Useimmiten ihmiset määrittelevät itsensä, "huumorintajuinen ja suvaitsevainen" (esim: seuranhakuilmot)
Huumorintaju on jo keskusteltu puhuki joten aloinkin mietiä eilen että, mitähän kaikkea se suvaisevaisuus tarkoittaa.
Onko olemassa jotakin kriteeriä siitä että on suvaisevainen, vai onko suvaisesvasiuus vain sanonta sille että jokainen voi olla mitä vain, eikä sitten tarvi sen enmpää mietti.
Onko suvaisesvaisuus siis jotain enemmän kuin toteamus, kaikkiahan tänne mahtuu.
ottkaas kantaa mitä suvaitsevaisuus on ja miten sitä toteutatte???
Huumorintaju on jo keskusteltu puhuki joten aloinkin mietiä eilen että, mitähän kaikkea se suvaisevaisuus tarkoittaa.
Onko olemassa jotakin kriteeriä siitä että on suvaisevainen, vai onko suvaisesvasiuus vain sanonta sille että jokainen voi olla mitä vain, eikä sitten tarvi sen enmpää mietti.
Onko suvaisesvaisuus siis jotain enemmän kuin toteamus, kaikkiahan tänne mahtuu.
ottkaas kantaa mitä suvaitsevaisuus on ja miten sitä toteutatte???
Vastaukset 30
Vanhimmat
sitä, että on itse mitä on ja hyväksyy toiset sellaisena kuin on, mutta siinä on mielestäni se ero, että voi ja on mahdollisuus olla eri mieltä, muttei välttämättä käytä mielipidettään esillä eli pystyy olemaan vaiti tarvittaessa. Suvaitsevainen ihminen on taitava ihmissuhteissaan. Hän hyväksyy tosiasiat sellaisena kuin on ja suvaitsee erillaisuutta. Tästäpä on hyvä jonkun muun jatkaa.. olkaava hyvät.. areena on teidän..
näen asian pitkälti kuten edellinen kirjoittaja. Aivan kuin olisin itse tuon kirjottanut :)
Se on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Se on viisasta vaikenemista, silloin kun asian sanominen tuottaa toiselle tuskaa tai muuta vahinkoa.
Toteuttaminen lähtee siitä, että ei yritä muuttaa toista mieleisekseen.
Ja sitten olisi vielä opittava erottamaan, koska
asiat ovat sellaisia jotka on vain syytä hyväksyä ja koska eivät... mutta se onkin sitten jo eri juttu.
kunnioittaa toisen vapautta tehdä päätöksensä ja valintansa itse. Eikä tuomitse, vaikkei toisen valintoja itse hyväksyisikään.
Suvaitsevainen ei työnnä kärsäänsä toisten asioihin 'kaikkitietävänä' ja 'kaiken kokeneena'.
Suvaitsevainen ei juoruile, ei puhu pahaa muista selän takana.
Hän pystyy ystävyyteen eri tavalla ajattelevien kanssa, suvaitsevainen ihminen näkee erilaisuudessa sen rikkauden.
Suvaitsevaisella ihmisellä on hyvä itsetunto. Ja kaverisuhteet kunnossa.
Onko kukaan koskaan tavannut niin suvaitsevaista ihmistä, että hän suvaitsee suvaitsemattomankin. Minä en!! SUvaitsevaiseski itseään tituleeraavat pitävät yleensä oikeutetaan haukua natkuttaa niitä, jotka heidän mielestään eivät ole riittävän suvaitsevaisia. Mutta silloinhan he toimivat periaatettaan vastaan.
kiireessä tulleet kirjoitusvirheet.
siinähän se. Tavallaan ympyrä sulkeutuu.
Mutta eihän sen suvaitsevaisen tarvitse asiasta natkuttaa. Voi huomauttaa kyllä, ja sehän on mielipiteen ilmaisua. Kyllä suvaitsevainenKIN saa ja voi ilmaista mielipiteensä, se on jokaisen kansalaisen oikeus.
Voin omalta kohdaltani sanoa, että kun olen elänyt yli kaksikymmentä vuotta äärimmäisen suppean katsantokannan ja ahtaan suvaitsemattomuuden ruumiillistuman kanssa, voin jopa pitää itseäni suvaitsevana.
Olen oppinut kohauttamaan olkiani ja antaamaan tyypin rauhassa nolata itsensä fiksujen silmissä.
Itse me itsestämme vastaamme, ja kakaroistamme vielä kun ovat alaikäisiä, mutta muitten aikuisten käyttäytymisestä emme. Suvaitkaamme siis hölmötkin.
Minulle tuli mieleen kirjoittaa samasta asiasta, kun näin aloituksen otsikon. =) Suvaitseeko suvaitsevainen suvaitsemattoman.
Olisiko niin, ettei absoluuttista suvaitsevaisuutta ole olemassa? Tai jos on, niin aika harvoin kuitenkin. Mutta ei kai kaikkea tarvitsekaan hyväksyä, eikä edes suvaita?
Edellä on jo tosi hyvin käsitelty suvaitsevuuden määritelmää. Yksinkertaistettuna ehkä; suvaitsevuus mielestäni on ihmisten erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä.
oli mielestäni suvaitsevaisuuden vastakohta. Suvaitsevaiset eivät yleensä sorru haukkumaan muita herkästi, mutta haluavat kuitenki tulla kulluksi ja ymmärretyksi mutta ei vastoin näitä suvaitsevaisuuden periaatteitaan.
arvostelu suvaitsemattomuutta?Usein törmää ihmisten jatkuvaan arvosteluun,itse en sitä harrasta,en koe juurikaan tarvetta arvostella jonkun ulkonäköä tai minkä takia joku käyttäytyy siten tai täten .Eikö tämä ole suvaitsemattomuutta?...
että arvostelu ja suvaitsevaisuus on eri asia..aika lähellä ovat kuitenkin toisiaan...
Tässä on muistettava että kritiikki ja arvostelu on eriasia... niillä lienee eri motivaatio,, tarkoitusperä.
Kritiikki ei ole suvitsemattomuutta, mutta arvostelu on.
omastamielestäni ihmistä ei pidä arvostella, mutta pukeutumista jo voi kritisoida.
Tuo niin kuin esimerkiksi.
silloin kun kukaan ei sitä ole pyytänyt, on suvaitsemattomuutta mitä suurimmassa määrin. Arvostelija ei suvaitsevasti silloin hyväksy toisen ihmisen sanotaan vaikkapa ulkonäköä, elämäntapaa jne.
Jos taas kysytään mielipidettä, rehellistä, on arvostelua pyydetty ja hyväksyttävää.
on eri kuin arvostelu,toisten ihmisten arvostaminen niin eikös se ole suvaitsemista...:)
sellaisena kuin toinen on, se on suvaitsevaisuutta.
Suvaitsevaisuus on mun mielestä sitä että tajuaa, ettei toisen olemuksella ole mitään tekemistä kanssasi.
on aina paikallaan...:)
niin minä vain toimin. Pystyn suvaitsevaisuuteen jos ajattelen ettei minulla ole henkilön/asian kanssa mitään tekemistä. Ei tarvi silloin edes oikeastaan hyväksyä. Jos vähänkin otan itteeni suvaitsevaisuus katoaa kuin tuhka tuuleen...
Jos ei tyypin ajatukset miellytä, jutskaan jonkun muun kanssa.
Ärsyttää joskus tämä yleinen, keinotekoinen suvaitsevaisuus ja positiivisuus ja hymyily... teroitetuin hampain.
mutta tuostahan olikin joku jo kirjoittanut että, suvaitsevaisen pitää suvaita myös suvaitsemattomuutta.
Mutta jos et olisi suvitsevainen ,,niin sitten varmaan puuttuisit niidenkin elämään joiden ajatukset ei kiinnosta, tai muuten ärsyttää.
on silti tultava toimeen..Parisuhteessakaan ei voi ajatella vain itseä..
hampaat irvessä, ettei loukkaisi, edes tahtomattaan.
Mutta tosiaan aina voi vaihtaa maisemaa, kun alkaa tuntua siltä, ettei kestä.
Yleisesti ottaen suvaitsevaisuuden rajaa on mahdoton vetää mihinkään.
Aikuinen fiksu ihminen kuitenkin pystyy elämään ja olemaan sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät tavalla tai toisella vastaa fiksun käsitystä.
On paljon helpompi olla, kun ei tarvitse käyttää voimiaan toisen olemuksen ja olemisen kielteiseen arvosteluun.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
kaikkien olla suvaitsevaisia. Vain ne jotka haluavat ja pystyvät. Kukakin kykyjensä mukaan.
ole vaikeampaa tulla toimeen kaikkien kanssa?
Tätä kummastelenkin... miksi ihmeessä pitäisi tulla toimeen "kaikkien kanssa"? Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka mieluiten kierrän kaukaa.
silloin on mielestäni helpompaa mm. työpaikalla, koulussa, yhteisissä harrastuksissa jne..Silloin ja sillä voi opettaa myös lapsensa suvaitsevimmiksi toisenlaisiakin kohtaan kuin itse ovat.... ..Mutta, kun valitsee itselleen kaveria tilanne onkin toinen. Silloin ei tarvitse hyväksyäkään, ketä tahansa.
Jos vaikka ajattelee oman työpaikan ihmisiä on joukossa monta, joiden kanssa ei haluakaan tulla toimeen. Kyllä mä käyttäydyn sivistyneesti ihan jokaisen kanssa ja ystävystyn tosi helposti, mutta jotkut vaan tuntuu niin idiooteilta ettei kiinnosta pätkääkään...
Suvaitsevainen ihminen voi joutua armottomaan sosiaaliseen paineeseen juuri suvaitsevaisuutensa takia. Koska hän on niin kaiken hyväksyvä, hakeutuvat kaikki ihmiset hänen luoksensa, koska häneltä saa hyväksyntää jota muilta ei heru.
Suvaitsematon sen sijaan saa elellä kaikessa rauhassa ylimääräisiltä idiootti-ystävyyssuhteilta
kun tarpeeksi hyvin tekee tiettäväksi oman nyreän kantansa.
Kaikkia ei tarvitse kenenkään hyväksyä ystävikseen, niiden asioiden pitäisi olla oma valinta. Miten valinnan sen tekee käytännössä, onkin eri asia.
se tuo työnikin asettaa omat vaatimuksensa..kun joudut tulemaan toimeen itse siellä kaikenlaisten(!) kanssa...:) Ja, onhan meitä muutenkin luonteiltamme erilaisia.
että teen sellaista työtä, jossa minun on palveltava asiakasta ja vieläpä mahdollisimman hyvin, pidin hänestä tai en.
sanottuna, mun mielestä suvaitsevuus on erilaisuuden hyväksymistä/ sietämistä.
Omalla kohdallani pätee vaik motto; Elä ja anna toistenkin elää...tai antaa kaikien kukkien kukkia!