Mulla on kauhee vauvakuume siis IHAN KAUHEE. Ja mieskin on, mutta mulla on koulut kesken, vielä vuosi jäljellä. Ollaan seurusteltu miehen kanssa viime heinäkuusta marraskuuhun ja sitte oltiin vain "kavereita", vaikka koko ajan oli jotain säpinää. Ja noin kuukausi sitten päätettiin olla taas yhdessä, koska vietettiin enemmän aikaa yhdessä ku erillään. Ollaan tunnettu 13w:stä asti toisemme. Mies lähtee armeijaan heinäkuussa (joka on siirtynyt opiskeluiden takia).
Nyt kysynkin teiltä hyvät ihmiset, että onko mitään järkeä tässä vaiheessa alottaa yrittämään lasta?
Tahtoisin niin kovasti oman, kun kummankin puolella suvussa on pieniä lapsia ja kun niitä käydään katsomassa, niin siitähän se vauvakuume vasta yltyykin. Oma kummityttö on nyt 1v ja 7kk ja aivan ihana. Isosisko saa 3:nen lapsensa heinäkuussa. Eli oma olo alkaa oleen aika ahdistunut.
Mies sanoo, että pitäis odottaa niin kauan, että armeija on ohi ja mä olisin valmistunut.
Mulla on jo nyt paha tapa, että oli kauppa mikä tahansa käyn aina katsomassa lastenvaatteet ja suunnittelen jo kovasti vaikka mitä.
Nyt kysynkin teiltä hyvät ihmiset, että onko mitään järkeä tässä vaiheessa alottaa yrittämään lasta?
Tahtoisin niin kovasti oman, kun kummankin puolella suvussa on pieniä lapsia ja kun niitä käydään katsomassa, niin siitähän se vauvakuume vasta yltyykin. Oma kummityttö on nyt 1v ja 7kk ja aivan ihana. Isosisko saa 3:nen lapsensa heinäkuussa. Eli oma olo alkaa oleen aika ahdistunut.
Mies sanoo, että pitäis odottaa niin kauan, että armeija on ohi ja mä olisin valmistunut.
Mulla on jo nyt paha tapa, että oli kauppa mikä tahansa käyn aina katsomassa lastenvaatteet ja suunnittelen jo kovasti vaikka mitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en ole ehtinyt vielä ylioppiluutta pidemmälle välivuosiani viettäessäni ja nyt näytti raskaustesti positiivista. Mies opiskelee vielä muutaman vuoden, eikä rahaakaan liikoja ole. Silti on sellainen olo, että vaavi saa tulla. Elämäähän tämä vain on ja myöhemmin voisi kaduttaa, että odotti parempaa hetkeä, kunnes lapsensaanti siirtyi seuraavaan elämään...
Mites se menikään, CARPE DIEM.
Mulla on sitte vielä sekin, että multa leikattiin tammikuussa endometrioosi kasvain (1 todella iso ja 3 pienenpää) ja sillo juoduttiin myös viemään munasarjoista, siis molemmilta puolilta puolet pois. Eli on vähä niin ja näin, että saanko edes lapsia.
Minusta sinun pitäisi odottaa. Tiedän että vauvakuume voi olla hyvinkin repivää ja tuntuu pahalta katsoa kaikkia ihania masu pystyssä kulkevia ihmisiä ja onnellisia äitejä kärryineen.
Minusta kun vauvaa aletaan yrittämään sen pitäisi olla yhteinen päätös, molempien olla sydämellään mukana siinä ja todellakin tahtoa sitä. Tällä hetkellä miehesi ei vielä halua alkaa yrittämään..minusta sinun tulisi kunnioittaa hänen tahtoaan. Sinä tiedät että miehesi haluaa sinun kanssa saada lapsia niin eikö se ole jo positiivista? Tiedät että kun opinnot ovat ohi ja armeija on ohi niin pääsette yrittämään omaa pikkuistanne...ja aivan varmasti kestät vauvakuumeen, jos todella vaavia haluaa niin sen eteen on valmis vähän odottelemaankin :)!
Elikkä, varmasti voisitte yrittää omaa pikkuistanne jo nyt eikä se välttämättä ole edes mitään hullunrohkeaa mutta pointti ei minusta ole siinä, vaan siinä että miehesi haluaa odottaa armeijan loppumista ja sinun opintojesi päättymistä ennen yrittämisen aloittamista. Sinun täytyy ajatella nyt vähemmän itsekkäästi vaikka kamala vauvakuume painaakin, se on kaksinkerroin ihanempaa alkaa yrittämään sitä pienokaista jos tietää kumppaninkin haluavan sitä yhtä paljon kuin itsekin :)!
Mulla on melkein samanlainen tilanne.Olen seurustellut kihlattuni kanssa kohta 7kk. Molemmilla on opiskelut vielä hieman kesken ja kihlattuni pitäisi lähteä heinakuussa armeijaan. Se ei ole meitä silti estänyt yrittämästä vauvaa. Nyt on vasta toinen kuukausi yritystä meneillään. Kyllähän vähän pelottaa kun kihlattu lähtee armeijaan ja jään sitten yksin mahaa kasvattamaan ja eihän sitä koskaan tiedä miten nopeasti sieltä armeijasta pois pääsee. Aluksi kihlattuni oli kanssa sitä mieltä että pitäisi odottaa että hän tulee armeijasta mutta kun puhuimme asiasta ja kerroin että olisin valmis olemaan yksinkin lapsen kanssa niin sain hänen päänsä kääntymään. Nyt yhdessä katselemme kaupoissa lastenvaatteita ja pienokaisia joita kaupungilla tulee vastaan. Ehkä vielä jonain päivänä meilläkin tärppää( jos ei ole jo tärpännyt) ja saamme oman palleron.
Jos todella haluat lapsen niin puhu miehesi kanssa, ei se armeija ole mikään este jos sen ei anna olla. Tsemppiä!