta sataa, valoa aika vähän, mutta valoisa aika on pitempi kuin kuukausi sitten.
En muistele menneitä enkä dokumentoi elettyä elämää, asiat on käsitelty silloin kun ne on eletty ja tapahtuneet.
En oikeastaan ymmärrä ihmisten menneiden muistelemista, siinä jää tämä aika täysillä elämättä, ikää kertyy, elinpäivät eivät sitten riitä tämän hetken analysoimiseen.
Kevein askelin eteenpäin, paljon on vielä nähtävää ja tehtävää, tänäkin päivänä.- Anonyymi
Parasta on , ettei liikaa hötkyile mistään ympärillään tapahtuvasta, elää päivän kerrallaan ilman liian pitkälle meneviä suunnitelmia.
Kiva on muistella joitakin aikoja ja tapahtumia menneestä, sekä vertailla puolison kanssa joitakin ajankohtia, koulu-ja nuoruudenaikoja sekä tapahtumia myöhemmin työelämässä.
Nykyisyydessä ajan kulu tuntuu vain hupenevan nopeasti, kun äsken oli maanantai, niin tuntuu hetkessä olevan viikonvaihde.
Kai se rokote tulee aikanaan, niin alkaisi elämänmeno normalisoitua.
Monia nykyisyys koronan johdosta selvästi ahdistaa. Anonyymi kirjoitti:
Parasta on , ettei liikaa hötkyile mistään ympärillään tapahtuvasta, elää päivän kerrallaan ilman liian pitkälle meneviä suunnitelmia.
Kiva on muistella joitakin aikoja ja tapahtumia menneestä, sekä vertailla puolison kanssa joitakin ajankohtia, koulu-ja nuoruudenaikoja sekä tapahtumia myöhemmin työelämässä.
Nykyisyydessä ajan kulu tuntuu vain hupenevan nopeasti, kun äsken oli maanantai, niin tuntuu hetkessä olevan viikonvaihde.
Kai se rokote tulee aikanaan, niin alkaisi elämänmeno normalisoitua.
Monia nykyisyys koronan johdosta selvästi ahdistaa.Meillä on puolison kanssa yhteistä aikaa ollut vain aikuisina, mutta kuuntelen kyllä hänen koulu- ja nuoruusaikaisiaan muistoja.
Tässä nykyisyydessä on niin paljon tapahtumia ja kokemuksia, että mieluummin elän niiden mukaista elämää.Luukkis kirjoitti:
Meillä on puolison kanssa yhteistä aikaa ollut vain aikuisina, mutta kuuntelen kyllä hänen koulu- ja nuoruusaikaisiaan muistoja.
Tässä nykyisyydessä on niin paljon tapahtumia ja kokemuksia, että mieluummin elän niiden mukaista elämää.Menneiden muistelu ei sulje pois tämän hetken elämää. Ei todellakaa, halutaanko keskustella koronasta vai jostain muusta, mistä, politiikasta, kadulla mellastavista nuorista, tyytymättömyydestä eristykseen niin mistä?
Minustakin on mielenkiintoista keskustella mieheni kanssa lapsuudesta. Elimme täysin erilaisissa olosuhteissa nuoruutemme. Ikäerommekin antaa avaruutta muistoille. Olen kuullut tarinoita esim. sodan aikaisesta vastarintaliikkeen toiminnasta piiritetyssä Hollannissa. Nälkävuosista ja elämisen ylläpitämisestä vaihtokauppaa käyden, hiili/ruoka.
Ehdin mm. tutustua Amsterdamissa asuvaan P.n opetteja kolleegaan, joka oli toiminut vastarintaliikkeessä ja joutunut piiloutumaan saksalaisilta. Upea nainen, kuoli muutama vuosi sitten 92-vuotiaana
Itse taas sodan jälkeen turvallisiin olosuhteisiin syntyneenä olen saanut viettää huoletonta lapsuutta.
- Anonyymi
Kävin sauvakävelyllä ja tosiaan, aurinko pilkisti jo taivaan rannassa hetken , kyllä se tästä taas elo alkaa valaistua muutenkin, uskon.
Ensinnäkin onnittelut Palomalle isojen hankkeiden loppuun saattamisesta ja uusien ideoitten esiin pulpahtelusta ! Ja tietysti sen suuren tapahtumankin etenemisestä..))
Uusi kirjakin näkyy saaneen hyvän vastaanoton ja seuraavakin on hyvällä tolalla.
Tuottelias olet, sinulla on todella syytä olla tyytyväinen itseesi...
Mutta niin meillä muillakin on, usko pois..)) Enkä usko sinun sitä epäilevänkään.
Ihmisellä nyt vain tuntuu olevan loputon tarve vertailla, mittailla muita omilla mitoillaan. Hyvää palautetta säästellään, sitä epäillään, pilkataankin - siis ainakin näillä some alustoilla - huonoa palautetta taas peukutetaan, se tuo usein esittäjälleen arvonnousua..)) No, tämmöisiä(kin) me ollaan ja toistaiseksi sana on vapaa, mutta eivätkös lainsäätäjät jo sorvaa lakipykäliä puheen siistimiseksi ?
Tuosta menneen muistelusta vielä. Viimeksi eilen käytiin siitä pitkä keskustelu ystävän kanssa ja tultiin siihen, että vanhetessa rajat ohenevat menneen ja nykyisen kohdalla ja eilisen voi kokea yhtä väkevästi kuin tämän päivän. Muistelu ei ainakaan minulle tarkoita sitä, ettei eläisi "täysillä" tätä päivää vaan pikemminkin päinvastoin: elää sitä entistä täydemmin, mukana kaikki ne eväät mitkä on matkaltaan kerännyt.
Tietysti "esiteltävää"- nykymittareilla mitaten - ei välttämättä ole paljon, mutta aina on mahdollisuus siirtyä "tuottajasta kuluttajaksi" ..)), nauttia muiden aikaansaannoksista ilman kilpailua, ilman kateutta, nähdä oma laatu ja arvostaa sitä, vaikka muut eivät sitä edes huomaisi..))Kuin runon säe tuo otsikko: valo palaa takaisin. Eikös se olisi myös ihana kirjan nimi? Valo palaa ilmeisen kirkkaalla liekillä Paloman luomisvoimassa , tuottelias olet ollut. Onnittelut uudesta kirjastasi! Onpa hauska kuulla myös hääsuunnitelmistasi, varmasti tulee ikimuistoinen ystävänpäivä, kun vannotte vihkivaloja.
Helmikuun alussa on Suomessa peräkkäin Aamun ja Valon nimipäivät, ja yhdessä niistä muodostuu mitä lohdullisin asia: aamunvalo. Uusi päivä koittaa, aamu sarastaa, joka aamu on armo uus. Eläkepäivinä olen alkanut yhä enemmän elämään hetkessä pysähtyen nauttimaan rauhallisesta päivän kulusta ja valon matkasta, tietysti tavallista ikään ja elämääntilanteeseen liittyen. Kasveille valo on elinehto, siksi kevättalveen liittyy puutarhasuunnitelmia, aina jotain kohennettavaa ja kokeiltavaa. Toivottavasti pääsee jo kevään puutarhamessuille, mutta löytyyhän ideoita ja ohjeita netistäkin, ja alan lehdistä, täältä keskustelupalstaltakin saattaa joskus napata idean. Pian voi laittaa kaupasta ostetut yrttiruukut eteläikkunalle, katselen myös malleja kauniisti kivettyyn pieneen yrttimaahan, kun vähäisenkin kasvimaan pito lopetettiin, jäi vapaata tilaa. Pieniä kirjoitusprojektejakin jatkan, lähinnä omaksi iloksi. Lastenlasten elämässä mukana olo on aina pitänyt parhaiten mukana ajan tasalla , paljon on opittavaakin heiltä. Hyvin koettelevaa aikaa tämä on ollut koululaisille opiskelussa ja harrastuksissa, he ansaitsevat kaiken tuen. Kun jää esimerkiksi penkkarit tai vanhojen tanssit väliin, on se nuorille iso pettymys. Koulu on niin paljon muutakin kuin pelkkä opiskelupaikka.
Nyt saimme mitä kauneimman talven eteläänkin, saattaa päästä jopa jäälle hiihtelemään. Eniten odotan aina vesille pääsyä, tänä vuonna saa kokea jopa jäiden lähdön!Valo palaa takaisin on kuin "tuli kulje kanssani", metafora tai aivan konkreettista synkän vuodenajan aiheuttamaa kaipuuta valon lisääntymiseen. Kävimme päiväkävelyllä jäätyneellä joenlahdella, aurinko paistoi ohuen harsopilven läpi, koivut kimaltelivat morsiushunnuissaan ja hanget hohtivat 12 asteen pakkasessa. Koko maisema ikään kuin sukelsi valoon ja kimallukseen.
Mies on alkanut raportoida päivän pitenemistä minuuteissa ja tarkkailla auringon säteiden ylettymistä keittiön ikkunaan, piharakennuksen katonharjan yli. Minä saan uutta energiaa, uutta voimaa ja uutta elämäniloa valon lisääntymisestä.
Minulle tuli hiljakkoin siemenkaupan katalogi. Tarviipa alkaa suunnitella kevään kylvöjä.
Siitä yrttimaasta: näin viime kesänä jossain netissä aivan kiehtovan ryytimaan joka oli rakennettu kivilabyrinttiin keskikohta koholla ja multaa välissä. Ajattelintehdä samantapaisen ja kerätä siihen veden pyöreäksi hiomia joenrannan kiviä.
@demeter1, minä uskon kyllä että lähes kaikilla on monta syytä, vielä enemmän kuin minulla, olla tyytyväisiä itseensä ja aikaansaannoksiinsa, mutta periaatteessa niistä ei saisi puhua. Minä taas annan piut paut ihmisten itseasettamille säännöille kell onni on se onnen kätkeköön ja pitää kynttilää vakan alla ja niin edelleen. Ilo saada jakaa omaa hyvää oloaan muiden kanssa kumoaa kaikki nuo asetukset ja odotukset. Onhan se jonkinlaista sosiaalipornoa, oletan, ja siksi se häiritsee, mutta en katso sitä ylvästelyksi, koska tiedän että minun pienet ilonaiheeni kalpenevat muiden ikäisteni saavutusten rinnalla, mutta koska rimani on niin alhaalla, niin minulle ne riittävät.
Ennakko-odotukset ja todellakin, riman korkeus, ovat suuria tekijöitä ihmisen onnellisuuden tunnetta mitatessa. En vertaa itseäni keneenkään muuhun, ainoastaan itseeni joka on kulkenut eräänlaisessa puolivarjossa ja tuntenut turhautumista kun mikään projektini ei ole tahtonut tulla valmiiksi, jo kuukausia. Viittaan lähinnä kirjaprojekteihini ja hieman aikaisemmin, poikani opiskeluihin ja valmistumiseen ja omaan huusholliin muuttamista. Tuo avioon meneminen on vain kuin kirsikka kakun päällä, jolla haluamme kruunata jakson hyviä tapahtimia ja positiivista kehitystä.Aika keskeisiä havaintoja meidän keskustelukulttuurista ja kanssakäymisistä, Paloma..))
Onnistumisista ei saisi puhua ja kynttilä pitäisi pitää vakan alla..)) Melkein aina näiden normien rikkojat leimataan rehvastelijoiksi. Itsekorostuksen ja rehvastelun raja on tietysti hiuksenhieno ja lukija on viimekädessä se, joka sen määrittää ja tietysti leimaa kirjoittajan sen mukaisesti.
Ja varmasti jokainen tietää ihan elävästä elämästä, miten sitkeässä leima istuu ihmisten mielissä. Kerran keksitty on aina epäilty. .))
Ilon jakaminen on tunnetusti sellaista, ettei sille juuri saa vastakaikua, ellei toisella ole samantyyppisiä kokemuksia, samoista asioista.
Noin kun kuvaat itseäsi, projektejasi ja saavutuksiasi en ainakaan minä voi ajatella, ettei "onnesi" ole ansaittu, eihän se ilman työtä ja vaivaa ole tullut, harvoin kai se kenelläkään taivaasta putoaa. En nyt kuitenkaan sano kuten eräs tuttuni jos/kun olen kuvannut jotakin hyvää elämänvaihetta hänelle: "kyllä se siitä vielä huononee"..))
Niin on tietysti käynytkin, mutta uskon että noiden hyvien vaiheiden avulla kestää vähän huonompiakin...demeter1 kirjoitti:
Aika keskeisiä havaintoja meidän keskustelukulttuurista ja kanssakäymisistä, Paloma..))
Onnistumisista ei saisi puhua ja kynttilä pitäisi pitää vakan alla..)) Melkein aina näiden normien rikkojat leimataan rehvastelijoiksi. Itsekorostuksen ja rehvastelun raja on tietysti hiuksenhieno ja lukija on viimekädessä se, joka sen määrittää ja tietysti leimaa kirjoittajan sen mukaisesti.
Ja varmasti jokainen tietää ihan elävästä elämästä, miten sitkeässä leima istuu ihmisten mielissä. Kerran keksitty on aina epäilty. .))
Ilon jakaminen on tunnetusti sellaista, ettei sille juuri saa vastakaikua, ellei toisella ole samantyyppisiä kokemuksia, samoista asioista.
Noin kun kuvaat itseäsi, projektejasi ja saavutuksiasi en ainakaan minä voi ajatella, ettei "onnesi" ole ansaittu, eihän se ilman työtä ja vaivaa ole tullut, harvoin kai se kenelläkään taivaasta putoaa. En nyt kuitenkaan sano kuten eräs tuttuni jos/kun olen kuvannut jotakin hyvää elämänvaihetta hänelle: "kyllä se siitä vielä huononee"..))
Niin on tietysti käynytkin, mutta uskon että noiden hyvien vaiheiden avulla kestää vähän huonompiakin...Häh. kylläpä heitin sanoja huolimattomasti. Eikös rehvastelu ja itsekorostus tarkoita melkein samaa ? Rehvastelu ja "jakaminen", olisivatko ne vastakohtia ?
Eli se ilon ja onnistumisen jakaminen kai mielletään usein rehvasteluksi ?- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Häh. kylläpä heitin sanoja huolimattomasti. Eikös rehvastelu ja itsekorostus tarkoita melkein samaa ? Rehvastelu ja "jakaminen", olisivatko ne vastakohtia ?
Eli se ilon ja onnistumisen jakaminen kai mielletään usein rehvasteluksi ?Ja hyvältä se tuntuu, valon palautuminen pohjolaan. Minuu harmittaa, etteivät ihmiset anna kauraa nälkäisille varpuslinnuille.
Mie uson, että saan itekii vattan täytettä kun haen viljelijältä kauraa säkki kaupalla talveksi.
Totta kai ne kakkivat hulluna, myös safkansa päälle ja levittävät salmonellaa. Itekii pahan salmistartunnan kerran näist saanu. Moikat Palomalle. Läyliäisistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja hyvältä se tuntuu, valon palautuminen pohjolaan. Minuu harmittaa, etteivät ihmiset anna kauraa nälkäisille varpuslinnuille.
Mie uson, että saan itekii vattan täytettä kun haen viljelijältä kauraa säkki kaupalla talveksi.
Totta kai ne kakkivat hulluna, myös safkansa päälle ja levittävät salmonellaa. Itekii pahan salmistartunnan kerran näist saanu. Moikat Palomalle. Läyliäisistä.Syötät samalla kauriita ja peuroja , rotista puhumatta.
Katselin juuri kalenteria, tammikuu takana ja päivät pitenee. Helmikuulle kahden viikon ajalle kaikkea kivaa buukattu. Siinä hujahtaa helmikuu, maaliskuussa jos vaikka rokotukset saataisiin niin huhtikuussa voisi rennommin pääsiäistä viettää.
Onhan se kivaa vanhoja muistella, kevään ja kesän ohjelmaa lukkoon lyödessä. Nopeasti tuleva saapuu, hitaasti menneisyys matelee.
Onneksi luvattu aurinkoa ja pakkasen tieltä lumisateet väistyy.
Juttelitte itsensä esiin tuomisesta ja aatoksia ajan ilmiöistä.
Luin Laura Hallamaan kolumnin, En jaksa enää voimaantua.
Ote kolumnista.
"Aluksi kaikki se innostuminen oli raikasta.
Kehopositiivisuus, twerkkaus, vaurastuminen ja liiasta kiltteydestä eroon pyristely. Kaikki oli voimaannuttavaa.
Varsinkin naisten keskuudessa on ollut viime vuosina vahva voimaantumisen ilmapiiri. Somekampanjoissa kehotetaan nostamaan vahvoja naisia ja bossladyt poseeraavat ylväinä kiiltävissä lehdissä.
Hyvä meininki! Otetaan ohjat omiin käsiin! Ei hävetä itseämme!
Näin ajattelin.
Nyt olen kuitenkin alkanut uupua. Koko ajan pitäisi olla vahva nainen, joka rakastaa kehoaan päivästä toiseen ja esiintyy itsevarmasti.
Jokin voimaantumiskulttuurissa ärsyttää."
Itse en henkilökohtaisesti ole ymmärtänyt sanasta voimaantua yhtään mitään. Nytpä vihdoin tiedän, mitä sillä sanalla tarkoitetaan; ))Naisvaltaiset alat täytyy hilata ylös palkkakuopasta. Se tarkoittaa tsemppipeukkujen sijasta palkkojen korotusta.
"Nuorten naisten pitää saada pätkätöiden sijasta vakituisia työpaikkoja. Se tarkoittaa, että työnantajien täytyy ryhdistäytyä.
Vauvojen äidit tarvitsevat paremmat edellytykset palata töihin, ja isät mahdollisuuksia jäädä kotiin. Se tarkoittaa, että perhevapaauudistuksen täytyy edetä.
Naisiin kohdistuva fyysinen ja henkinen väkivalta pitää saada kitkettyä. Se tarkoittaa ponnisteluja koko yhteiskuntana aina päättäjien, median kuin yksittäisten ihmistenkin taholta.
Oikea voima on muualla kuin voimaantumispöhinässä."
Luin artikkelin johon viittasit ja löysin sieltä paljon sellaista, mikä ei kuvaa mielestäni voimaannuttamisprosessia tai ehkä se tekee niin, mutta olen jo siinä iässä että olen voimaannuttamiseni voimaannuttanut.
Tuo siteeramani kappale pitää kuitenkin sisällään suuria totuuksia. Voimaannuttaminen on kuitenkin yksilöllinen ja samalla yhteiskunnallinen prosessi.Paloma01 kirjoitti:
Naisvaltaiset alat täytyy hilata ylös palkkakuopasta. Se tarkoittaa tsemppipeukkujen sijasta palkkojen korotusta.
"Nuorten naisten pitää saada pätkätöiden sijasta vakituisia työpaikkoja. Se tarkoittaa, että työnantajien täytyy ryhdistäytyä.
Vauvojen äidit tarvitsevat paremmat edellytykset palata töihin, ja isät mahdollisuuksia jäädä kotiin. Se tarkoittaa, että perhevapaauudistuksen täytyy edetä.
Naisiin kohdistuva fyysinen ja henkinen väkivalta pitää saada kitkettyä. Se tarkoittaa ponnisteluja koko yhteiskuntana aina päättäjien, median kuin yksittäisten ihmistenkin taholta.
Oikea voima on muualla kuin voimaantumispöhinässä."
Luin artikkelin johon viittasit ja löysin sieltä paljon sellaista, mikä ei kuvaa mielestäni voimaannuttamisprosessia tai ehkä se tekee niin, mutta olen jo siinä iässä että olen voimaannuttamiseni voimaannuttanut.
Tuo siteeramani kappale pitää kuitenkin sisällään suuria totuuksia. Voimaannuttaminen on kuitenkin yksilöllinen ja samalla yhteiskunnallinen prosessi.Näin kai koin itsekin, en ole ymmärtänyt samoin kuin Hallamaa, että voimaantuminen tarkottaisi itsensä tsemppaamista parempiin suorituksiin.
Voimaannuttamisen yhdistin hyvää oloa tuottaviin fyysisiin suorituksiin (hiihtoretki) tai henkisesti tyydyttäviin luoviin prosesseihin (taiteen tekemiseen) niillä edellytyksillä mitä jo omaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2713894
- 1342930
Onko vinkkejä ikävän lopettamiseen?
Onko hyviä vinkkejä, miten pääsisi ikävästä eroon? Järkeviä pliis!572135En mä mies tiedä
Missä mennään, mitä me toisillemme ollaan. Pyörit mielessä, mutta kuitenkin pelkään jotain. Pelkään myös sitä, että olin381623Jokos olet nainen
Päässyt sinuiksi tämän palstan kanssa ja huomannut miten turhaa tänne on mitään kirjoitella. Yhteys meillä kyllä löytyy1141420- 571399
Tiedätkö nainen
Että sinulla on loistava tunneäly. Osaat käsitellä niitä, osaat analysoida ja järkeillä asioita ja et alkaa mielipuolen681329Huomenna taitaa
Päästä selvittelee ja kyselee vähän asiota. Sun verisukulaisten kanssa🤣 naiselle231297- 431127
Toimivan parisuhteen kaukaisuus.
Täällähän jotkut haaveilee parisuhteesta, kuka mitenkin. Mutta itse näen toimivan parisuhteen todella kaukaisena utopi1551064