Miten näen päiväni tai
ikinä yössä sinuna loistan
Ajelehtivana aaveena
kirkkaimmassa päivässä, sinenä -
niin aina uskon. Sen
aina uskoin olevan unta
Kaikkien katulamppujen varjot
tarkoissa asteissaan,
kääntyvät hiljaa, terävinä
On liian kirkas kuin sinäkin,
silti valo minulle
Ja sinne uneni kadulle saavut,
Sinä
joka uskoo haaveisiin ja
pelkää todellisuutta, kuten
taas minäkin teen ja
epäilen kun en muuta osaa.
En toista roolia saa
Herätessäni olin yksin,
muistona hiuksiasi unesta.
Ne olivat takertuneet paitaani ja
kaulaani suudelmasi myös.
Me emme olleet silloin totta
rupean makaamaan kadulle
selälläni katson ylös
kirkkaaseen aurinkoon ja
erehdyn taas kasvoistasi
olet niin kirkas & lämmin
kuinka kukaan voisi luulla
kuinka kukaan voisi lopulta elää
tässä epätodessa montakaan kierrosta
en hellitä vaan rakastun uudestaan
katson taas silmiäsi ja
olet osa täydellisyyttä
mutta vain kun näen unta
sekoitan taas rajan kun
huomaan todellisuudessa
suudelmiani sinussa kiinni ja
niin epäilen, joudun epäillyksi
pelkään pettyväni
ja muistan unohtaneeni toden
tajuan uneni heränneen todellisuuteen
enkä osaa enää päättää puolestasi
joten odotan taas tietäväni
milloin uusi uni alkaa
soita silloin - minä tulen kyllä
(kanna minut arkussa uneen
hautaa hiekkaan & epätoteen
tee kuolemastani elokuvaa
olin noitien paljasta tuskaa
raavi ihooni sodan merkit
arkkuuni naulaa voittoni viirit
kun luutani sahaat
tiedät tottelevasi pahaa)
ikinä yössä sinuna loistan
Ajelehtivana aaveena
kirkkaimmassa päivässä, sinenä -
niin aina uskon. Sen
aina uskoin olevan unta
Kaikkien katulamppujen varjot
tarkoissa asteissaan,
kääntyvät hiljaa, terävinä
On liian kirkas kuin sinäkin,
silti valo minulle
Ja sinne uneni kadulle saavut,
Sinä
joka uskoo haaveisiin ja
pelkää todellisuutta, kuten
taas minäkin teen ja
epäilen kun en muuta osaa.
En toista roolia saa
Herätessäni olin yksin,
muistona hiuksiasi unesta.
Ne olivat takertuneet paitaani ja
kaulaani suudelmasi myös.
Me emme olleet silloin totta
rupean makaamaan kadulle
selälläni katson ylös
kirkkaaseen aurinkoon ja
erehdyn taas kasvoistasi
olet niin kirkas & lämmin
kuinka kukaan voisi luulla
kuinka kukaan voisi lopulta elää
tässä epätodessa montakaan kierrosta
en hellitä vaan rakastun uudestaan
katson taas silmiäsi ja
olet osa täydellisyyttä
mutta vain kun näen unta
sekoitan taas rajan kun
huomaan todellisuudessa
suudelmiani sinussa kiinni ja
niin epäilen, joudun epäillyksi
pelkään pettyväni
ja muistan unohtaneeni toden
tajuan uneni heränneen todellisuuteen
enkä osaa enää päättää puolestasi
joten odotan taas tietäväni
milloin uusi uni alkaa
soita silloin - minä tulen kyllä
(kanna minut arkussa uneen
hautaa hiekkaan & epätoteen
tee kuolemastani elokuvaa
olin noitien paljasta tuskaa
raavi ihooni sodan merkit
arkkuuni naulaa voittoni viirit
kun luutani sahaat
tiedät tottelevasi pahaa)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.