AD(H)D ja yletön väsymys - kokemuksia?

Olen aina ollut iltaihminen ja huono heräämään aikaisin, varsinkin yliopistossa tästä tuli vaikeaa kun piti huolehtia heräämisestä itse. Torkahtelin julkisiin koulun jälkeen ja matkalla töihin. Pari vuotta sitten sain toimistotyön jossa on kiinteä työaika eikä etätyömahdollisuutta.

Täyspäiväisyys ja aikaiset aamut aiheuttivat ihan järkyttävän väsymyksen. Ensimmäinen vuosi meni käydessä töissä ja nukkuessa kaikki vapaa-aika. Töiden jälkeen oli pakko mennä suoraan kotiin jotta voi kaatua sänkyyn muutamaksi tunniksi, nousta väsyneenä ylös hetkeksi, ja mennä taas nukkumaan ja taas töihin. Myös viikonloput meni väsymykseen ja nukkumiseen. Mitään ei voinut suunnitella viikolle, lauantai meni aina lepäämiseen ja nokosiin. Sunnuntaina voi ehkä tehdä jotain mikä ei ollut liian rasittavaa, mutta ei todellakaan peräkkäisinä viikkoina. (Korona on tavallaan ollut siunaus että on saanut hyvällä omallatunnolla tuijottaa seinää kotona.)

Alkuun ajattelin että väsymys johtuu vain siitä etten ole tottunut aamuherätyksiin, mutta lopulta alkoi tuntua ettei kyse ole enää siitä. Olen joka aamu pystynyt heräämään töihin ja totuin aika pian heräilemään jo itsekseni niihin aikoihin joten siitä ei ole kiinni. Rauta- ja kilpirauhasarvot on kaikki ok. Kokeilin liikuntaa, unirytmin siirtoa, ruokavaliota, rautaa ja D-vitamiinia.

Mutta viime vuonna sain ADD diagnoosin ja aloitin Consertan. Väsymys alkoi myös helpottaa sen jälkeen. Nyt kaikki vapaa-aika ei mene enää nukkumiseen, töiden jälkeen pystyy käymään vaikka kaupassa ja viikonlopullekin voi välillä hyvillä mielin suunnitella jotain kivaa. Mitä enemmän asiasta on lukenut sen selvemmältä tuntuu että ADD:ni oireilee selkeimmin väsymyksenä.

Väsymys on eri tasoisesti koko ajan läsnä ja nimenomaan fyysistä. Se on helpottanut loma-aikoina kun on saanut olla eikä tarvitse joka päivä lähteä matkustamaan jonnekin ja takaisin. Ainoa millä jaksan täyspäiväisyyttä on ajatus että se on määräaikainen ja enää on x määrä kuukausia jäljellä. Pidän työstäni, ja harmittaa että kaikki olisi hyvin ellei väsyttäisi pirusti koko ajan. Olen hiton väsynyt olemaan koko ajan niin väsynyt.
Hirvittää ajatella että joillain on lapsi (tai useampia) jota pitäisi vielä jaksaa kaiken päälle. (Jaksamisen takia en ole edes uskaltanut harkita lasta/perhettä.)

Onko muilla oireena hirveä väsymys? Miten olette handlanneet elämää sen kanssa? Oletteko löytäneet apua jostain erityisestä? Ottaisin mieluusti vinkkejä.