kielletty rakkaus

Aivan ihanaa. Toimikaa niinkuin tunnette sydämissänne. Salailu juuri tuo sopivaa jännitettä suhteeseenne.

jatkakaa samaan malliin, elämä on liian lyhyt, siksi pitää rakastaa jos on jotain ihanaa ja rakastettavaa !

ehkä minäkin joskus saan rakkautta. nyt on niin kylmää mieheni kanssa. ei saa edes koskettaa, ei halia, saatikka että saisi seksiä, sekin on tyystin loppunut jo aikoja sitten.

janoan rakkautta, voi luoja kunpa tulisi joku.

onnea teille !

myös puolisoillanne on yhtä ihanat sivusuhteet kuin teillä!!

Kävelen lasinsirpaleilla keskellä yötä. Olen murtumassa tuhannesta paikasta. Tämä
huone on kylmä, synkkä kuin kivi. Seinät ahdistaa. Ikkunoista tuulee sisään ja tyhjä
tuoli kaipaa istujaa. Sinä olit tuuli, joka lävisti sydämeni. Tuuli, joka kulki lävitseni
ilmeettömänä, sokeana, vailla tuskaa, vailla menetystä. Ja minä odotin sinua.
Vihellystä tai kiven napsahdusta ikkunaan, mutta ei saapunut kuin pimeys ja yö.
Ainoastaan tuuli vinkui nurkissa ja oksat löivät ikkunaan. Ja minä odotin sinua,
levottomana, saamatta unta. Ilmeisesti olin vain kirje laatikossasi, henkilöhahmo
iskelmässä. Pirunsaari ja yksinäisyys kotona taas.

Olen väsynyt kantamaan ristiä vuorelta toiselle. Halusin uskoutua Sinulle. Halusin
Sinua. Halusin, että olisimme jakaneet hetken, jossa on vain kaksi ihmistä ja heidän
välinen. Pääsimme lähelle, lähemmäksi toisiamme kuin koskaan aikaisemmin. Vihdoin
olimme kahden. Saimme mahdollisuuden kuolemattomuuteen. Otin riskin. Halusin
pistää itseni alttiiksi, heittäytyä kokonaan seurauksista välittämättä. Fysiikka mursi
moraalin. Uskalsin koskettaa, osoittaa haluni, rakkauteni - paljastin salaisen haaveeni,
heikkouteni. Suutelin niskaasi, kosketin ihoasi. Ensimmäistä kertaa uskalsin
avoimesti ilmaista tunteeni Sinulle. Rikoin tabua - kielletty rakkaus. Sormus sormessa.
Luulit, että se on pilaa, humalaa - käänsit pääsi pois. Pelästyit? Minua? Itseäsi?
Estojen nihkeys leijui väliimme. Taika murtui, intohimon enkelit kuolivat ja muuttuivat
risteiksi; pettymykseksi. Mitään ei tapahtunut. Nukuimme eri vuoteissa. Vieraina.
Yksinäisinä. Tuhlasimme elämää, tuhosimme ainutlaatuisen ensimmäisen tilaisuuden.
Älä ikinä luota kehenkään, ivasi kohtalo. Toivottomuutta. Hiljaisuuteni oli itkua
sisäänpäin. Eikä ulkopuolinen maailma voi koskaan vastata olisimmeko kokeneet
yhteyden. Saammeko koskaan uutta tilaisuutta? Voimmeko koskaan viettää yötä
toisiimme kietoutuneina, vapaaksi riistäytyneinä? Mitä Sinä voisit hävitä?

"Huomenna... huomenna...": huutaa tuuli. "Tuu mun
viereen, tuu mun viereen..." kuiskaa yksinäinen suu,
katsoo valoon, hymyilee ja odottaa. Ja tuuli vastaa,
kietoutuu hiuksiin ja ihokarvoihin, vaeltaa läpi yön, vie
vieraisiin satamiin, rannoille, jotka itkevät ikävää.

Miksi kysyit kadunko mitään? Halusitko syyllistää minut? Vastasin, että olen aina
maksanut kaikesta. Carpe diem. Kadunko mitään? Kadun kaikkea mitä en ole tehnyt.
Elämä on rajallista. Vanhenemme. Mitään ei jää jäljelle! Vain savuavat rauniot.
Muisto... mystinen kuolema.

Pitääkö minun kieltää sinut? Ei.

Sydämessäni on tuskallinen yhdistelmä kaipausta ja toiveita. Ristiriitaiset tunteet
heilahtelevat paniikin, katkeroituneen itsesäälin ja pirullisen oveluuden välillä. On
vuoroin intohimon ja ihmisyhteisön vanki. Toisinaan käyttäytyy kuin tyhmä lapsi ja
oma järjettömyys heijastuu piinaavina tunnonvaivoina ja sielun ahdinkona. Kirottu
hyödyttömyyden tunne. Elämä on dramaattista ja traagista. On täynnä
pakkomielteitä, itsetuhoista maniaa ja lapsenomaista epätoivoa, jolloin alkukantainen
synkkyys on potentiaalinen vaara. Kaikki tämä levottomuus on seksuaalisen
laiminlyönnin oireita, pakollisen selibaatin aiheuttamaa ahdistusta. Kaikki on hyvin
hämärää; sateen, lumen ja rännän sekoitusta. Toisaalta tämä on normaali mielentilani,
unimaailma, todellisen tuskan tuolla puolen, jota värittävät pohdinnat
olemassaolosta, kuolemasta, ihmissuhteista, erotiikasta, inhimillisestä vapaudesta ja
syyllisyydestä. Yömaailmassa hurjuus ja epäsovinnaisuus, kaaos ja epävarmuus eivät
tee eroa tunteiden ja arvostelmien välillä. Epäily on ase tunteiden käsissä. Omatunto
on pelko valepuvussa. Joko piilevä rappio on kasvanut turmeltuneisuudeksi?
Toisinaan on taas kauniiden demonien riivaamana täynnä lihallista hekumallisuuttasi;
nuo kasvot, silmät, rinnat, hiukset..., ja kuvitelmia aistinautinnoista kanssasi. Miltä
tuntuisi koskettaa alastomuuttasi, hukuttautua tuoksuusi, painaa kasvonsa lihaasi ,
nuolla ja purra sen värisevää pintaa. En tiedä himostasi, olet minulle vain märkiä unia
ja masturbaatiota.

Pitääkö minun kieltää sinut? Ei.

Kaikki on muuttunut niin vanhaksi, että se on uutta. On halu vietellä ja tyydyttää
Sinut. Olla rakastajasi. Helliä Sinut hekumaan. Yhtyä Sinuun lihallisesti ja henkisesti.
Sydämessäni on rakkaus ja ruumiissani seksuaalinen viehtymys sinuun. Olet KAUNIS
ja AISTILLINEN. Emme ole muukalaisia toisillemme, sillä meillä on salaisuus, sopimus,
joka on sinetöity suudellessa. Älä tuomitse minua. Anna mulle jotain omaa, pieni
hymy, ele, kosketus - ees jotain omaa ; merkiksi.

maistuu p*****ta.tätäkö on onni ja elämä?Lisävärin antaa tietty se kiinnijäämisen mahdollisuus.Luvan kanssa minä ainakin luulen vasta pystyväni nauttimaan toisesta ihmisestä.