Minulla on aika paha masis (se on diagnosoitu vakavaksi). Olen syönyt paljon SSRI-lääkkeitä, jotka auttoivatkin. Nyt haluaisin seksuaalisten ongelmien takia jotain vahvaa depressiolääkettä. Olen siis nyt ilman lääkkeitä, ihan kokeeksi.
Olo tällä hetkellä ihan OK, mutta minua vaivaa yleinen kiinnostuksen puute, itkuisuus ja suorannainen kyvyttömyys tehdä työtäni.Heikottaa ja vituttaa, en tällä hetkellä haluaisi minkäänlaista vastuullista tekemistä, sellaista jossa vaadittaisiin pitkäjänteisyyttä - mutta toisaalta tällaisten hanttihommien tekeminenkin otta nuppiin. Tekisi mieleni kuolla tai haihtua pois, voittaa lottovoitto ja haistattaa paskat koko porukalle. Sydäntä särkee ts. rinnan kohdalla ahdistuksen tunne. Välillä pelottaa, että työkaverit huomaavat ettei mulla ole asiat ihan OK, mitähän ne ajattelevat, miettivät varmaan, että mikä sillä on, raukalla. Eivät tajua totuutta.
Eli varmasti tuttuja oireita monelle depressiosta kärsivälle. Kohta tuntuu, että ainoa järkevä duuni meikäläiselle olisi - sitten kun olen parantunut- kiertää jonkin depressioliiton lähettiläänä ja samalla häpäistä vanhempani koko ennakkoasenteellisen suvun silmissä. Mikä lääke sopisi minulle parhaiten??
Mistä vitusta sitä imisi itseensä taas elämänhalua ja kiinnostusta asioihin.
Olo tällä hetkellä ihan OK, mutta minua vaivaa yleinen kiinnostuksen puute, itkuisuus ja suorannainen kyvyttömyys tehdä työtäni.Heikottaa ja vituttaa, en tällä hetkellä haluaisi minkäänlaista vastuullista tekemistä, sellaista jossa vaadittaisiin pitkäjänteisyyttä - mutta toisaalta tällaisten hanttihommien tekeminenkin otta nuppiin. Tekisi mieleni kuolla tai haihtua pois, voittaa lottovoitto ja haistattaa paskat koko porukalle. Sydäntä särkee ts. rinnan kohdalla ahdistuksen tunne. Välillä pelottaa, että työkaverit huomaavat ettei mulla ole asiat ihan OK, mitähän ne ajattelevat, miettivät varmaan, että mikä sillä on, raukalla. Eivät tajua totuutta.
Eli varmasti tuttuja oireita monelle depressiosta kärsivälle. Kohta tuntuu, että ainoa järkevä duuni meikäläiselle olisi - sitten kun olen parantunut- kiertää jonkin depressioliiton lähettiläänä ja samalla häpäistä vanhempani koko ennakkoasenteellisen suvun silmissä. Mikä lääke sopisi minulle parhaiten??
Mistä vitusta sitä imisi itseensä taas elämänhalua ja kiinnostusta asioihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vitutus lienee lääketieteen historiassa pahin sairaus, sillä siihen ei ole tunnetusti tehokasta yleispätevää lääkitystä. Aspirinia voi tietysti kokeilla (jos ei ole allerginen) ja uskoa asperinin multiploituneisiin plasebovaikutuksiin.
Jokaista ihmistä vituttaa joskus. En tiedä yhtäkään sellaista, jonka elämä olisi tasaista myllerrystä ilman aallonhuippuja tai pohjia.
Vitutuksen määrä on tietenkin sellainen tekijä, joka on suoraan verrannollinen vitutuksesta kärsivän elämänlaatuun. Vitutuksella olen ainakin itse havainnut useita kerrannaisvaikutuksia, joita jotkut kutsuvat nimellä Murphy ja hänen lakinsa.
Vitutus alkaa yleensä siitä, että aamulla herättyä tuntee olonsa jossain määrin sekavaksi. Ne rutiinit, joita aamulla suorittaa, eivät aiheuta sellaista endorfiinimyllerrystä, minkä esimerkiksi lasi kylmää vettä kuolemanjanoiselle aiheuttaa. Yleensä aamuun liittyy joku hyvin pieni,mutta merkityksellinen taka-isku, kuten esimerkiksi voileivän tiputtaminen pöydältä, kahvikupin särkyminen tai varpaan osuminen kipeästi kovaa pintaa vasten. Tällaisten aamujen vuoksi "päivä ei ikäänkuin käynnisty" ja mieli alkaa alitajuisesti etsiä kaikkia muita stressiä lisääviä aihekokonaisuuksia yksilön koko lähihistoriasta.
Jos vitutuspäiviä on useita peräkkäin, saattaa vituksesta johtuen aiheutua ongelmia, jotka alkavat elää omaa elämäänsä yksilön itsensä ulkopuolella. Muutaman huonon päivän takia lähipiiri, työporukka ja monet muut vaikka sattumalta tapaamasi ihmiset (joilla saattaakin olla yllättäviä kytköksiä elämääsi) joutuvat vitutuksestasi johtuvien ongelmien kohteeksi ja näin ilmiö ikäänkuin eskaloituu ulospäin eksponentiaalisella nopeudella. Seuraukset voivat olla tällöin mitä käsittämättömämpiä ja niitä on täysin mahdotonta ennustaa. Voi olla niin,että sinun vitutuksesi käynnistää ikäänkuin ketjureaktion, joka aiheuttaa samankaltaisia ongelmia muissa ihmisissä ja nämä ongelmat sinun ja lähipiirisi kanssa alkavat toimia keskenään vuorovaikutuksessa. Näin ollen vitutus lisää vitutusta ja saattaa aiheuttaa jopa vaarallisia sivuvaikutuksia masennuksen alkamisen, liikennekäyttäytymisen radikaalin muutoksen, lääkkeiden väärinkäytön tai muiden vastaavien ilmiöiden ilmaantumisen muodossa.
---
Vitutus pitää tunnistaa varhaisessa vaiheessa ja sen olemassaolo täytyy hyväksyä. Vitutukselle voi antaa vaikka keinotekoisen syyn jos sen etsiminen tuntuu muuten ylivoimaiselta (etenkin pitkään jatkuneessa vitutuksessa). Syyn täytyy tietysti olla järjellinen, eikä sellainen joka poistuessaan vahingoittaa ihmisiä, esineitä tai ympäristöä.
Yleisesti tunnettu hyvä vitutuksen torjuntakeino on antaa vitutukselle valtaa hetkellisesti. Antaa asioiden mennä muutamiksi tunneiksi täysin pieleen, kaivaa kaikkein ikävimmät asiat esille ja kaivautua masennuksen, turhuuden ja onnettomuuden suohon niin syvälle kuin omilla välineillä on mahdollista. Tässä voi käyttää jopa ulkopuolista apua, hankkimalla ystäväpiiristä "vittuilijan" joka tökkii henkisellä kepakolla ennestään jo lähes suohon vajonnutta vituttajaa.
Kun yksilö on päässyt tarpeeksi syvälle murheiden mättäikköön, voi alkaa tarkastelemaan ympäristöään kriittisesti todellisen suohon uppoamisen näkökulmasta. Jos olisit todellisessa vaarassa hukkua suohon, miten toimit jotta voisit välttää hyvin ikävän, tapaturmaisen ja ennenkaikkea äärettömän tuskallisen hukkumiskuoleman?
---
Vitutus on hätätilanne samoin kuin suohon uppoaminen. Se, miten yksilö tuollaisessa hätätilanteessa toimii, lienee yksilöllistä, mutta kyseisiä tilanteita on helppo harjoitella etukäteen.
Jonkinlainen yleispätevä ohje lienee tässä.
1. Rauhoita itsesi: älä anna paniikille valtaa
2. Mieti, onko olemassa jotain asiaa, joka voisi hidastaa tai estää sinua vajoamasta silmäkkeeseen. Mikä tahansa oljenkorsi käy.
3. Palauta mieleesi, onko lähistöllä ihmisiä, taloja, teitä, rakennuksia ja muita paikkoja jossa apua voisi olla saatavilla.
4. Huuda apua. Pari kertaa minuutissa rittää, jottet väsytä itseäsi liikaa.
5. Jos mahdollista, yritä etsiä turvallinen kohta, mitä kohti voit alkaa varovasti "raivaamaan" reittiä. Käytä hyväksesi kaikkea mahdollista mistä voit saada otteen.
6. Ajattele positiivisesti ja valjasta kaikki fyysinen ja henkinen energiasi itsesi pelastamiseksi.Päätä pelastua.
7. Päästyäsi suosta etsi apua ja kerro mitä on tapahtunut.
8. Ehkäise muiden joutuminen vastaavaan tilanteeseen.
jne...
Suohon siis kannattaa vajota, sillä ihmisellä on sisäsyntyinen taipumus pyrkiä pelastumaan. Vitutuksen suhteen kyseessä on defenssimekanismi, jonka ylipaineventtiili on jokaisella yksilöllinen. Itku, nauru, urheilu, alkoholi jne jne....Monet ovat sitä mieltä, ettei esimerkiksi alkoholi sovi vitutuksen hoitoon, mutta minä sanoisin että jokaisen ihmisen tulisi löytää se oma väylänsä vitutuksen ja sen syiden purkamiseen.
Jos ilo löytyy tilapäisesti alkoholista, miksi sitä ei voisi käyttää?
Vitutuksen hoito on kuitenkin kokonaisvaltainen ilmiö. Sille pitää antaa tilaa eikä sen olemassaoloa saa alkaa kiistämään. Vitutusta ei pidä missään nimessä pyrkiä ehkäisemään, sillä joissain tapauksissa tuollainen yltiöpositiivinen suhtautuminen (jos henkilö on siis luonteeltaan pessimisti) laukaisee jossain elämänvaiheessa todellisen suurvitutuksen, josta käytetään myös nimeä masennus.
Henkilöt kokevat vitutuksen kovin monella eri tavalla. Yltiöpositiivista optimista saattaa vituttaa kerran vuodessa tosi rankasti, mutta koska hän on oppinut vitutuksensa kanssa elämään, siitä "selviäminen" on hänelle normaali asia elämässä.
...
Minusta vitutus on tietyssä määrin huvittavaa. Omat vitutuksensa voi kääntää itselleen eduksi ja sille voi alkaa jopa nauramaan. Vitutuksen syyt voivat toki olla vakaviakin, mutta miksi helvetissä vakavankin asian edessä ei voisi olla omasta elämästään iloinen? Täytyy muistaa että raha on vain rahaa ja työpaikkoja on maailma pullollaan, vaikka et sitä uskoisi.
Joskus voi olla terveellistä kipata oman elämänsä kuppi täysin epäloogiseen asentoon ja katsella kupin kallistumista ikäänkuin ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta. Kupin kaaduttua voi sitten asettua uudelleen itsensä asemaan ja alkaa suorittamaan niitä asioita, joita elämän uudelleenjärjestelyssä tarvitaan.
Lopuksi.
- Itseään ei pidä sääliä koskaan.
- Jokaisen ihmisen selkärangassa asuu pieni rautakanki
- Elämä on tärkeintä
Kiitos! Tästä oli OIKEASTI apua! Alkoi jossain kohtaa jopa naurattamaan....;)