Muuttumaton JUmalan sana lupaa uskovaiselle valoisan tulevaisuuden

Muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana lu­paa: us­ko­vai­sel­la on va­loi­sa tu­le­vai­suus

Pyhännän Rauhanyhdistys lähetti 24. tammikuuta Leevi Koskelon pitämän puheenvuoron. Alustus syntyy Koskelon mukaan rukouksella, Raamattua ja kristillisyyden julkaisuja lukemalla ja melkoisen kovalla työllä.
Ko­di­nil­ta kir­kas­ti luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin – hä­nen sa­nan­sa ei kos­kaan ka­toa.

Py­hän­nän Rau­ha­nyh­dis­tys lä­het­ti sun­nun­tai­na 24. tam­mi­kuu­ta etäyh­tey­den kaut­ta pu­heen­vuo­ron, jon­ka ai­hee­na oli muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana. Alus­ta­ja­na toi­mi­nut Lee­vi Kos­ke­lo pu­hui Ju­ma­lan lu­pauk­siin luot­ta­mi­sen tär­key­des­tä.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä käy­tän­nön asi­ois­ta huo­leh­ti kol­me tek­nii­kan osaa­jaa, seu­rai­sän­tä, sä­es­tä­jä ja pie­ni lau­lu­ryh­mä.

Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?

Pu­heen­vuo­ros­sa Kos­ke­lo läh­ti liik­keel­le kai­ken alus­ta:

– Pa­ra­tii­sis­sa kaik­ki oli hy­vin, mut­ta jo syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa Ju­ma­lan sana jou­tui ko­e­tuk­sel­le.

Hän pu­hui, kuin­ka tänä päi­vä­nä tuo pa­ra­tii­sis­sa esi­tet­ty ky­sy­mys ”sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?” on yhä ajan­koh­tai­nen.

Ju­ma­las­sa on tur­va

Etään­ty­mi­nen Ju­ma­lan sa­nas­ta ja luot­ta­mi­nen tie­toon ja jär­keen ai­heut­ta­vat ih­mi­sil­le val­ta­vas­ti pel­ko­ja. “On­ko ih­mi­siä maa­pal­lol­la lii­an pal­jon? Mik­si Ju­ma­la, jos hän on kaik­ki­val­ti­as, sal­lii so­tia, nä­län­hä­tää ja sai­rauk­sia? On­ko kaik­ki sit­ten­kään Ju­ma­lan hal­lin­nas­sa?”

Nämä pu­hut­te­le­vat ky­sy­myk­set sai­vat pu­heen­vuo­ros­sa vas­tauk­sen.

– Evan­ke­liu­mi ir­rot­taa mei­dät tur­his­ta epäi­lyk­sis­tä, loh­dut­ti Kos­ke­lo.

Muut­tu­ma­ton Ju­ma­lan sana tuo tur­van pel­ko­jem­me kes­kel­le.

– Ha­keu­dum­me­han sa­nan ää­reen myös tänä ai­ka­na.

Mikä täs­sä us­kos­sa on hy­vää?

Kos­ke­lo poh­ti, kuin­ka oli­si hyvä, jos osai­sim­me pu­hua use­am­min sii­tä, mikä täs­sä us­kos­sa on hy­vää, py­sy­vää ja kal­lis­ta.

Hän to­te­si:

– Jo tääl­lä ajas­sa se on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa! Us­ko­vai­sil­la on yli­voi­mai­ses­ti va­loi­sin tu­le­vai­suus: me pää­sem­me tä­män elä­män jäl­keen tai­vaa­seen.

Alus­ta­ja va­kuut­ti, et­tä voim­me luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan: “Tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät ka­toa” (Mark. 13:31).

– Us­kom­me pe­rus­ta on Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­sä. Se on us­kon asia, mis­sä jär­jel­lä ei ole mi­tään si­jaa.