Lähti kuin hauki rannasta kun otin puheeksi avioehdon.
Morsmaikku otti ja lähti.
Anonyymi
9055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Otaksuiko että et luota häneen vai miksi?
Niin usein käy perusteena luottamus liittoon. Sehän on hiukan kaksipiippuinen juttu. Luottaako puolisoon, että hän on luotettava.:)
Sanalla avioehto on monenmoiset vaikutukset ihmisiin.
Niin on.
Miksi haluat avioehdon, etkö luota ?
20vuotta naimisissa niin jo voi purkaa ehdot 😉
Sanoisin että omalla hiellä ja verellä ansaitut hillot pysyy selkäni takana, ei sen ihmeempää.
Kukas ne sieltä selkäsi takaa sitten rohmuaisi?
No ne varat puolitetaan, jos käy niin, että tulee ero, kuten tulee liki puolelle solmituista avioliioista. Siksi avioehto kannattaa tehdä.
eli syytät jo valmiiksi !!
Juu kannattaa aina mennä avioon sillä mielellä että ero se kuitenkin tulee.
Jos joskus menen naimisiin, niin avioehto on ehdoton. Omaisuutensa on hyvä suojata.
En ymmärrä niitä jotka suuttuu kun mainitaan sana avioehto. Itselleni tulee sellaisesta mieleen, että toinen on kiinnostunut enemmän siitä rahasta/omaisuudesta.
Pelkästään se ehto antaa jo kuvan tulevasta liitosta. Saa tehdä mitä haluaa pelkäämättä omaisuuden menetystä.
Jollain toisella taas voi tulla mieleen että luottamus kateissa.
Nimenomaan saa tehdä.
Monia ajatuksia yhtä kuin ihmisiäkin.
Omaisuuden menetystä ? Minne se menetettäisiin ?
Ei pidä paikkaansa. Pitkässä liitossa ja mikäli toinen on hoitanut lapsia mahdollistaen toiselle uran luomisen käytetään avioerossa kohtuullistamista. Joutuu maksamaan tasinkoa. Sitä käytetään myös ilman avioeroa, jos ero tulee lyhyessä ajassa ja toisella on omaisuutta..
😂😂... Kyllä nykypäivänä kannattaa avioehto tehdä, ettei toinen rosvoa toisenkin tavaroita, vaikka kuin ois rakastunut, joku päivä se rakkaus muuttuu.
Onko aloittaja varakkaampi kuin morsmaikku?
Ei väliä ja kysymys ei ole luottamuksesta.
Siinä nimenomaan ei ole kyse mistään muusta kuin luottamuksesta.
Vaan ?
Avioliitto on juridinen sopimus eikä mikään rakkauden mittari. Avioehto on ihan järkevä solmia. Kaksi rakastavaa ihmistä pysyy yhdessä oli ehtoa tai ei. Ei se avioehdottomuus sido sen lujempaa yhteen.
Vaikka itse haluaisin avioehdon, jos joskus erehtyisin naimisiin menemään, niin kyllä mä ihan ymmärrän heitäkin, joita tuo toive arveluttaa. Kyllähän ajatus avioehdosta pitää sisällään tietyn oletuksen avioliiton mahdollisesta päättymisestä. Se pitää myös sisällään epäilyksen kumpaanin luotettavuudesta. Itse pidän avioehtona ainoana järkevänä toimintatapana, mutta toki mä tajuan tuon toisenkin näkökannan. Riippuu tietysti myös vähän siitä itse avioehdosta. Niitäkin kun on monenlaisia. Suojataanko niitä omistuksia, joita on ollut ennen liittoa vai myös myöhemmin kertyneitä. Valtaosa meistä varmaan on ihan valmis hyväksymään tuon ensimmäisen, mutta monelleko jälkimmäinen olisi ok? Itselleni olisi ja juuri tuollaisen itsekin haluaisin, jos tosiaan erehtyisin naimisiin. Sellaisen, jossa molemmilla on eron sattuessa omansa eikä mitään ositella. En katso toisella osapuolella olevan osaa eikä arpaa siinä, jos toinen on vaikkapa sijoittanut varojaan viisaammin ja pistänyt enemmän sukanvarteen. Juu kyllä, olen törkeän itsekäs ihminen.
-n80-
En minä muuten ehtoa mutta vanhemmat paistaa.. En ymmärrä.
Vanhemmat paistaa mitä? Haukea vai?
H AH HAH HAA, ei ihme että morsmaikku lähti kun huomas että äiti ja isi sanoo kuinka pojun pitää toimia. Hatkat olisin minäkin ottanut tuollaiselta joka naimisiin aikoo ja vielä vanhemmat sanoo mitä pitää tehdä. Häpeä mies.
No jos toinen makselee asuntolainan ja toinen kuluja joista ei jää mitään käteen, niin tietenki toisen omaisuus kertyy enemmän.
Kaiken voi aina hoitaa tasapuolisestikin.
Yritän mutku veljetkin painostaa.
Jep jep.
Sekin on kyllä omaa typeryyttä, jos päästää tilanteen tuohon. Ei niitä yhteisiä asuntolainoja ole pakko ottas, jos moinen arveluttaa. Eikä kukaan pakota toisen kulujakaan makselemaan. Asioita voi tosiaan hoitaa ihan tasapuolisesti, niin ei tarvi miettiä jälkikäteen.
-n80-
Avioehto on kullankaivajille melkoinen vaaranmerkki. Ei kannata perään itkeä.
Taka ajatuksena on ollut vain muhkea omaisuus, kun sillä lailla hilipasi?
Hilipali tittan..
Oli varmasti morsmaikun onni, mikäli sinä toimit vielä vanhempien tahdon mukaan.
Tämä asia tuskin jäisi ainoaksi asiaksi minkä vanhempasi sanelevat ja jos sinussa ei ole miestä kuin tottelemaan heitä niin pysy ihmeessä poikamiehenä.
Niimukku äiti sanos että...
Jos mies edelleen naimisiin aikoessaan on vanhempien talutusnuorassa eikä uskalla olla omaa mieltään kannattaa jokaisen morsion ottaa jalat alleen kun vielä pystyy,
meinaan siinä sitä ollaan tien tallella kun appivanhemmat alkavat huseeraamaan ja poika senkun ihmettelee eikä uskalla seistä omien ajatustensa takana ja morsion tukena. Kuten ketjussa sanoit . . en minä muuten ehtoa mutta vanhemmat patistaa . .
Niinkauan kun vanhemmat patistaa ei kannata katsella naisia sillä silmällä, pitää ensin kasvaa aikuiseksi mieheksi jolla on oma tahto tehdä ja toimia ja myöskin pitää morsion puolia.
Mitä helv.tin tekemistä tuolla aloituksella on vanhempien kanssa. Noita tekee yleensä vanhemmat jo omaisuutta itse kerryttäneet, eikä sillä ole mitään tekemistä vanhempien kanssa. Peritty omaisuus on muutenkin puolison ulottumattomissa.
Lueppas ketju niin sieltä löydät aloittajan juuri noin sanoneen että vanhempien patistuksesta hän vaan, ei muuten ... ja vittuile ja kiroile vasta sitten. Saatana.
Kyllä se perintökin menee ositukseen erossa, jos ei avioerossa tai vainajan testamentissa ole määrätty toisin.
Toimit häpeällisesti vanhempien vaatimuksen mukaan ja kehtaat vielä kirjoittaa noin ikävään sävyyn morsiamestasi.
Kannattaisiko ottaa asioista selvää ennenkuin laukoo tyhmiä kommentteja sinne tänne?
Ota vaan, ap meinaan ite ketjussa sano että ei hän muuten mutta kun vanhemmat patistaa, niin että pidä sinäkin turpa rullalla kun et mistään näköjään mitään tiedä.
Tietysti pitää olla avioehto, jos jommalle kummalle ehtinyt omaisuutta kertyä. Eikä vaan eron vaan myös kuoleman varalta, jos lapsia muusta avioliitosta. Se kuoleminen avioliitossa (ellet ole naimisisssa lastesi toisen vanhemman kanssa) on tosi hankalaa muutenkin perillisille :)
Sinäkö sitten aioit vihille naisen kanssa jonka uskoit pistävän omaisuutesi / perheesi omaisuuden siluviluvei. ??
Tuohan on ihan selvä. Avioehto kannattaa tehdä aina. Se, mitä joku on ansainnut tai perinyt ennen avioliiton solmimista, kuuluu tälle. Avioliiton aikana ansaitut asiat on hieman eri asia. Jos toinen ihminen esim. jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia jne ja uhraa uravuosia, tienestejä ja muuta, avieron sattuessa se tulee huomioida ilman muuta. Kaiken voi kyllä kirjata tarkasti tarvittaessa ja kannattaa kirjata. Ihan samalla tavalla jokainen vastaa ennen avioliittoa ja avioliiton aikana otetuista henkilökohtaisista lainoistaan itse, ne ei kuulu puolisolle. Jos esim. asuntolaina otetaan yhdessä, siitä myös vastataan yhdessä. Toisen henkilökohtaisista veloista ja lainoista ei missään nimessä vastaa velaton tai niihin syytön puoliso.
Monen mielestä avioehto voi olla merkki siitä, että ei usko avioliiton kestävän tai ei luota toiseen. Asian voi ajatella myös niinpäin, että avioehdon tekeminen osoittaa toiselle, että ei ole toisen kanssa rahan vuoksi. Avioehtoon suostuva ymmärtää omaisuuden oikeanmukaisen jaon avioeron sattuessa, vaikka uskookin avioliittoon elämänmittaisena. Ihan puolin ja toisin. Jos avioituu varakkaamman tai paremmin tienaavan kanssa, jo se, että toinen elättää osittain tai kokonaan vuosikausia, on aika iso juttu. Monihan ei pyydä elätetyltä vuosien osittaista tai täyttä elatusta takaisin. Tuon voi kuitenkin huomioida esim. elatusmaksuissa yhteisille lapsille. Jos toinen on elättänyt puolisoa ja perhettä vuosikausia pääosin, ei välttämättä eron sattuessa tule maksaa kuin minimit elatusmaksuista yhteisille lapsille, jos lapset jää vuosia elätetylle puolisolle.
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Avioehto olisi itselleni ehdoton vaatimus. Ilman sellaista naimisiin mene. Ei mulla ole ylipäänsä mitää tarvetta mennä naimisiin, ilman avioehtoa en varmasti. Itse näen avioehdon just noin. Se kertoo, ettei mennä naimisiin rahan takia, vasn rakkaudesta. Mikään ei estä avioehdosta huolimatta maksamasta suuremman osan kuluista tai vaikka suoraan antamasta rahaa toiselle. Silloin se on kuitenkin vapaaehtoista, eikä jokin automaattinen "oikeus" toisen omaisuuteen. Tuon avioliiton aikana kerätyn onaisuuden kanssa olen kuitenkin itse jyrkempi. Rahat ja omaisuus kuuluvat hänelle, joka on ne työllään ansainnut. Jos jotain hankitaan yhteisesti, niin se on sitten yhteistä ja yhdessä sovittu hankittavan yhteiseksi.
Ymmärrän tuonkin, jos avioliiton aikana kerää omaisuutta tai saa perintöä sukulaisilta, se kuuluu sille, jotka on ansainnut tai perinyt. Olen silti sitä mieltä, että jos nainen (tai mies, usein kuitenkin nainen) uhraa (kriittisiä) uravuosiaan ja niihin liittyviä ansioita (, mikä vaikuttaa edelleen vaikuttaa naisen eläkkeeseen,) lasten kanssa kotona, se tulee huomioida avioerotilanteessa.
Tietysti itse naisena ajattelen, että lasten kanssa muutamaksi vuodeksi kotiin jääminen olisi positiivinen uhraus tai pikemminkin teko lasten kehityksen ja loppuelämän kannalta ja ehdottomasti ensisijainen uraan nähden. Tuo voi kuitenkin vaikuttaa työllistymiseen, jos hoitovapaalle tai kotiin jäävällä ei ole virkaa tai vakituista työpaikkaa. Jos jäät pois työstä 2-3 vuodeksi vaikka jonkun lyhyemmän työpestin tai sijaisuuden tms jälkeen, työnhaku on aloitettava uudestaan. Naiset ovat myös enenevässä määrin iäkkäitä ensisynnyttäjiä Suomessakin 35-40-v., jopa vanhempana. Toisaalta onneksi moni voi tehdä kotiäitinä tai -isänä osa-aikaisesti töitä, opiskella jatko-opintoja, tehdä etätöitä ja etätyöprojekteja ja muuta kotonaoloaikanakin. Itse ainakin toimisin noin. Työelämä onneksi nykyään mahdollistaa tuon joillakin aloilla jossain määrin. Naisena minua lähinnä kiinnostaa, että mies ymmärtää naisen tekemät päätökset ja niihin liittyvät uhraukset. Sellaisen miehen kanssa en olisikaan, joka ei ymmärtäisi ja joka ei osaisi tarkastella kokonaiskuvaa. Lastenhoito ja kodinhoito kuuluu myös molemmille tasaisesti työpäivän jälkeen olipa toinen kotivanhempi jonkin aikaa tai ei.
Tottahan lähti. Jossainvaiheessa kuitenki alat muita katseleen,täytyyhän sitä jotenkin selusta turvata. Kuka nyt mieheen luottais että loppuelämää hännän vietävissä olevat ..noh,ettei häntä vie. Oikeaa aitoa rakkautta ei enää ole.kiitos pornoteollisuuden. Ja niitä jäljittelevien tytsyjen, kun hokanneet millä häntäheikkejä voi rahastaa ,kui myös näiden vedätettävien häntäheikkien.😄 oma omatunto ei tuohon kykene,jos olis kyennyt,olisin rikas maallisesti. Kun kuolee,mitään täältä ei mukaan saa. Sydämmen aarteet ainoastaan.naisesi niihin tuskin uskoo.uskotko itse? Ei tarvi vastata.saa miettiä.🤗
Semmonen avioehto, että se raukeaa jos puoliso pettää, se ois hyvä. Töitä yksityisetsiville!
Tämä hyvä!👍
Hehhee näitä tapauksia on.Mitäs läksi.
Se vielä että kun täällä näitä lukee,kui nuoret vaan niin pro ja vanhemmat pelkkiä kurppia ni voisitko yrittää ymmärtää naistasi. Että et rakasta tarpeeksi.ajattelet jo nyt häippästä jossainvaiheessa.rahako on tärkeämpää sinulle kun loppuelämän rakkaus.pettyi sinuun .ei tyhmä nainen.
Fakta on se että jossain vaiheessa rakkaus tulee hiipumaan.
Äläpäs yleistä siellä, täällä 43 vuotta takana eikä hiipumisen merkkejä näkyvissä.
Ei kannata leikkiä kaikki tietävää.
Osalla, osalla ei.
55 vuotta eräällä pariskunnalla....
Ensin pitää kasvaa ulos vanhempien käskyvallasta ja oppia ajattelemaan itsenäisesti
ja vasta sen jälkeen alkaa haaveilemaan niin isosta ja kahdenkeskisestä asiasta kuin avioliitto. Kaksi riittää liitton, toisen vanhemmat siinä on aina liikaa.
Avioehto ehdottomasti aina! Ja vieläpä sellainen, "että jos varakkaampi puoliso pettää menettää kaiken köyhemmälle" ja "jos köyhempi pettää, niin joutuu ulkoruokintaan", joten hänkin menettää kaiken :D Kysymys kuuluuu, jääkö "kaiken saanut katselemaan kaiken antajaa" :D
Tasan meni onnen lahjat.
Njaa, avioehto järkipäätös, avioliitto ei niinkään!
Päätä pensaaseen vaan...🌳
Ihan viisastahan tuo on, vähän itsekästäkin, mutta viisasta.
Aika hyvä homma jos lähti. Tervetuloa ikäväpalstan vakio porukkaan.
Ehkä 10 tai 20v jälkeen täällä olet valmis uuteen yritykseen.
Voit olla tyytyväinen, kun lähti tässä vaiheessa.
Avioehto tulisi aina tehdä "sopuisasti", eikä siinä pitäisi olla kummallakaan mitään nurisemista etteikö luottamusta olisi.
Avioehdon saat milloin vaan kumottua, jos siltä jossain vaiheessa tuntuu.
Erot ovat yleisempiä mitä laki sallii. Siis ei avioon ilman nimmareita.
Itse haluaisin avioehdon jos varallisuus on suuresti toisistaan poikkeava.. toisaltaan,en menen naimisiin kuin kerran niin olisi kiva että olisi se loppuelämän suhde niin silloinhan ei ehtoa tarvitse, hankala.. kyllä tuo reaktio kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. naisen näkökulma
Vanhan ajan liittoja et voi suhteuttaa tähän aikaan. Uskon jokaisen ajattelevan naimisiin mennessä olevansa elämän loppuun asti samaisen kanssa. Mutta todistettu on, kuinka suuri prosentuaalinen määrä pareja eroaa jossain elämän vaiheessa.
Avioehto saattaa olla silloin tärkeääkin tärkeämpi. Silloin ei itkut eikä valvotut yöt auta.
Niinhän se menee.. mutta on niitä toimivia entisajan liittojakin nykypäivänä. Harvat mutta niitäkin on. Viisas ihminen tekee avioehdon, onnellinen hölmö menee naimisiin, rakastava pysyy päätöksessään.
Yksi lysti on jos nainen ehdon haluaisi.
Sivusta
Jos avioehdon puheeksi ottamisesta lähtee, ei syy jäädä alunperinkään ole ollut rakkaus. Ei avioehtoa tarvita, jos ei erota. Jos avioehdon kokee esteeksi, uskoo silloin eroon ja vain laskelmoi jäävänsä ilman toisen rahoja. Luottamuksen ottaminen aseeksi on vain tekosyy omalle laskelmoinnille.
Jos on yhdessä rakkaudesta, ei avioliiton tarkoitus ole rahallinen hyötyminen ja se, että saa ilman omaa ansioistaan toisen työllä keräämät varat tai vaikka mummon perintönä tulleen kesämökin! Omaan korvaan kuulostaa moraalittomalta ja kylmältä käytökseltä, että ”takavarikoi” toisen omaisuudesta puolet, vain jotta saa pidettyä toisen kiristämällä myöhemmin suhteessa. Se ei kerro rakkaudesta!
Rakkautta on pitää kumppanista oli se sitten mies tai nainen hyvää huolta. Huolehtia omalta puolestaan läsnäolosta, tunneyhteydestä, hellyydestä ja muista perustarpeista mikä tekee puolison tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Antamalla saa itsekin ja jos suhteessa on kaksi pyyteettömästi antavaa, ei kumpikaan koe tarvetta lähteä koska kuka haluaisi lähteä rakastavasta suhteesta, varsinkin jos vuorovaikutus vielä toimii?
Näyttää menevän kommentointi perintöön ja sen suojaamiseen. Avioehdossa määritellään miten suojaa omaisuuttaan. Voit suojata perimäsi, ennen avioliittoa saadun omaisuuden ja sen mikä myöhemmin yhteiselossa tulee voi olla molempien nimissä ja on suotavaakin koska yleensä perheeseen tulee myös lapsia ja kulut on yhteisiä.
Jos vanhempasi ei luota miniään ja ajattelee hänen olevan omaisuutesi perässä, voi he itse tehdä omaisuudelleen jonka perit ehdon että lapsen puoliso ei peri lapsesi omaisuutta. Silloin itse määräät sen miten käytät omaisuutesi tuossa tapauksessa myöhemmin. Käytätkö sen perheesi hyväksi vaiko vain itsesi hyväksi ja voit seurata avioliitosi tilaa kestääkö se jos olet siitä epävarma.
Ajatus siitä että jo avioon mennessäsi ero tulee kumminkin on erikoinen. Miksi tämä on näin yleistynyt ajatus? Tätä kuulee heitettävän jopa vihkimistilaisuudessa. Noissa tapauksissa lahjatkin voi jättää antamatta jos ajatus on jo liittoon mennessä tämä. Ei avioliittoa solmita ajatus erosta mielessä, vaan toiveena on oltava loppuelämän liitto, sen ilot ja surut pyritään elämään yhdessä perheenä.
Vaikuttaa enemmänkin siltä että jos nainen lähtee kun puhut avioehdosta, ette ole keskustelleet asiasta tarpeeksi millainen avioehto voi olla tai nainen oli vain rahojesi perässä ja saikin mennä.
Jos kerroit kihlatullesi että ero tulee kuitenkin ei hän sinuun voi luottaakaan.
Itse ajattelen avioehdon juurikin toisinpäin. Ei siis niin, että naimisiin mennessä mietittäisiin eroa. Avioehto kertoo, että naimisiin ei mennä rahasta. Jättäväthän ihmiset tosin testamentinkin usein tekemättä, kun eivät halua "ajatella kuolemaa". Itse taas ajattelen testamentin tekemisen olevan paitsi järkevä teko, niin myös osoitus rakkaudesta, jos miettii niitä jäljelle jääviä ja heidän jatkoaan.
Aloittaja tuskin mietti asiassa yhtään mitään, sen hoiti hänen vanhempansa ja veljensä, ainakin omien sanojensa mukaan. Kyllähän morsio toiseksi jää kun perhedynastia jyrää.
Jos sieltä vanhemmilta on jotain tulossa, niin silloin sen kuuluukin mennä noin. Voihan sen toki hoitaa testamentissakin, jos haluaa. Avioehto on vaan se näpsäkämpi tapa hoitaa tuossa kohtaa. Ei tarvitse ruveta muuttamaan testamenttia, tai mahdollisesti useampaakin testamenttia.
Jos itselläni olisi yhtään enemmän varallisuutta, niin painostaisin varmasti rajustikin jälkikasvua avioehtojen kanssa. En minä oman työni hedelmiä kenelle tahansa anna. Jos ei ehtoja kirjotella, niin sitten täytysi alkaa miettiä miten sen heille menossa olleen perinnön saa parhaiten tuhlattua tai siirrettyä ihan itse valitsemiini käsiin.
Ja saisit eron aikaan, ihania vanhempia.
Aina ja kaikessa pitää muistaa hyvät tavat ja käyttäytyminen, vanhempienkin ja tässä nyt sulho ei uskaltanut sanoa mitään.
Mitä hyvien käytöstapojen vastaista, on oman ja sukunsa omaisuuden suojelemisessa? En näe siinä minkäänlaista huonoa käytöstä. Naimisiin saa mennä kenen tahansa kanssa ja ehdot saa jättää kirjoittelematta. Se tosin saattaa tarkoittaa, että perintöä ei sitten kannata odotella, mutta elämä on valintoja.
Elätkö sinä elämääsi perintöä odotellen, sekö on jonkun elämän sisältö. Kovin monella näyttää raha ja omaisuus mennä onnen ja rakkauden edelle. Mikään muu ei merkitse mitään.
Mistä sinä tiedät että sitä omaisuutta on suojeltava joltakulta, mistä sinä sen tiedon saat?
Mihin siinä tarvitaan mitään "tietoa"? Kyllä ihan tunne riittää. Kenellä sitten sinun mielestäsi on oin oikeus päättää siitä "suvun" omaisuudesta, ellei sillä kenen se omistuksessa se omaisuus faktisesti on? Itse ainakaan en katso vanhempieni omaisuuden olevan millään tasolla minun. Se on heidän ja he saavat ihan itse päättää siitä. Jos he tahto(isi)vat laittaa perinnön ehdoksi avioehdon, niin he sen päättävät. Sitä en päätä minä, eikä mikään sulho/morsio. Naimisiin saa tosiaan aikuinen ihminen mennä ja jättää avioehdot kirjoittelematta. Sitä ei voi kukaan estää. Perintö voi kuitenkin jäädä saamatta, jos sen perinnön sen hetkinen omistaja niin päättää. Kyllä omaisuudesta pääsee eroon, ettei tarvitse jättää sitä jälkipolville.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Avioliittolaki
Saharinlakia saa ostaen.
Erittäin mielenkiintoinen ketju ja osoittaa mikä mahti raha monelle onkaan, siinä ei lasten onni näyttele edes sivuosaa kun oikein painostetaan eikä mielessä ehdi vilahtaakaan että onko kukaan aikeissa mitään rosmotakaan.
Kuka millekin elämänsä tukipilarit rakentaa, mammonalle vai tunteelle.
Mielenkiintoinen todella. Valtava valta on rahalla. Osa ei kykene edes osoittamaan, etteikö raha ostaisi rakkauden. Yhden paperin allekirjoittamalla sen voisi todistaa, mutta sekin on liikaa. Itselleni olisi itsestäänselvää tuollainen. Varsinkin jos toisella olisi paljon enemmän. Ei pääsisi kukaan väittämään, että rahaa ja omaisuutta vain kärkytään.
Kun kerran aloittaja et tätä itse halunnut niin miksi et antanut vanhempiesi ja veljiesi hoitaa koko paskaa. Miksi likasit kätesi asiaan ollenkaan.
Siksi että kysyä saisit.
Kaikki morsmaikut eivät ole rahan perässä, saattaa olla että kyseessä olevakaan morsmaikku ei ollut. Ei tarvitse mennä pois vain ehdon takia, voi myös olla niin että
toiminta on loukannut liikaa, että uskotaan niin . Miettikää itsenne siihen tilanteeseen.
Hyvä että selvisi alkumetreillä että oli omaisuudesta kiinnostunut. Ei aidosti rakastava toisen omaisuutta havittele vaan turvaa siinä myös samalla omansa. Toki ehkä ajatteli ettet laske häntä omaisuutesi arvoiseksi, missä oli kyllä ihan oikeassa. Aika kallis kokeilu se kuitenkin olisi.
Mistäs sinä tiedät että havittelikaan.
Selväähän se on, jos avioehtoa ei muka voi allekirjoittaa. Ei siihen mitään muuta uskottavaa syytä ole.