mä oon vasta löytäny tän palstan ja aattelin kirjottaa, kun ei oo ketään kelle puhuu ja tää palsta tuntuu olevan täynnä ihmisiä jotka vähänkin ymmärtäis mua...oon vasta 13-vuotias, mutta silti sairastan bulimiaa, josta perheeni ei tiedä mitään..tää alko syksyllä kun menin yläasteelle, pelkäsin kuollakseni eikä mulla ollu yhtään kaveria. kaikki muut tytöt mun luokalla on hirveen hoikkia ja kauniita, mutta mä oon tällänen hirvee punkero, jota kaikki halveksii ja karttelee. lisäks mä oon ihan hirveen yksinäinen ja elämään tylsistynyt, mulla ei oo koskaan vapaa-ajalla mitään tekemistä lukuunottamatta syömistä ja oksentamista sekä koiranlenkitystä...mulla on käyny mielessä jopa itsemurha, kerran kun kävelin yhtien kallioiden ohi ihan yksikseni huomasin miettiväni että mitenkähän nopeesti kuolisin jos hyppäisin noilta alas, ja sattuisko se...eikä tilannetta yhtään helpota se että veljeni (20v.) huomauttelee jatkuvasti että miten isokokoinen mä oon ja isä sanoo että pitäs rueta laihuttaan kun oon niin lihava.. oon kyllä viel kait ihan normaalipainoinen, mutta kohta taidan olla jotain 70 kiloo (nyk.168cm/61kg)kun syön niin paljon kun ei oo muuta tekemistä ja makee vie pahan olon pois..ainakin hetkeks.mun luokkakaverit on ottanu mut silmätikuks ja ne puhuu aina kaikkee paskaa muille seiskoille ja kaseille ja yseille ja aina kun kävelen jossain koulun pihalla ne huutelee kaikkee tosi törkeetä..ennen mun serkku oli ees vähän mun kaa välkillä (se on nyt kasilla) mutta nyt sekin osallistuu tohon hölmöilyyn..huh, onnex kohta on sentään kesäloma, en kestäs tätä enää yhtään kauempaa...oikeestaan, mulla on kyllä yks kamu, saattaa kuulostaa aika sekopäiseltä mut mun koira on ainoo lohtu mulle tässä maailmassa..se ei koskaan oo haukkunu mua mikskään niinku ihmiset...
elämä on yhtä helvettiä...
läski
4543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä että olet huomannut ongelmasi ja kirjoitit tänne.. Itselläni oli 13 aivan sama juttu, aloin laihduttaa kun luulin olevani lihava, kun kaikki muut olivat hoikkia.. Olin siis normaalipainoinen, ja niin olet sinäkin. Minuakin kiusattiin, mutta lähinnä ala-asteella. Ylä-asteella minulla ei ollut yhtään kaveria, tuli niitä matkan varrella, mutta nyt olen yksin. Tai oikeastaan minullakin on koirani :) se on ainoa lohtuni, kun ei syyllistä ja pidä sairaana. Bulimiani alkoi 14 vuotiaana ja nyt kun olen kohta 18, olen sairaslomalla ja masentunut ja itsemurhainen ja vaikeasti buliminen.. Eli kannattaa hakea HETI apua. Sitä luulee että se on hallinnassa, mutta koskaan se ei ole. Eikä se mene itsestään pois. Minulla meni 3,5 vuotta ennen kuin hain apua.. Olen ollut puoli vuotta hoidon piirissä eikä tunnu vielä auttavan.. Jos haluat mailata eikä ikä ole este niin voin yrittää auttaa.. [email protected]
ymmärrän sua oikein hyvin. oon ollu samanlaisessa tilanteessa ja tiedän miltä tuntuu ku elämä potkii päähän. koita jaksaa vaikka muut íhmiset onkin idiootteja. kyse on kuitenki sun elämästä, ei niiden.
Toivottavasti sun asiat vielä järjestyy!!! :) HYVÄÄ JATKOA!!
Hienoa,että päätit kirjoittaa tänne ja jakaa ongelmasi..Itse en ole koskaan ollut samantapaisessa tilanteessa,mutta hyvä ystäväni joutui muiden silmätikuksi ala-ja yläasteella,joten jouduin seuraamaan vierestä sitä tuskaa.
Varmasti on olemassa ihmisiä jotka oikeasti välittävät sinusta,joten neuvoisin sinua puhumaan ongelmistasi,sillä ne ovat liian tuskaisia yksin kannettavaksi.Kannattaa rohkeasti kotonakin ottaa asiat puheeksi,sillä perheen tulisi olla tukesi ja turvasi,olen varma että he kuuntelevat,ymmärtävät sekä auttavat sinut eteenpäin
Hyvää kevään jatkoa!!
Olet täysin normaalipainoinen nuori "naisen" alku!Arvosta itseäsi juuri sellaisena kuin olet äläkä välitä muiden naurettavista,epäkypsistä kommenteista!!Varmaa on että kiusaajasi lopettavat kommentoinnin,kun et kiinnitä siihen huomiota.
Elä elämää,se on elämistä varten!!