Eli minun silmiin on ilmaantunut jotain kuplamaisia "jälkiä", jotka erottaa vain valoa tai esim taivasta vasten. Nämä "jäljet" ovat lähes kokoajan "piilossa", mutta ne tulevat näkökenttään jos katsetta liikuttaa esim nopeasti oikealta vasemmalle. Jäljet valuvat hiljalleen pois näkökentästä jos niitä yrittää seurata. Kellään muulla samaa/mistä johtuu/miten korjaantuu?
silmässä "jälkiä"?
imv
91064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lasiaissamentumia. Niistä on edellisissä viesteissä paljon puhuttu.
en pikaisella selaamisella löytänyt aihetta tästä. Voisiko saada jotain linkkejä aiheeseen? Kiitos. Vaiva on pieni, mutta elämän murheet syntyvät ärsyttävistä pikkuasioista.
No esimerkiksi tuossa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000201&posting=22000000006895713
Minullakin on noita ja avathan ne hiukan ärsyttäviä, vaikka olen niihin jo tottunut...
joopa joo. tämän nyt taas melkein arvasi. Jälleen uusi ärsyttävä vaiva mihin ei ole parannuskonstia. Kaikki paikat tuntuu vaan rappeutuvan tasaisesti ja ikääkin on huimat 20 v. Taidan kohta lopettaa koko paskan jos vanhempana joutuu vielä lisää kärsimään.
Jaa, että ylimääräiset roskat näkökentässä pilaa koko elämän? Sitten varmaankin esimerkiksi sokeiden tai kuurojen elämä on niin pilalla, että elämän pilaantuneisuusmittari menee ympäri.
tällä periaatteella pitäisi vain kokoajan ajatella: "joo muilla menee vielä huonommin joten mikä minä olen vaivoistani valittamaan." Jos tulisin tänne valittamaan sokeudestani, muistutettaisiin varmaan jostain afrikan lapsista jotka elävät jatkuvassa nälässä ja kivussa.
En lähde tähän ollenkaan. Sanon vain sen että tämän ja monen muun "pikku" -vaivan yhteenlaskettu summa on se, että oma vitutusmittari näyttää punaista. Ei tässä muuta.
eihän se tietenkään mukavaa ole. Mutta kysyit mikä sinua vaivaa ja sait vastauksen. Luulisi sen nyt kuitenkin rauhoittavan että monella muulla on sama vaiva ja ettei se luultavasti ole vaarallista.
Mulla alkoi pari vuotta sitten näkyä mustia alueita silmissä. Nyt ne ovat parin vuoden aikana sen verran lisääntyneet siten, että niitä näkyy jo muutenkin kuin vain vaaleaa taustaa vasten. Lisäksi pimeässä on hankala nähdä, näkyy vain lumisadetta.
Mutta usko pois, tähän tottuu. Muakin vitutti aluksi aivan törkeästi, ja harmittaa välillä vieläkin. Mutta sen kanssa nyt on vain pakko oppia elämään. Olen 25v.
Tunnen itsekin henkilöitä, joilla on todella hankalia vaivoja, kipuja, joihin on kymmeniä vuosia etsitty syitä ja hoitokeinoja huonoin tuloksin. Ihmisellä on aina mahdollisuus olla asiat paremmin tai huonommin, oli kenestä tahansa kyse. Jos on kipuja tai sellaisia fyysisiä ongelmia, jotka aiheuttavat henkisiä ongelmia, niin tilanne voi kyllä olla epäinhimillinen ja kaikki voi vain toivoa, että parannuskeinot löytyisivät. Elämänlaatu tai se, miten antoisana ja arvokkaana kokee oman elämänsä on asia, johon henkinen tasapaino vaikuttaa todella paljon.
Mitä aisteihin tulee, niin käytännössä ihminen helposti verrannee esimerkiksi omaa näköään muiden näköön. Jos kokee, että näkee selvästi huonommin kuin muut, niin asia häiritsee. Mutta jos kaikki näkisi samat pahat roskat, niin asia ei häiritsisi lainkaan, näkö olisi ihan normaali.