vähän sellaista kasvosokeutta että en välttämättä tunnista jos tuolla jossain liikenteessä sinut näen tai en luota näkemääni koska olen niin monet kerrat erehtynyt, varsinkaan jos näen kaukaa tai jonkun ikkunan läpi. Ei sillä että olisin unohtuanut miltä näytät, se vain jostain syystä tapahtuu. Eli ei pidä loukkaantua/luulla että olisin oikeasti unohtanut vaikka näyttäisi siltä etten huomaa/tunnista. En vaan usko että se todella olisit ollut sinä.
Mulla on oikeasti
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mua ei haittaa vaikka joku ei olis tuntevinaan, kun kohikkain satuttais, nolompaa olis se, ett joku pinkois karkuun, peläten ett tulen juttelemaan. Mä en edes katsele kauheasti ihmisiä nykyään, jos kuljen jossain ostoksillakin, enempi katselen mitä aion ostaa. Ei mua kukaan muista kuitenkaan vaikka tosiaan vastaan tulisin, en mä ole/ollut kenellekään tärkeä henkilö.
Vinkki: EI KETÄÄN KIINNOSTA!
Puhu kuule vain omasta puolestasi!!
Kiinnostaapas minua. Nyt vasta luin aloituksen.
Sama jutska. Ihminen vai hirvi 10m pääs. Glasit kuka niitä kaipaa ?
Mulla on vähän samaa vikaa. Kun näkee ihmisen paikassa, jossa ei oleta näkevänsä, niin ei vaan tunnista välttämättä. Ja siis tosi tuttuja jäänyt huomaamatta eli voi se rakkauskin jäädä huomaamatta kun yllättäen törmää ja jos erilainen vaatetuskin.