En usko elämänrakkauteen
Se kaipaamaton kaipuu ja ikävä kun toista ei tunne. Se on omia riippuvuus tunteita. Rakkaus tulee tunteen ja tuntemisen myötä. Ei ole tekosyitä. Rakkaan rinnalla elämä on arkea ja tappelua. Siksi joku ikävä kaipuu voi houkuttaa. Eläisin niin mielelläni ihan sitä arkea.
32
211
Vastaukset
- Anonyymi
Minä uskon Jumalan rakkauteen. Jos odottaa toiselta ihmiseltä rakkautta, joutuu pettymään. Mutta kun ymmärrän, että Jumala rakastaa minua tällaisena kuin olen, se tekee minusta vahvan ja poistaa yksinäisyyden tunteeni. Se täyttää sen orpolapsen tyhjiön, mitä toinen ihminen ei voi täyttää.
Toivoisin että voisin löytää vielä puolison, joka olisi myös uskossa. Vain toisen uskovan kanssa minulla olisi riittävästi yhteistä. Jos Jumala osoittaa minulle sen oikean puolison jotain kautta, niin hyvä. En luota pelkästään omiin kykyihini enää valinnassa. Siksi rukoilen, että Herra osoittaa minulle hänet, jota saisin rakastaa.- Anonyymi
Ymmärrät että ilman Jumalaa mikään ei lopulta lohduta. Maailma ja sen ruhtinas antaa ja lupaa "hyviä" asioita, jotka ovat kuitenkin valheellisuudessaan pahoja.
Kristillinen moraali kiteytyy totuuteen ja valheeseen. Hyvän ja pahan tiedon puusta syötiin, koska uskottiin valhe. Ja usko totuuteen ja totuuden sanoihin, Jeesukseen, pelastaa.
Ihan turha on puoliso ilman Jumalaa. Ihan turhaa kaikki ilman Jeesusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrät että ilman Jumalaa mikään ei lopulta lohduta. Maailma ja sen ruhtinas antaa ja lupaa "hyviä" asioita, jotka ovat kuitenkin valheellisuudessaan pahoja.
Kristillinen moraali kiteytyy totuuteen ja valheeseen. Hyvän ja pahan tiedon puusta syötiin, koska uskottiin valhe. Ja usko totuuteen ja totuuden sanoihin, Jeesukseen, pelastaa.
Ihan turha on puoliso ilman Jumalaa. Ihan turhaa kaikki ilman Jeesusta.Näin olen todennut. Valheita, tyhjiä lupauksia, kaupankäyntiä. Niitä saa ihmisen kanssa, joka ei ole ottanut Jeesusta sydämeensä. Aidosti uskova ihminen elää omantuntonsa ja moraalinsa mukaan.
- Anonyymi
Minäpä uskon. Uskon intohimoon, joka jostain syystä syttyy toiseen, vaikka ei toista vielä tunne kovin hyvin. Tai se nimenomaan syttyy jo ennenkuin tuntee. Se on syy ja heräte sille tutustumiselle. Se on kemiaa, hormonitoimintaa, se tulee hajuista ja eleistä, luonnon omaa eliksiiriä, eläimellistä halua. Ja siitä syntyy rakkautta puhtaimmillaan. Se ei syty siitä, että toinen on jotain paperilla tai omaa jotain unelmakumppanin piirteitä, vaan se on aitoa kemiaa. Se on todellista rakkautta. Ja se on alku, jolla luodaan elinikäisiä rakkaussuhteita. Se ei ole kumppanuutta kumppanin puutteessa, vaan se on rakkautta.
- Anonyymi
tiedätkö, sun perseesi ei valitettavasti kata edes omaa polkuasi, joten tarvitset puolustajan, Hänen nimessään tultiin naisina hautaa ryöstämään, Hän ei ollut enää sielä, Hän elää!
ole rauhassa, Jeesus Kristus on Kuningas
https://www.youtube.com/watch?v=aOVmXsL05Xw - Anonyymi
Entä kun oma intohimosi syttyy kunnon liekkeihin, mutta toiselta puolelta niin ei käykään? Tai toinen ehkä esittää, että kokee samoin, tai hetken tunteekin niin, kunnes innostus mrmenee ohi? Vahvasti tunteva ihminen on helppo uhri saalistajille.
Jos lähdet pelkän intohimon ja roihun ja hormonien vallassa toisen matkaan, voi käydä huonosti. Pitäisi olla perusta kunnossa, ettei toinen pääse rikkomaan sinua. Olen joutunut toteamaan, että ihmissuhteet ovat aikamoista kaupankäyntiä. Onneksi olen löytänyt uskon, jotta minua ei toinen ihminen pysty enää horjuttamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä kun oma intohimosi syttyy kunnon liekkeihin, mutta toiselta puolelta niin ei käykään? Tai toinen ehkä esittää, että kokee samoin, tai hetken tunteekin niin, kunnes innostus mrmenee ohi? Vahvasti tunteva ihminen on helppo uhri saalistajille.
Jos lähdet pelkän intohimon ja roihun ja hormonien vallassa toisen matkaan, voi käydä huonosti. Pitäisi olla perusta kunnossa, ettei toinen pääse rikkomaan sinua. Olen joutunut toteamaan, että ihmissuhteet ovat aikamoista kaupankäyntiä. Onneksi olen löytänyt uskon, jotta minua ei toinen ihminen pysty enää horjuttamaan.Tarkoitin, että se tunne syttyy jo alussa. Puhut vähän eri asiasta nyt. Puhut siitä jatkosta. Menit asioiden edelle. Mutta kysy tutuiltasi, aviopareilta, pitkään yhdessä olleilta, aika usein he kertovat, että "tiesivät lähes heti että tuo on se oikea". Tottakai niitäkin tapahtuu, että tunne syttyy väärän ihmisen kanssa ja siksi ajautuu umpikujaan. Tässä nyt puhuttiin siitä, että voiko rakastua ennenkuin tuntee. Kyllä voi. En voisi rakastua kehenkään, jonka tunnen hyvin. Toki voin sellaista rakastaa, mutta en rakastua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitin, että se tunne syttyy jo alussa. Puhut vähän eri asiasta nyt. Puhut siitä jatkosta. Menit asioiden edelle. Mutta kysy tutuiltasi, aviopareilta, pitkään yhdessä olleilta, aika usein he kertovat, että "tiesivät lähes heti että tuo on se oikea". Tottakai niitäkin tapahtuu, että tunne syttyy väärän ihmisen kanssa ja siksi ajautuu umpikujaan. Tässä nyt puhuttiin siitä, että voiko rakastua ennenkuin tuntee. Kyllä voi. En voisi rakastua kehenkään, jonka tunnen hyvin. Toki voin sellaista rakastaa, mutta en rakastua.
Samaa mieltä olen kanssasi, että kemiaa täytyy olla, ilman sitä ei voi edes mitään aitoa syntyä. Mutta kokemuksesta vain kirjoitan, että näissä intohimojutuissa on valtava riski olemassa. Itse en siis voisi enää sokeasti mennä sellaisen perässä. Voi kai niissä hyvinkin käydä. Itse ajattelen vain, että en jaksaisi enää kovin suurta tunteiden ja intohimon pyöritystä enää. Eikä sellaista varmaan useaa kertaa elämässä voi edes kokea.
- Anonyymi
Et usko ellei se tule kohdalle. Järjetön kaipuu ja tunne vaikka toinen olisi tuntematon.
- Anonyymi
Tässä nyt varmaan se fyysinen puoli on pääosassa eli himo kauniiseen naiseen tai komeaan mieheen, täysin ulkonäön perusteella
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä nyt varmaan se fyysinen puoli on pääosassa eli himo kauniiseen naiseen tai komeaan mieheen, täysin ulkonäön perusteella
Ei vaan jotain syvempää kaipausta on. Pelkkä vetovoima ulkonäköön olisi jo unohtunut tässä ajalla mielestä. Jotenkin voisin sanoa sielun yhteyttä. Ensimmäinen tapaaminen oli niin ihmeellinen, että ei tule sitä hetkeen unohtamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei vaan jotain syvempää kaipausta on. Pelkkä vetovoima ulkonäköön olisi jo unohtunut tässä ajalla mielestä. Jotenkin voisin sanoa sielun yhteyttä. Ensimmäinen tapaaminen oli niin ihmeellinen, että ei tule sitä hetkeen unohtamaan.
Millä tavalla ihmeellinen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla ihmeellinen?
Jotenkin toisen tunnisti heti nähdessään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin toisen tunnisti heti nähdessään.
En usko tuohon. Jossain baaritiskien reunalla kännissä ehkä niin tuntuu ihmeelliseltä ja kohtalonomaiselta. Kun promilleja
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin toisen tunnisti heti nähdessään.
Itsellänikin on ollut sama kokemus. Harmittaa niin, että päästin kyseisen naisen aikoinaan karkuun. Paljon tullut mietittyä, että miten oma elämäkin olisi voinut mennä ihan eri tavalla jos oltaisiin päädytty yhteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellänikin on ollut sama kokemus. Harmittaa niin, että päästin kyseisen naisen aikoinaan karkuun. Paljon tullut mietittyä, että miten oma elämäkin olisi voinut mennä ihan eri tavalla jos oltaisiin päädytty yhteen.
Milloin päästit hänet karkuun?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko tuohon. Jossain baaritiskien reunalla kännissä ehkä niin tuntuu ihmeelliseltä ja kohtalonomaiselta. Kun promilleja
En ole ennen kohdannut mitään samanlaista. Vetovoimaa, josta ei vain pääse irti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä nyt varmaan se fyysinen puoli on pääosassa eli himo kauniiseen naiseen tai komeaan mieheen, täysin ulkonäön perusteella
Ei se liity ulkonäköön vaikka ei tuntisi. Kyse ei ole ulkonäöstä vaan siitä mitä näiden tuntemattomien välillä tapahtuu. Ihmisethän ovat tekemisissä paljonkin jo ennen varsinaista tutustumista. Ei se perustu ulkonäköön vaan eleisiin, ilmeisiin, sanoihin, tekoihin, käytökseen, äänensävyihin, hymyyn, katseisiin ym. et ymmärrä, jos et ole sitä kokenut. Mutta mieti nyt, vaikka baarissa isompi porukka tuntemattomia kohtaa, ei se aina ole se kaunein tai komein johon rakastutaan. Kyllä se lähtee jostain muusta kuin ulkonäöstä, kuka kiinnostaa. (sivusta)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole ennen kohdannut mitään samanlaista. Vetovoimaa, josta ei vain pääse irti.
Olet varmaan nainen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet varmaan nainen?
Nainen olen. Täällä ei paljoa näytä miehet edes kirjoittelevan.
- Anonyymi
Ei tuntematonta voi rakastaa, siihen voi ihastua mut ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuntematonta voi rakastaa, siihen voi ihastua mut ei sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Ei niin, mutta voi tuntea vetovoimaa ja ihastusta.
- Anonyymi
No se on sitä kemiaa, feromoneja, se ihastuminen. Alitajuista ja evolutiivisesti hyödyllistä. Että immuunijärjestelmät sopisivat toisiinsa tuottaen mahdollisimman vastustuskykyisiä jälkeläisiä.
Ja myös leimaantumista, naimanaamat vetoavat toisiinsa, muistuttaessaan omien vanhempien kasvoja luovat turvallisuudentunteen.
Ja rakastuminen sitten ensihuuman jälkeen, tahdonkin asia.
Tahtoisin kuitenkin uskoa myös ihmisen vapaaseen tahtoon, järkeen näissä rakkausasioissa. Siis että jos eteen osuu sielunkumppani tai millä tahansa nimellä tätä nyt ikinä halutaankin kutsua, tämän puoleensavetävyys ulkoisessa mielessä menettäisi täysin merkityksensä. - Anonyymi
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Todellinen rakkaus on arjen jakamista toisen kanssa. Yhdessä tekemistä. Hullaantumisia voi olla ja mistä tietää, sielunkumppanuutta, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilö olisi oikea ihminen jakamaan arkea ja elämää. Usein kaikkein rakkain löytyy kuitenkin siitä viereltä. Ehkä tämä oli tarkoituskin saada selville, itselleni ainakin kävi näin. Toivottavasti muutkin sen huomaisivat.
- Anonyymi
Ite näen, että aika moni ihminen on sopiva siihen viereen arkenakin elämään, jos vaan on niitä tunteita ja vetoa. Ja suurimmalla osalla tarkoitan meitä sisimmästään suht tavanomaisia, taviksista en kuitenkaan puhu sillä mielestäni jokaisessa ihmisessä on jotain spesiaalia, tavis on mielestäni loukkaava ilmaisu, ja sisimmästään tavanomaisia on useat riippumatta statuksesta, ulkonäöstä, kassavirrasta ym. Tottakai on niitä ihmisiä sairauksien, päihteiden käytön ym,. vuoksi, jotka ei kelpaa parisuhteeseen ja luonnollisesti jos ite olisin kohteena enkä kelpais niin näkisin itteni toisen silmissä tuommoisesta. Eri juttu on sitten se, että suhteessa ollessa ihmiset itse sössii suhteensa, mutta sitä ei kukaan voi tietää suhteen alussa, mutta iän myötä ja riskit tietämällä voi tulevaisuuden suhteissa toimia paremmin suhteen eteen, mutta edelleen kummankin osapuolen pitää niin toimia, jotta suhde onnistuisi.
- Anonyymi
Jos et kerran kaipaa ketään niin miksi edes kirjoitat ikävä palstalla.
- Anonyymi
Ja mitä se kuuluu kenellekään kuka täällä kommentoi ja miksi. En minäkään kaipaa ketään ja silti käyn lukemas juttuja
-sivusta-
- Anonyymi
Olet oikeassa.
- Anonyymi
Ajattele ihan vapaasti niin mutta se elämänrakkaus on totta.
Tajuat sen jos joudut itse kokemaan sen ettei mikään sammuta sitä tunnetta. Ei aika, ei mikään.
Yrität juosta pakoon kovempaa kuin olet juossut mitään pakoon vain tajutaksesi että se on sisälläsi. Voit olla keskellä jotain minkä pitäisi tuntua onnellisuudelta, kaikki asiat hyvin ja se ajatus tulee että kunpa näkisi hänet. Ja säikähdät sitä koska ei pitäisi ajatella sellaista kun pitäisi olla iloinen. Ja kun avaat sen itket kohta lattialla että vaihtaisit tän kaiken kivan mikä varmaan on jonkun toisen unelma jos vaan saisit olla hänen kanssaan. Edes huonoja hetkiä. Olisit mielummin yhdessä oksennustaudissa hänen kanssaan kuin kaikista onnellisimmassa hetkessä omassa elämässäsi. Kokeile ja tuu sitten sanomaan ettei oo totta.- Anonyymi
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Ehkä kaikki ihmiset ei vain pysty tuntemaan suuria tunteita tai eivät ole kohdanneet niin suurta rakkautta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Ehkä kaikki ihmiset ei vain pysty tuntemaan suuria tunteita tai eivät ole kohdanneet niin suurta rakkautta.
Entä jos tuntee liian suuria tunteita ts. kärsii niistä?
- Anonyymi
Niin mä just mietin. Rakas on yksi Suomen kielen kauneimpia sanoja mun korvaan. Mulla meni vuosikausia, jopa vuosikymmen unohtaa ihminen. Mutta nyt mietin kuinka paljon siitä on omaa kipua ja haavoittuvuutta. Miksi hän ei ole rinnallani? Se oli myös hänen valintansa. Mun rakkaus ei kuollut mutta se ikäänkuin etääntyi. Kauniiksi muistoksi. Se oli kovaa kipua tuottava rakkaus. Toinen oli ehjentävää. Hän ymmärsi mutta ei ehkä täysin päästänyt lähelleen. Hän teki jotain äärettömän kaunista. Huomioi mua siten. Mutta nyt nykyisyydestä tunnen että enole enää kiinni menneessä. Mun sydän on vapaa tuntemaan paitsi että siihen on salakavalasti tullut pieni varaus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi suomalaiset eivät lähde mellakoimaan kaduille?
Minä pitkän työuran ravintolayrittäjänä tehneenä ja kohta kotini, kesämökkini ja yritykseni menettäneenä, olisin valmis lähes mihin vain, seurauksista7468039Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki täytti vasta 20 vuotta! Poseeraa "vanhuksen" kanssa...
Voi että hän on vielä niin nuori: https://www.suomi24.fi/viihde/dannyyn-78-liitetty-helmi-loukasmaki-taytti-20-vuotta-poseeraa-vanhuksen-kanssa-kuin-m2016908Yölintu : Matti Silmu on kuollut
Matti Silmu, Yölintuorkesterin perustaja on kuollut. . . .553753- 173066