Mä en tiedä mihin tää nyt pitäis laittaa..Ehkä tyyliin päänhalkojapalstalle tai jtn..=)Oonkohan mä jotenki vialla päästä ku tuntuu että yhtäkkiä kaikki mennyt ahdistaa, kaikki ne suhteet joissa mua on ns. käytetty ja jätetty ku mollamaijan asfalttiin..ilman selityksiä, ilman mitään, niistä ei edes puhuttu sen jälkeen..ne miehet vaan lähti sanomatta mitään..nää on jääny takaraivoon ja mua ahdistaa ja suututtaa ja on sellanen turhauttava olo..mietin missä mussa on ollu vikaa, mitä tein väärin, miks ne ihastui ja miks annoin ja olin niitten kans hetken onnellinen..nyt nää kaikki vuosien varrella sattuneet suhteet ryöppyää mieleen ja se pelottaa..mä pelkään etten kestä sitä/tätä tunnetta..ei edes itketä, paitsi vaikka kännissä ja joskus yksin ja se tulee ihan ku vauvan itkuna pois..Joku aika sitte mua yritettiin raiskata, olin jälleen viikonloppuna kännissä ja menin vieraan miehen luo joka asuu naapurissa. Se oli isokokonen ja tarras lujaa kiinni ja sano että kyllä mä sua nussisin..sillä oli pari kaveria siinä ja ne vaan kattoi ja naureskeli kuten tää mieskin..onneks pääsin pois siitä ku potkasin sitä jalkaan..ne vaan nauroi ja lähin kotiin..
Tuntuu ku olisin jotenki menettäny tai kadottanu jotain kaunista mun sisällä ja ne ajatukset elämästä mitä joskus oli..oon 17 ja haluisin ny vastauksia jos jollaki on edes jotain samankaltasia ajatuksia..Mä en oikeen osaa puhua ääneen näistä kellekkään ja silti ne asiat vaivaa..ja tää että miten mun pitäis yhtäkkiä selvitä yksin täälä ja ottaa vastuu omasta elämästä, ilman että kukaan vaikka äiti voi auttaa..Ehkä tää on jotain kasvamista henkisesti tai irtautumista lapsuudesta..ku ihmiset pitää mua ihan erilaisena tai kohtelee mitä muutama vuosi sitte..pitäis olla jotenki aikuinen ja osata elää muiden tavalla..Tuntuu etten pärjää ja haluisin että olis joku joka tekis mun kanssa niitä päätöksiä, vaikka se oon vaan mä joka niitä voi yksin omassa elämässä tehdä..
Jooh..vois mennä nukkuun mutta vastatkaa jotain??
Tuntuu ku olisin jotenki menettäny tai kadottanu jotain kaunista mun sisällä ja ne ajatukset elämästä mitä joskus oli..oon 17 ja haluisin ny vastauksia jos jollaki on edes jotain samankaltasia ajatuksia..Mä en oikeen osaa puhua ääneen näistä kellekkään ja silti ne asiat vaivaa..ja tää että miten mun pitäis yhtäkkiä selvitä yksin täälä ja ottaa vastuu omasta elämästä, ilman että kukaan vaikka äiti voi auttaa..Ehkä tää on jotain kasvamista henkisesti tai irtautumista lapsuudesta..ku ihmiset pitää mua ihan erilaisena tai kohtelee mitä muutama vuosi sitte..pitäis olla jotenki aikuinen ja osata elää muiden tavalla..Tuntuu etten pärjää ja haluisin että olis joku joka tekis mun kanssa niitä päätöksiä, vaikka se oon vaan mä joka niitä voi yksin omassa elämässä tehdä..
Jooh..vois mennä nukkuun mutta vastatkaa jotain??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.