mä vihaan mun elämää. oon niin väsynyt, inhoan itteeni ja musta tuntuu ettei tässä oo vaan enää mitään järkeä. mua oksettaa se tosiasia, että vaikka mulla on kaikki hyvin, paljon ystäviä ja rakastava perhe mä silti oon kiittämätön ja ajattelen näin. en tiiä, onko mun mielenterveydessä jotain vikaa vai oonko vaan laiska ja kiittämätön kakara joka on kehittänyt tän ongelman päänsä sisällä kerjätäkseen huomiota. en halua tehdä itelleni mitään, mutta haluan kuolla. kivuttomasti ja rauhallisesti. se olis niin paljon helpompaa. en halua puhua nun kavereille tai muille löheisille mun ongelmista koska ne ei osaa auttaa. haluan vaan taas jaksaa elää ja nauttia asioista. anteeks sekava teksti, halusin vaan purkaa mun ajatuksia.
elämä ei oo enää elämisen arvosta
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jokainen kuolee. Ihan jokainen. Ei ole kukaan selvinnyt. Siihen asti autetaan muita ja hymyillään. Niin ne ovat tehneet menneetkin sukupolvet ja niin tekevät tulevatkin selviytyjät.
Tuo on totta!
Äitini kannettiin ruumisautoon pari tuntia sitten täältä lapsuuskodistani,tein saattohoitoa 9 päivää,äidillä altzheimer.
Kaikki me vaikutamme kaikkeen ja murheita on joillain enemmän kuin toisilla,mutta elämä on valintoja ja pala onnea! Viimeiset hetket ihminen taistelee aina yksin,vaikka ympärillä olisi saattajia yllin kyllin....
Se mihin päädytään on ihmiselle aina mysteeri,muuten ei voi elämä jatkua!
Ei ihminen niitä ystäviäkään välttämättä tarvitse, ovat ihmiset yleensä typeriä, joutuu vaan myötäileen heidän käsityksiään, jotta "ystävyys jatkuu. Hakeudu yksinkertaiseen työntekoon, vaikka siivoojaksi tai vaihetyöntekijäksi, missä hommissa ei ainakaan paljoa joudu ajattelee. Mieli on kevyt ja nuppi melkein ajatukseton. Työajan jälkeen kulkemista, juoksemista tai pyöräilyä metsässä ja ajatukset päässä ovat avartavia ja mielekkäitä kun tapahtuvat omalla ajalla ja liikunta tuottaa hyvä mielen endorfiiniä. Puitakin voi salaa halata, tunnet voimaannuttavia virtauksista kehossasi
Sulle on annettu elämä,se häviää sinulta ilman että mietit haluatko kuolla vai et!
Oletan,että olet nuori ihminen?Sinun pitää hakea apua,kertoa läheisillesi,ystävillesi mitä tunnet.
Ajattele maailmanlaajuisesti miten mahtavassa ympäristössä elät,mitkä mahdollisuudet sinulle on annettu.Meillä täällä on ruokaa,juomaa,lämpöä ja läheisiäkin vaikka olo olisi kuinka huono....
En vähättele pahaa oloasi,mutta jos koet,että ympärilläsi on välittäviä ihmisiä niin pyydä apua ja yritä kasvattaa kiitollisuuden tunnetta,se auttaa❤️
Minä (ei AP) olen menettänyt pitkäaikaisen masennuslääkityksen takia persoonani ja tunteeni. Olen enää pelkkä ihmisen kuori. Olen mielenterveysjärjestelmän mielivallan armoilla muiden kaltaisteni kanssa. Vapautta rakastavana ihmisenä en halua enää olla mielenterveysjärjestelmän ja lääketeollisuuden orja. Olen totaalisen kyllästynyt ja mittani on nyt täysi.
Luota Jumalaan, Hän kantaa kaikki maalliset ja henkiset murheet mitä ihmismieli voi keksiä
Yritä etsiä joku aikuinen jolle voisit puhua asioistasi esim terveydenhoitajalla voisi käydä puhumassa tunteistasi..Todennäköisesti olet melko nuori niin nuorena tunteet ja mielialat voivat muuttua nopeastikin mutta voi olla että sinulla voi olla ehkäpä liiallista mielialan vaihtelua jolloin voisit saada esim lääkettä kouluterveydenhuollon kautta?tosin silloin varmaan pitää myös käydä nuorisipsykiatrilla jossain vaiheessa. Mutta jos sinulla kerran on vaikea olla niin parempi silloin on hakea apua niin todennäköisesti selviää esim se asia tarvitsetko esim jotain lääkettä vaiko et?.Voihan olla mahdollista että sinulla riittävät esim keskustelukäynnit silloin tällöin koulupsykologin luona esim että saat mielialaasi hieman nousemaan.Rohkeasti yrität kertoa tunteistasi vaan..
kiitos kaikille jotka vastasu, merkkaa paljon että mun viesti oikeesti luettiin ja siihen vastattiin!<3 oon yrittänyt olla stressaamatta asioista, kuunnella musiikkia ja antaa aikaa itelleni. oon elänyt liian kauan muiden takia, nyt on aika tehä asiat niin miten itse haluan. kiitos vielä