Onko masennus täysin subjektiivista?

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Olen joutunut tahtomattani tekemään pari masennustestiä, sellaisia rastit ruutuun lomakkeita ja minut on siltä pohjalta diagnosoitu masentuneeksi. Täytin ne kutakuin rehellisesti, tosin melko nopeasti. Oli esimerkiksi ulkonäköön liittyvä kysymys, koenko olevani vähemmän viehättävä kuin ennen. No juma, en kai nyt näytä samalta kuin 30 vuotta sitten, eikä se ole mikään tuntemus vaan tosiasia. Kuviakin löytyy todisteeksi.

Joskus oli kiva lukea sarjiksiakin, mutta ei vaan ole huvittanut pariinkymmeneen vuoteen.

Psykoterapeutti Piia Tuominen kirjoittaa blogissaan: Mitä jos masennus ei olekaan sairaus?

https://naiseudenvoima.com/mita-jos-masennus-ei-olekaan-sairaus/

"...uskon, että jotakuinkin pahin karhunpalvelus mitä masentuneelle voi tehdä, on se, että masennusta pidetään sairautena, johon masentunut itse ei voi vaikuttaa.

Tässä kirjoituksessa puhun erityisesti kokemusasiantuntijan äänellä. Minulla on yli vuosikymmenen omakohtainen kokemus masennuksesta."

Vastaanotoilla masennusta pisteytetään eräänlaisen kyselykaavakkeen perusteella, ja siinä ei kysytä tuottaako lempiteeveesarja nautintoa. Tuon tyyppisiä kysymyksiä siinä kaavakkeessa on:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx

Toki psykiatriassa yleensäkin kyse on subjektiivisista asioista. Itsekin olen eläkkeellä, eikä masennus ole ainoa diagnoosi. Yritin saada apua jo nuorena, ja objektiiviset lääkärit kertoivat minulle, että minulla on kaikki erinomaisesti. Pari kymmentä vuotta myöhemmin enää lääkäritkään eivät olleet sitä mieltä.

Mielestäni masennus ei ole sairaus, vaan oire. On varsin todennäköistä, että ihmisessä on jotain muutakin häikkää kuin masennus, ja tämä perussyy oireilee masennuksena.

Sen olen tosin huomannut, että joidenkin ihmisten narsistisia kolhuja lääkitään terapialla. Tällaiset ihmiset ovat sietämättömiä toisia kohtaan terapian jälkeen. Heidät tunnistaa siitä, että he puhuvat terapiakieltä. He ovat omaksuneet erityisesti sen, että "minulla on oikeus tunteisiini". Mikä käytännössä tarkoittaa, että "sinulla ei ole oikeus sinun tunteisiin, koska minun tunteet ovat aidompia ja arvokkaampia kuin sinun tunteet". Että joskus mennään ojasta allikkoon näiden terapiointien kanssa.