Olen aina ollut iltaihminen ja huono heräämään aikaisin, varsinkin yliopistossa tästä tuli vaikeaa kun piti huolehtia heräämisestä itse. Torkahtelin julkisiin koulun jälkeen ja matkalla töihin. Pari vuotta sitten sain toimistotyön jossa on kiinteä työaika eikä etätyömahdollisuutta.
Täyspäiväisyys ja aikaiset aamut aiheuttivat ihan järkyttävän väsymyksen. Ensimmäinen vuosi meni käydessä töissä ja nukkuessa kaikki vapaa-aika. Töiden jälkeen oli pakko mennä suoraan kotiin jotta voi kaatua sänkyyn muutamaksi tunniksi, nousta väsyneenä ylös hetkeksi, ja mennä taas nukkumaan ja taas töihin. Myös viikonloput meni väsymykseen ja nukkumiseen. Mitään ei voinut suunnitella viikolle, lauantai meni aina lepäämiseen ja nokosiin. Sunnuntaina voi ehkä tehdä jotain mikä ei ollut liian rasittavaa, mutta ei todellakaan peräkkäisinä viikkoina. (Korona on tavallaan ollut siunaus että on saanut hyvällä omallatunnolla tuijottaa seinää kotona.)
Alkuun ajattelin että väsymys johtuu vain siitä etten ole tottunut aamuherätyksiin, mutta lopulta alkoi tuntua ettei kyse ole enää siitä. Olen joka aamu pystynyt heräämään töihin ja totuin aika pian heräilemään jo itsekseni niihin aikoihin joten siitä ei ole kiinni. Rauta- ja kilpirauhasarvot on kaikki ok. Kokeilin liikuntaa, unirytmin siirtoa, ruokavaliota, rautaa ja D-vitamiinia.
Mutta viime vuonna sain ADD diagnoosin ja aloitin Consertan. Väsymys alkoi myös helpottaa sen jälkeen. Nyt kaikki vapaa-aika ei mene enää nukkumiseen, töiden jälkeen pystyy käymään vaikka kaupassa ja viikonlopullekin voi välillä hyvillä mielin suunnitella jotain kivaa. Mitä enemmän asiasta on lukenut sen selvemmältä tuntuu että ADD:ni oireilee selkeimmin väsymyksenä.
Väsymys on eri tasoisesti koko ajan läsnä ja nimenomaan fyysistä. Se on helpottanut loma-aikoina kun on saanut olla eikä tarvitse joka päivä lähteä matkustamaan jonnekin ja takaisin. Ainoa millä jaksan täyspäiväisyyttä on ajatus että se on määräaikainen ja enää on x määrä kuukausia jäljellä. Pidän työstäni, ja harmittaa että kaikki olisi hyvin ellei väsyttäisi pirusti koko ajan. Olen hiton väsynyt olemaan koko ajan niin väsynyt.
Hirvittää ajatella että joillain on lapsi (tai useampia) jota pitäisi vielä jaksaa kaiken päälle. (Jaksamisen takia en ole edes uskaltanut harkita lasta/perhettä.)
Onko muilla oireena hirveä väsymys? Miten olette handlanneet elämää sen kanssa? Oletteko löytäneet apua jostain erityisestä? Ottaisin mieluusti vinkkejä.
Täyspäiväisyys ja aikaiset aamut aiheuttivat ihan järkyttävän väsymyksen. Ensimmäinen vuosi meni käydessä töissä ja nukkuessa kaikki vapaa-aika. Töiden jälkeen oli pakko mennä suoraan kotiin jotta voi kaatua sänkyyn muutamaksi tunniksi, nousta väsyneenä ylös hetkeksi, ja mennä taas nukkumaan ja taas töihin. Myös viikonloput meni väsymykseen ja nukkumiseen. Mitään ei voinut suunnitella viikolle, lauantai meni aina lepäämiseen ja nokosiin. Sunnuntaina voi ehkä tehdä jotain mikä ei ollut liian rasittavaa, mutta ei todellakaan peräkkäisinä viikkoina. (Korona on tavallaan ollut siunaus että on saanut hyvällä omallatunnolla tuijottaa seinää kotona.)
Alkuun ajattelin että väsymys johtuu vain siitä etten ole tottunut aamuherätyksiin, mutta lopulta alkoi tuntua ettei kyse ole enää siitä. Olen joka aamu pystynyt heräämään töihin ja totuin aika pian heräilemään jo itsekseni niihin aikoihin joten siitä ei ole kiinni. Rauta- ja kilpirauhasarvot on kaikki ok. Kokeilin liikuntaa, unirytmin siirtoa, ruokavaliota, rautaa ja D-vitamiinia.
Mutta viime vuonna sain ADD diagnoosin ja aloitin Consertan. Väsymys alkoi myös helpottaa sen jälkeen. Nyt kaikki vapaa-aika ei mene enää nukkumiseen, töiden jälkeen pystyy käymään vaikka kaupassa ja viikonlopullekin voi välillä hyvillä mielin suunnitella jotain kivaa. Mitä enemmän asiasta on lukenut sen selvemmältä tuntuu että ADD:ni oireilee selkeimmin väsymyksenä.
Väsymys on eri tasoisesti koko ajan läsnä ja nimenomaan fyysistä. Se on helpottanut loma-aikoina kun on saanut olla eikä tarvitse joka päivä lähteä matkustamaan jonnekin ja takaisin. Ainoa millä jaksan täyspäiväisyyttä on ajatus että se on määräaikainen ja enää on x määrä kuukausia jäljellä. Pidän työstäni, ja harmittaa että kaikki olisi hyvin ellei väsyttäisi pirusti koko ajan. Olen hiton väsynyt olemaan koko ajan niin väsynyt.
Hirvittää ajatella että joillain on lapsi (tai useampia) jota pitäisi vielä jaksaa kaiken päälle. (Jaksamisen takia en ole edes uskaltanut harkita lasta/perhettä.)
Onko muilla oireena hirveä väsymys? Miten olette handlanneet elämää sen kanssa? Oletteko löytäneet apua jostain erityisestä? Ottaisin mieluusti vinkkejä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi itku, sun teksti on kuin mun elämästä. Ja kyllä korona-aika oli pelastus, sai olla rauhassa sohvalla, eikä kukaan uskaltanut nähdä. Mutta sitten aikani sinniteltyäni aloin uupua, en saanut uupumukseltani nukuttua enää ja kävin hyvin lähellä kunnon romahdusta. Onneksi tajusin kesken kesäloman, että pakko mennä työterveyteen selvittelemään asiaa ja sieltä tulikin sitten yli puoli vuotta myöhemmin diagnoosi adhd. Lääkityskokeilulla olen nyt ja en oikein tiedä, onko siitä apua. Työpäivän jaksan paremmin ja jäsennellymin, mutta edelleen väsyttää töiden jälkeen aika tavalla. Lääkäri määräsi mulle 80% työajan ja koen, että siitä on kyllä ollut paljon enemmän apua kuin concertasta. Tosin oon vasta kuukauden niitä nappeja ottanut, 80% työajalla olen ollut elokuusta.
Toivottavasti oot saanut apua. Mäkin toivon saavani apua.
Kuulostaa tutulta. Olen 40-vuotias ja sain vasta viime vuoden lopulla ADD-diagnoosin. Minulla ADD oireilee useilla eri tavoilla, mutta ilmeisesti väsymys on yksi niistä. Koen oikeastaan aina jonkinasteista väsymystä ja saan päivän mittaan voimakkaampia väsymyskohtauksia. Tuijottelen paljon tyhjyyteen ja vaivun haavemaailmoihin. Ihan kuin eläisin akulla, jota ei ole koskaan kunnolla ladattu. Minullakin lääkitys antoi erityisesti virtaa tehdä asioita. Concerta menee tällä hetkellä, harmi vaan että se kiristää hermojani turhankin paljon. Hassuinta on, että jumalattoman väsymyksen lisäksi kärsin monipuolisesti uniongelmista. Tahtoisin nukkua paljon enemmän, kuin mihin kykenen. ADD on veemäinen ongelma.
Olen kokenut hyvin samanlaista – pitkään ajattelin, että väsymys johtuu vain aamuherätyksistä ja toimistotyön tahdista, mutta lopulta huomasin, ettei kyse ollut pelkästään siitä. Työpäivien jälkeen en jaksanut tehdä juuri mitään, vapaa-aika meni lähinnä sängyssä maaten, ja viikonloput kuluivat unessa. Liikunta, ruokavalion muokkaaminen ja vitamiinit eivät tuoneet pysyvää helpotusta. Luin aiheesta lisää https://medilux.fi/vasymys/ ja sen jälkeen hakeuduin lääkärille. Keskustelun jälkeen sain lääkitystä, mikä oikeasti helpotti arkea. Sitä kautta oivalsin, että jatkuva väsymys ei ole vain “luonteenpiirre” tai huono tottumus, vaan se voi liittyä johonkin taustalla olevaan tilaan, joka vaatii ammattilaisen arviota. Nyt pystyn jo paremmin suunnittelemaan jotain myös arki-iltoihin, enkä koe, että elämä menee kokonaan nukkumisen ympärille.