Syyllisiä ei ole

Mutta minä olen sairastunut. En ole ennen ollut näin ahdistunut. En haluaisi olla mikään marttyyri, mutta pahoinvointi on jatkunut jo pitkään. Joudun taistelemaan päivittäin, että jaksan. Olen pahoillani siitä, että olen mennyt näin huonoon kuntoon.
18<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Mee hakemaan hoitoa

Saat sitä kyllä, jos oot rehellinen

Äänestä
  • Niin mitä hoitoa ehdottaisit? Laitoshoito on sitä, että otat lääkkeitä vastaan. Mahdollisesti muitakin kyseenalaisia hoitoja, kuten esim sähkösokkeja. Ja kaikesta kannat itse vastuun.

    Äänestä

Ystäviä? Auttavat varmasti jos avaudu heille/hänelle!

Äänestä
  • Ei tässä tilassa ystävät pysty oikein auttamaan. Siis mitkä on vielä olemassa. Ne jäljellä olevat ystävät kyllä ilahduttavat olemassaolollaan, mutta ei tähän ole mitään pikaisia poppakonsteja. Olen jo liian kaukana sellaisesta normaalitilasta. Väsyttää, kun nukun niin huonosti. Se kai se suurin syy on. Neljä yötä mennyt tosi vähillä unilla.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei tässä tilassa ystävät pysty oikein auttamaan. Siis mitkä on vielä olemassa. Ne jäljellä olevat ystävät kyllä ilahduttavat olemassaolollaan, mutta ei tähän ole mitään pikaisia poppakonsteja. Olen jo liian kaukana sellaisesta normaalitilasta. Väsyttää, kun nukun niin huonosti. Se kai se suurin syy on. Neljä yötä mennyt tosi vähillä unilla.

    Kunnon yöunet, niin olen taas oma itseni, enkä surkupussi. Mielen sairaudesta tässä nyt vähiten on kyse. Jännää kun ihmiset ihan läheltäkin on joskus heti, kun on uskaltanut sanoa, että voi huonosti, lähettämässä hoitoon.

    Nuo ihmissuhteet on kyllä jääneet jo historiaan. Pitkäaikainen "ystävä" ei kestänyt kuulla huonosta olostani sanaakaan. Käski hakeutumaan hoitoon ja sanoi, että kyllä sinullekin jokin nappi löytyy, että voit paremmin.

    Tunteet kun kohtaa, niin se on se keino, millä pääsee eteenpäin. Tosin ei niihin pidä jäädä junnaamaan sitten myöskään. Olen erityisherkkä, reagoin ympäristön signaaleihin vähän herkemmin kuin muut ja sitä kautta kuormitun. Ei se ole sairaus, vaan ominaisuus.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kunnon yöunet, niin olen taas oma itseni, enkä surkupussi. Mielen sairaudesta tässä nyt vähiten on kyse. Jännää kun ihmiset ihan läheltäkin on joskus heti, kun on uskaltanut sanoa, että voi huonosti, lähettämässä hoitoon.

    Nuo ihmissuhteet on kyllä jääneet jo historiaan. Pitkäaikainen "ystävä" ei kestänyt kuulla huonosta olostani sanaakaan. Käski hakeutumaan hoitoon ja sanoi, että kyllä sinullekin jokin nappi löytyy, että voit paremmin.

    Tunteet kun kohtaa, niin se on se keino, millä pääsee eteenpäin. Tosin ei niihin pidä jäädä junnaamaan sitten myöskään. Olen erityisherkkä, reagoin ympäristön signaaleihin vähän herkemmin kuin muut ja sitä kautta kuormitun. Ei se ole sairaus, vaan ominaisuus.

    Joopa joo

    Sitä samaa

    Vuodesta toiseen

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Joopa joo

    Sitä samaa

    Vuodesta toiseen

    Kiitos kun olet jaksanut seurata. Vuodesta toiseen.

    Äänestä

Okay....

Mullakin jalat on väsyneet ja kipeät talvesta.

Enkä jaksa muutenkaan oikein ennee miteen.

Kotona parasta olla, mitä nyt pientä ulkoilua välillä.

Äänestä

Et sinä sairastumisellesi mitään voi. Ei siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä. Kehoittaisin myös ainakin yrittämään etsiä apua!

Olin 9.5v suhteessa ihmiseen, jolla on keskivaikea masennus ja loppuvaiheessa hän ooo hypomaanisen. Parisuhde muuttui sairaan ja sairaanhoitajan suhteeksi, ja hän purki minuun paljon pahaa oloa, joka ei liittynyt minuun mitenkään. Omakohtainen kokemus siis, ja aina läheltä.

Terapiaan pääseminen ja siihen tarvittavien kelan B-lausuntojen saaminen vaatii jaksamista! Pyydä ystävältä tai vanhemmilta apua. En tiedä saako käytännön apua mielenterveysvastaanotolta tai vaikka seurakunnan diakonilta. Terapia auttaa, jos löydät terapeutin, johon luotat ja johon löytyy riittävä yhteys. Silti voit puhua ystävien tai vanhemman kanssa tai hakeutua vertaisryhmään tai vaikka kansanopiston NLP-kurssillle (jos jaksat ja jos tuntuu omalta).

Omaisen kautta näin, ettei lääkkeitä kannata hävetä tai paheksua. Jos on paha olla, miksi ei voisi sallia itselleen kemiallisen helpotuksen tai unilääkkeen akuuttiin vaiheeseen tai vaikka siksi aikaa, että jaksaa käydä asioita läpi terapiassa. Ei sen tarvitse olla lopun elämän juttu! Lopeta kuitenkin vain lääkärin ohjeesta, jottei hyvän alun jälkeen tipu takaisin pohjalle.

Vierestä näin, että terveellisellä syömisellä, liikkumisella, sosiaalisilla suhteilla, säännöllisellä päivärytmillä ja kunnon yöunilla oli iso merkitys. Koita pitää noista huolta, vaikka ei aina jaksaisi.

Toivotan malttia ja armollisuutta itseään kohtaan, sekä läheisten tukea!

Äänestä

Ajattele ap positiivisesti ja muista, että kyllä syylliset täytyy aina löytää ja syyttömiä rangaista.

Äänestä
  • Ihan yhtä järkevä neuvo, kuin moni muukin 😃👍

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ihan yhtä järkevä neuvo, kuin moni muukin 😃👍

    Onko sulla jotain gestapo perinteitä ?

    Äänestä

Jostainhan se masennus on lähtöisin.
Oletko työssä, onko perustoimeentulo-, raha-asiat kunnossa?
Entä sukulaissuhteet-, muut ihmissuhteet tolallansa?

Äänestä
  • Ei kai mikään ole kuin ennen?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei kai mikään ole kuin ennen?

    Jostain se on lähtöisin. Arabikevät vaikuttiko kansannousu millä tavoin?
    Entäpä auton vaihto?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei kai mikään ole kuin ennen?

    Miten asiat pitäisi olla?
    Haaveita pitää olla.
    Sen jälkeen vain niitä kohti, toteuttamaan ne todeksi.
    Ei kerralla vaan pienin teoin, vähitellen.

    Äänestä

  • Pitäisi varmaan hankkia auto. Siitä kaikki johtuu.

    Äänestä

Kuinka tämä sivusto auttaa ahdistukseen? Eikö ennemmin ruoki pahaa oloasi? Katso vaikka elokuva tai käy ulkona. Ei nämä tee hyvää jos on paha olla. Lietsovat vain. Ainut mikä oikeasti auttaa että hakeudu ammattilaisten hoitoon täällä saat vaan tuhoa omalle psyykeelle. Tämä on paikka missä ihmiset eivät välitä toisistaan loukataan surutta tai kirjoitetaan mitä.mileen tulee ja herkemmät ottaa ne tosissaan. Aina täytyy erottaa oikea elämä ja kuvitelma toisistaan. Jos oikeassa elämässä kukaan ei ole luvannut tai sanonut sinulle mitään. Niin ei niitä pidä täälläkään omia. En toki tiedä oletko ominut mutta pahassa oloissa kaikki tuntuu siltä kuin kaikki kääntyisi vastaan ja kukaan ei välitä. Se on mielen tuoma harha joka johtuu masennuksesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Mutta minä olen sairastunut. En ole ennen ollut näin ahdistunut. En haluaisi olla mikään marttyyri, mutta pahoinvointi on jatkunut jo pitkään. Joudun taistelemaan päivittäin, että jaksan. Olen pahoillani siitä, että olen mennyt näin huonoon kuntoon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu