Rakastumisen tunteeseen kuolla? Sellainen olo on välillä.
Voikohan pitkäaikseen
Anonyymi
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä voi. Ottaa leikillään koko jutun niin takuu varmasti ei voi.
Ei leikillään vaan ei pysty toteuttamaan sitä ja se lyö mielen matslaksi, vähintäänkin kaveri haluisin olla:(
No ei oo Totta! Ylös ulos ja lenkille.
Kyllä voi. Terveisiä täältä haudasta.
Mulla on ainakin usein huono olo ja
Muutoinkin apea, kun sai vain märän rätin kasvoille 😢
Ei positiivisiin tunteisiin voi kuolla. Vain suruun, epätoivoon, yksinäisyyteen ja kosketuksen puutteeseen.
Ei se ole silloin positiivista, kun tunne on yksipuolinen
Niin , muuta jos kestää liian kauan aikaa, eikä tapahtu vaikka voisi,?
Montako vuotta on jo kestänyt?
Tunteet ovat aina arvokkaita ja positiivisia
vihakin on tunne, ja mustasukkaisuus, ja katkeruus jne.. ymmärsit pointin? (sivusta)
Jos suhteeseen menee, en usko että on ollut yksipuolista.
Narukerät purkautuu pyörittelemällä mutta sekään ei tapahdu sormia napsauttamalla
Kyllä rakastumisen tunteet voivat olla tosi kuluttavia. Ei aina todellakaan mitään juhlaa, riippuu niin tilanteesta. Ainakin jos sydän särkyy, voi se siis melkein kirjaimellisesti särkyä. Onhan sellainen lääketieteellinen termikin olemassa, kuin särkyneen sydämen syndrooma. Eli ihan vakava asia, ei mitään höpöjä.
... Jatkoa. Ja on muuten toiselta nimeltään kardiomyopatia. Toivottavasti sinulla ei ap ole sydänsuruja kuitenkaan. Tietysti rakastuminen voi olla stressaavaa, varsinkin jos tilanne siihen ei ole oikein sopiva.
Parempi vain luovuttaa ja elää ilman romanttista rakkautta. Ei pää kestä loputtomiin, eikä ainakaan mitään pelleilyä. Surua muutoinkin ollut paljon.
Rakastumisen tunteeseen ei voi kuolla. Se on positiivinen tunne. Kaipaus onkin jo toinen juttu.
Musta alkaa tuntua että voi. Yksin kantaa tunteita joihin ei saa mitään vastakaikua alkaa jo ahdistamaan vaikka kaikki oli vielä ”hetki” sitten hyvin...
Joskus vieläkin mietin meitä.
Mitä tekisimme yhdessä ja miten viettäisimme aikaa kaksistaan.
Se kaikki tuntuu kuin unelta tai unelmalta.
Taidan romantisoidakin sitä ajatuksissani.
Anteeksi siitä.
Jotenkin kaikki se meidän vähäinenkin yhteys tuntui niin oikealta ja jotenkin hyvältäkin.Oli siinä vaikeita vuosiakin välissä. Suren sitä ettei ole enää oikeaa yhteyttä enkä pysty sitä luomaan.
Töllön äärestä alan nyt nukkumaan.
Hyvää yötä. Oot rakas.
<3
Kyllä se helpottaa jossain vaiheessa.
Oikea ja aito rakkaus ei koskaan satuta, silloin jos niin on, niin ei se ole aitoa!
En allekirjoita !
En myöskään. Ihmisillä on joskus vaikeita elämäntilanteita niin, ettei ole helppo aloittaa suhdetta. Ja kyllä sillin sattuu.
Jos rakkaus on syvää ja pysyvää, se odottaa kyllä omaa aikaansa ja elämäntilanteiden selviämistä.
Toki toinen voi tulkita, että syy etenemättömyyteen on se, ettei toista kiinnosta ollenkaan. Ja tuosta syystä yrittää tutustu johonkin uuteen ihmiseen toivoen, että rakastuisi. Painotan sanaa yrittäen... Kun kyseessä on syvä ja pysyvä rakkaus, yritykseksi se taitaa jäädä...
Elän itse jumissa juuri noissa syvissä ja pysyvissä tunteissa. En halua edes tutustua uusiin miehiin, koska tiedän ettei rakastuminen taida vielä onnistua. Korona on sopiva tekosyy jättää välistä. 😂 Entarvitse enää miestä vain, jotta minulla olisi joku. En tyydy enää kuin rakkauteen. Emme ole puhuneet avoimesti. Hän on kuitenkin vihjannut tunteista ja on myös ottanut haastavat elämäntilanteet esiin useammin. En tiedä totuutta enkä kokonaisuutta.
Jos hän joku päivä kertoisi, että tilanne on muuttunut ja haluaa tutustua syvemmin, veikkaisin olevani vielä kiinnostunut. Tietenkään en tiedä kauan tunteeni säilyvär ruokkimatta, on säilynyt 2.5-3v, joten oletan ettei tämä ihan noin vaan häivy, vaikken mitään odotakaan. 🙄 Onneksi elämäntilanteeni on sellainen, että pärjään hyvin. Jos olisin tässä tilanteessa 35v ja vielä lapsettomana, ei paljon naurattaisi.
On Se ihan elimistön kokonaisvaltainen stressireaktio.
Jos 7 vuotta tunnet sitä tunnetta, niin palat korpuksi.
Mutta älä huoli, seuraava vaihe on "sielun pimeä yö" ja se se on peestä. Tulet vielä yksinäsi huutamaan Jumalaa avuksesi.
Mutta sekin menee ohi ja sitten olet vapaa egostasi.
Täälläkin noin seitsemän vuotta. Välillä tulee fiilis, että nyt se on loppu. Mutta ei se vaan lopu, kun ihminen on oikea.
Rakkaus voi välillisesti aiheuttaa tuskaa, pahaa mieltä tai ahdistusta. Syy ei kuitenkaan ole itse rakkaus, vaan tuo välilliset huonot olot tulee ikävästä, kaipuusta ja perustarpeiden pitkäaikaisista vajeista. Se, että vajetta on ei välttämättä ole ihastuksen vika! Perustarpeita tarkoitan tunneyhteyttä (vaatii molempien kykyä avautua ja uskaltaa), kosketusta, läheisyyttä, tarvetta tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi omana itsenään ja myös itsensä rakastetuksi tunteminen ja osana sitä rakastelu on
myös isolle osalle perustarve.
Jos ollaan suhteessa, ja itse on selkeästi sanallisesti kertonut mitä tarvitsisi, mutta puolisoa ei kiinnosta tai hän väheksyy puolison tarpeita, on selvää, että suhde alkaa rakoilla. Ihmiset ei välttämättä eivät tunnista mitä tarvitsevat ja eivät välttämättä osaa sanoittaa sitä, vaikka tietäisivät. Taas sen olettaminen, että toinen ymmärtää vihjailusta, ei ole reilua. Parin vuorovaikutus voi myös käydä hyvin epäkunnioittavaksi, sitten ollaan jo menossa kohti lopun alkua. On paljon ihmisiä, jotka on suhteessa hyvin itsekeskeisiä. Vain itselle tärkeät asiat merkitsee, ja vasta sitten herätään kun toinen lähtee. Oli sitten kuinka huono olo, silti kannataa eroissa miettiä myös omaa osuuttaan. Äärimmäisen harvoin syytä on vain yhdessä osapuolessa. Kun ymmärtää miten itse voisi toimia paremmin, ensi kerralla on parempi mahdollisuus onnistua paremmin. Eron jälkeen vanhoille asioille harvoin voi enää mitään, vaikka kuinka haluaisi.
Erossa, paras mitä itselleen voi tehdä, on päästää irti ja kun on aika ja taas pystyy katsoa eteenpäin.
Erossa mielessä voi olla paljon tunteita ihmisestä ja tilanteesta riippuen: viha, ahdistus, yksinäisyys, katkeruus, ikävä, avuttomuus,epäonnistumisen tunteet ja jopa helpotus. Kun löytää itsensä ja tasapainon itsensä kanssa selviää erosta paremmin.
Yksipuolisen tai vielä toteutumattoman rakkauteen tai alun tutustumisvaiheeseen liittyy helposti noita samoja tunteita. Moni tekee sen virheen, että omassa mielessä velvoittaa vastapuolen sitoutumaan tunnetasolla, vaikka vastapuoli ei ole itse tehnyt päätöstä sitoutumisesta. Siis yksilö olettaa ja odottaa ilman realistista pohjaa, ja kun todellinen tilanne valkenee alkaa ahdistus, suru tai jopa viha. Noissa tilanteessa pitää muistaa, että ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan. Toista voi velvoittaa, vasta kun on sovittu yhdessä jostain.
Olen eronnut. Olen myös vahvasti ja syvästi rakastunut, saamatta häntä. Alussa koin vahvaa pahaa oloa hetkittäin syyllisyyden takia (olin silloin vielä suhteessa) ja reagoin voimalla myös hänen kylmää-kuumaa sykliin. Hän lienee elänyt saman tyyppisiä tunteita omassa päässään, enkä häntä siitä syyllistä. Kun tajusin, ettei minun pidä potea syyllisyyttä omista tunteista (tunteille ei voi mitään), vaan vasta teoista, sain mielen rauhan. Oma käytökseni myös vaikutti niin, että hänkään ei enää vaihtanut lämpötilaa, ainakaan säännöllisesti. Koin vahvasti asian käsiteltyäni, että oma paha oloni oli täysin omalla vastuullani. En ole edelleenkään päässyt tunteistani häneen, vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan. En silti syytä häntä tunteistani häneen vaan kiitän. Hän sai minut ymmärtämään, että kurjaan ei kannata tyytyä, olen arvokas omana itsenäni ja suuren rakkauden voi kohdata vielä keski-iässäkin. Se ettei elämäntilanne ole sopiva tai jos tunteet on voimakkaat vain toisella voi kumpikaan mitään. Ei se ole kenenkään vika. Eikä se tee kenestäkään kelpaamatonta!
Ei syvempää tutustumista ja parisuhdetta kannata edes harkita, jos kummankaan ei sitä halua tosissaan. Sama pätee myös parisuhteisiin. Toisen on annettava mennä, jos hän niin haluaa tehdä. t. Nainen, nyt tasapainossa itsensä kanssa.