Olen 20-vuotias nainen ja mielipiteeni perustuu omiin kokemuksiini. Olen suunnattoman onnellinen siitä, että jouduin suvaitsemaan erilaisuutta lapsesta alkaen. Minut opetti lukemaan ja kirjoittamaan homomies, joka siis oli opettajani. Luokkamme piti hänestä paljon, ja opetti suvaitsevaisuutta muillekin kuin minulle, vaikka emme tuolloin ehkä asioiden oikeaa laitaa ymmärtäneet. Opemme oli normaali. Kaikista luokkalaisistamme kasvoi heteroseksuaaleja, joten "homotartuntaa" ei saanut kukaan, sillä ope ei ollut pedofiili.
Hyvät homofoobikot: lapsenne eivät ole turvassa siltä tosiasialta, että homot ovat normaaleja ihmisiä siinä missä heterotkin. He ovat yhtä päteviä työelämässäkin. He hoitavat lapsiasi päiväkodissa ja opettajat näitä koulussa ja lapsesi saa suvaitsevaisia vaikutteita muualtakin kuin fab 5:lta. Jos rakastat lastasi, ymmärrät että hän tarvitsee tätä taitoa kansainvälistyvässä maailmassa. Siellä ei ennakkoluuloiset pärjää.
Hyvät homofoobikot: lapsenne eivät ole turvassa siltä tosiasialta, että homot ovat normaaleja ihmisiä siinä missä heterotkin. He ovat yhtä päteviä työelämässäkin. He hoitavat lapsiasi päiväkodissa ja opettajat näitä koulussa ja lapsesi saa suvaitsevaisia vaikutteita muualtakin kuin fab 5:lta. Jos rakastat lastasi, ymmärrät että hän tarvitsee tätä taitoa kansainvälistyvässä maailmassa. Siellä ei ennakkoluuloiset pärjää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minun "homoennakkoluuloni" ovat silkkaa huumoria, sillä tiedän todella, miten homoseksuaalit ovat toisinaan ihania ihmisiä ja toisinaan pahalla päällä ja inhottavia, kuten me muutkin. Ei se homous kenestäkään pahaa tee.
Lähipiirissäni on pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat miehiä. Tämä kahden miehen "perhe" on kuulunut aina elämääni. Siksi en ammattiin opiskellessanikaan säikähtänyt homoa opettajaa, jonka kanssa kaikki opiskelijat tulevat loistavasti toimeen, joka on erittäin pätevä työssään ja saa kaikki kiinnotumaan aiheesta, ymmärtää huumoria ja on uskomattoman iloluontoinen ihminen. Ja homo. Harmi, että valmistuin ja "jouduin" hänestä eroon.
Mutta tämä sukulaispariskuntani elävöittää edelleen arkea, toisinaan vituttaakin, mutta ei siksi että he ovat homoja, vaan koska he ovat ihmisinä hieman vaikeita. Kun olin ihan pieni lapsi, se toinen heistä vielä eli naisen kanssa ja oli ihan samanlainan k*sipää kuin nykyäänkin, toisinaan.
Homot ovat siis ihan tavallisia ihmisiä, he vain eivät halua jakaa elämäänsä saman sukupuolen edustajan kanssa. Kyllä suurin osa tämän ymmärtää ja olen huomannut että suurin osa homofobiaa elää jätkäporukoiden puheissa. Kun jututtaa samoja miehiä ilman miespuolisten kavereiden läsnöoloa, homot eivät hetkauta suuntaan tai toiseen. Poikkeuksiakin tietenkin on, mutta he eivät ole muutenkaan yltiösosiaalisia ja siten menestyvät elämässään keskimääräistä huonommin.
mä olen perheellinen ja isä ja olisin tosi pettynyt kasvattajana jos pojasta olis tullu homeros..ihan rehellisesti sanoen ja näin ajattelee suurin osa perheellisistä
Olen perheenisä myös ja jos pojistani joku olisi homo, niin tukisin häntä kaikin keinoin olemaan oma itsensä, sillä rankkaa on muutenkin elää tässä yhteiskunnassa homona.
Kasvatus mielestäni ei kovinkaan paljoa tähän voi vaikuttaa. Tärkein on että poika olisi sinut itsensä kanssa.
Ei ollut minun kasvatuksessa mitään vikaa. Silti kaarsin vasemmalle ja "ryhdyin" homoksi. Isääni ei voi asiasta syyttää , eikä äitiäkään. Minä vain olen tällaiseksi syntynyt. Tiedän että vanhempien on vaikea asiaa hyväksyä , mutta vielä ehkä tulee päivä jolloin "homo" ei ole kirosana, eikä vanhempien tarvitse hävetä lapsiaan.
Kailas-hyvä. Isänä Sinun olisi hyvä tietää ja tiedostaa sellainen perustavaa laatua oleva fakta, että kasvatus ei vaikuta ihmisen seksuaaliseen orientaatioon. Meidän jokaisen seksuaalinen orientaatiomme on määräytynyt tietyssä sikiönkehityksen vaiheessa - samassa vaiheessa, jossa sukupúolemme ja ulkoiset sukuelimemme ovat alkaneet muodostua alkiostamme. Jos yrität kasvattaa homoksi syntyneestä pojastasi oman käsityksesi mukaista "normaalia" miestä, aiheutat hänelle ja itsellesi turhaa kärsimystä ja tuskaa. Ihan rehellisesti sanoen: Suurin osa meistä perheellisistä ajattelee väärin. Miksi ihmeessä emme voisi jo unohtaa ikiaikaiset ennakkoluulomme ja pelkomme. Miksi emme hyväksyisi ja rakastaisi omia lapsiamme juuri sellaisina, ihanina, ainutkertaisina yksilöinä, jollaisiksi he syntyvät.
Mulla ei oikeestaan ole mitään homoja vastaan.
Olen jopa yrittänyt etsiä itselleni ystävää homomiehistä.
Tosin huonoin tuloksin,kukan ei kai halua olla ystäväni..
Mutta jos pieni poikani jonain päivänä kertoisi että on homo,niin voin vannoa että silti hän olisi minulle kaikkein rakkain ja tärkein ihminen.
En ikinä hylkäisi häntä.
Miehillä ja iseillä vo tietysti olla vaikeampaa hyväksyä lastensa homoutta,en tiedä.
minusta homoksi ei synnytä vaan jossain iässä kun seksuaalisuus tulee kuvioihin mukaan sitä koitetaan ja jäädään koukkuun.En muuten sanonu etteikö omat lapset olisi vähemmän rakkaita vaikka joku tulisi homoksi mutta kasvattajana olisin pettynyt itseeni
Mielenkiintoinen teoria.
Entäpä ne kaikki ihmiset, jotka tietävät olevansa homoja ilman että ovat edes koskaan kokeilleet?
Ja ne, jotka tietävät, mutta jotka silti menevät esimerkikis lestadiolaissuvun painostamina naimisiin.
Ihminen voi kokeilla kaikennäköistä jäämättä koukkuun. Seksuaalisuus ei yhdestä kokeilusta kokonaisuudessaan muutu.
Minä olen aina ollut kiinnostunut oman sukupuoleni edustajista, ihan pikkulapsesta saakka. Myös monet "samansuuntaiset" kaverini ovat kertoilleet samaa. Tietenkään en sanojen homo tai lesbo merkityksiä pikkuisena vielä tiennyt, enkä niitä osannut itseeni vielä silloin yhdistää, mutta fakta on, että aina on vain oma sukupuoli kiinnostanut, ennen ensimmäistäkään "kokeilua".
Ensimmäinen seksuaalishenkinen kokemukseni ei myöskään ollut mikään "kokeilu", sen enempää kuin heterojen ensimmäiset seksuaaliset kokemukset. Oli ensisuudelma, ja "ekakerta", eivätkä ne olleet mitään kokeiluja, tiesin kyllä mitä olen tekemässä ja mikä olen.
En koe olevani "koukussa" homouteen luultavasti sen enempää kuin heterot omaan suuntautumiseensa.
heterous on ihan luonnollinen suuntaus eikä sitä voi pitää tasaveroisena homouden kans.Se että homoutta puolustetaan rakkaudella on kyllä aivan muuta.Syvin tunne mitä ihminen kokee on uskon jälkeen se mitä tuntee lapsiaan kohtaan.Minusta homous tubtuu siltä että ihminen vihaa luonnollista itseään...mene ja tiedä sitte
Heterous on ihan luonnollinen suuntaus. Homous on yhtä luonnollinen, samoin biseksuaalisuus. Usko Sinä, kailas, siihen omaan totuuteesi ja anna lapsillesi oikeus elää omaa elämäänsä. Jokaisen vanhemman tulisi kyetä rakastamaan lapsiaan ja hyväksymään heidät juuri sellaisina kuin he ovat. Toivon vilpittömästi, koko sydämestäni, että Sinun lapsesi ovat syntyneet heteroina, jotteivät he joutuisi kieltämään itseään vanhempiensa ahdasmielisyyden tähden.
pidä minua ahdasmielisenä.Olen kerran eronnu ja syitä oli kaks minä ja exä.Mutta ajattele asiaa elämä on muutaki kuin seksuaalista suuntautumista.Eli työ toimeen tulo LAPSET tämä on tärkeää.Seksi parisuhteessa ei esiaviollisia suhteita ei tauteja ei pettämistä ei mustasukkaisuutta.Tää tekis elämästä elämisen arvoisen.En ole ollut mallikelpoinen en tosiaan mutta olis hyvä olla.Ilman sexiä pärjää kokemusta muuten melkein kaks vuotta siis ei edes runkkaamista ja senkin jälkeen poika vielä pullisteli.
Kokeilin heteroseksiä...en jäänyt koukkuun...
kokeilin ihan heteroelämääkin suhteineen kaikkineen...ei onnistunu. Homo mikä homo. PS Olen suhteessa, enkä harrasta irtoseksiä
"minusta homoksi ei synnytä"
Heh :) Tämäpä ei olekaan mikään mielipideasia. Saat ihan rauhassa tietysti olla mitä mieltä haluat, mutta totuus on, että useimmat homoseksuaalit sanovat syntyneensä homoiksi. Joillakin oman homouden tajuaminen on vain vienyt pidemmän ajan, koska elämme heteronormatiivisessa (= kaikkien oletetaan automaattisesti olevan heteroita, ellei toisin ilmoiteta) maailmassa.
Sitten on vielä biseksuaalit, jotka voivat kiinnostua molempien sukupuolten edustajista. Heidät kuitenkin ihmeellisen usein unohdetaan (sivuutetaan?), ja heitä nimitetään virheellisesti homoiksi silloin kun he huomaavat pitävänsä MYÖS omasta sukupuolestaan. Biseksuaalinen henkilö voi siis kokeilun kautta huomata, että myös oma sukupuoli kiinnostaa, mutta hän on tämän jälkeen edelleen kiinnostunut myös vastakkaisesta sukupuolesta. Homoseksuaali sen sijaan pitää VAIN samasta sukupuolesta, samalla tavalla kuin heteroseksuaali pitää VAIN vastakkaisesta sukupuolesta.
Olen nainen ja minulla ei ole lapsia. Olen aina ajatellut että jos luoja suo minulle lapsen, tukisin aina hänen identiteettiään, oli se mikä tahansa. En olisi pätkääkään edes pettynyt jos hän olisi homo tai lesbo. Mitä sillä identiteetillä on väliä? Mielestäni olennaisia asioita ovat että lapsi olisi terve, ei sortuisi huumeisiin jne.
Tosi mukava juttu että täällä oli oikeaa asennetta homoseksuaalisuuteen, moni sanoi tukevansa lasta vanhempana jos tämä olisi homoseksuaalisesti suuntautunut. Varsinkin miehet jotka halusivat isänroolissa tukea poikiaan, olivat iloinen lisä.
Piti kirjoittaa tuo puheenvuoro valitettavasti vähän sarkasmilla maustettuna kun olin niin kyllästynyt Suomi24:n Silläsilmällä-palstan homofobiseen "uusi ohjelmaidea: 5 pohjanmaalaisheteroa stailaa homomiehen nakkikiskalla aamuneljältä"-tyyliin.