joskus yksinäisyys äityy niin voimakkaaksi ettei tunnu että maailmassa olisi muita ihmisiä kuin minä.. kaikki ovat menneet jonnekki muualle, kenties toiseen ulottuvuuten missä on naurua ja laulu soi
pimeätä on
Anonyymi
41<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Niinpä. Eikä itsellä ole pääsyä sinne toiseen ulottuvuuteen vaikka yrittäisikin. Lasiseinä sun ja muiden välissä, näet ja kuulet heidät, mutta heille olet ilmaa.
Koetko samoin.
Kyllä. Annankin jo olla, tyydyn yksinoloon, en tunge muiden seuraan, kun ei haluta. Ihan sama missä sitä on hiljaa, yksin vai toisten joukossa.
Tsekatkaa tuo (tällä hetkellä) vika linkki. Ja tää:) https://youtu.be/6gluNoLVKiQ
Tossa biisissä se kerrotaan munkin tulevaisuus, lähdön tullessa, ei kukaan sure, ei tule hautajaisiin
Ja tuokin ettei kuulu mihinkään, kun tuomittu yksin olemaan
Yksinäisyys on joskus kova pala purtavaksi vaik
oiskin hyvä olla joskus niinkin
Itsekin olen yksinäinen. Ei tämä kyllä kivalta tunnu. Erityisesti vanheneminen pelottaa.
Ei niin
Miten se sanonta oli
Rakkautta on vanheta jonkun kaa(ei tietenkään kenen tahansa)
Voimia, ket tuo lisää valoa ja voimaa 😊
Ei ket vaan kevät😊
Niinpä. Minkäpä tuolle voi, mulle ei rakkautta tullut kohdalle, eikä ystäviäkään, pakko pärjätä yksinänsä loppuun asti. Ehkei tarvi kauhean vanhaks elää, kun suvussa on monet lähteneet jo alta 60vuotiaina.
Mulla ei ole näin vanhana mahdollisuuksia ketään löytää. Se on yks tuttu sanonut suoraan, ett olen jo liian vanhan näköinen ja naureskellut ja kettuillut mulle mun iästä. Oikeassahan tuo tuttu onkin, ei mun näköisestä ja ikäisestä kukaan mies kiinnostu, ne juoksee hänen näköisten ja ikäisten perässä. Onkohan rakkautta olemassakaan, enpä tiedä, tuntuu ett parisuhteissa olevatkin hakee koko ajan uutta "rakkautta" elämään, vaihdetaan lennossa uuteen, kun entinen kyllästyttää ja tehdään se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan jne...
Älä kuule suostu tuollaiseen ilkeilyyn yhtään. Se ei ole ollenkaan totta, ettei jokaiselle joku kiva voisi löytyä. Hymyä huulille ja huumoria, sekä itseluottamusta, niin seisoo jo edessäsi, ennen kuin huomaatkaan 😉
En usko enää, uskon jo ettei mun näköiselle ja ikäiselle ketään löydy, pakko uskoa paremmin asiasta perillä olevia. Mulla ei vaan ole ulkonäköä tarpeeksi asti ja itseluottamus on kadonnut aikoja sitten kuunneltuani toisten kommentteja mun ulkonäöstä, sekaisin olisin, jos enää kuvittelisin kelpaavani jollekin, sellasta ei tapahdu ikinä. Yks tuttu kerran jopa sanoi pyhh, kun sanoin jonkun katsoneen mua ja ilmekin oli sellanen ett justjoo, suako muka joku katsoo. Eli ei löydy, ei. Miehet katselee ja haluaa vain ja pelkästään tuon tuttavani näköisiä ja ikäisiä naisia, ei niille kelpaa mun näköinen ja ikäinen nainen😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Etkö tiedä, kuinka suuri vaikutus omilla ajatuksilla me on elämäämme. Saat ihan itse valita joka aamu, millä mielellä lähdet liikkeelle. Jos nousen välillä väärällä jalalla, voin edelleen valita toisin. Ihan itse, muut siihen ei liity 😃👌
Kiva ku jaksat vittuilla, jatka samaan malliin. Tulee se päivä sullekin ett joku vittuilee sulle jostain sulle tärkeästä asiasta, katsotaan siten hymyillyttääkö yhä ja jaksatko ilomielin nousta aamulla ylös, kun on aivan sama oletko olemassa vai ei, kun ketään ei kiinnosta sä ja sun olemassaolokaan, hymyiletkö aamulla ett jess onpa ihana aamu😁😁
Peloittavaa, että jotkut klaaraan ihan ite, vaik ite hätätilassa jo ajatuksesta.
"Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen, tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykynen" https://youtu.be/Uee0CFYmByE
Et oo ainut❤
*kykenen
Lopulta ihminen on yksin ja se nyt vaan täytyy hyväksyä. En itsekään välttämättä haluaisi olla näin paljon keskenäni. Mutta ajattelen, että tähän täytyy sopeutua. Oppia olemaan oman itsensä paras ystävä 🤔 Ehkä on jopa enemmän annettavaa sille toisellekin sitten, ettei ihan lähde riistämään sitä sitten, kun osaa olla kiltti omalle itselleenkin? Kun me väistämättä päädytään vielä yhteen... Jossain elämässä ainakin, kun ei tiedä miten tämä tämänhetkinen nyt menee.
En tiiä mitä tuolla tarkoitit. Kai nyt ihmisillä vaihtelee tuo. Vai tarkoitatko ihmisen viimeisiä hetkiä elämässä.
Mistäpä tuota etukäteen voi tietää kuka kenenkin kans päätyy yhteen, ei se mihinkään ennakkoon kirjoitettu, mielikin voi muuttua matkan varrella.
Loppupelissä jokainen on yksin. Etkä toista pitkin voi matkata itseesi, sanotaan viisaasti laulussakin. Minä haluaisin elämänkumppanin, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Ennen kaikkea elämä on minulle henkinen matka tuntemaan itseni ja kehittymään. Siihen en puutu, mitä se muille on.
Oma tilanteeni tällä hetkellä on se, että torjun kaikkien lähestymisyritykset. Tosin aika vähän olen kenenkään kanssa tekemisissäkään. Mutta ne vähätkin. Olisi todella väärin ottaa ketään elämääni sydänsuruisena. Silloin kun tietää että se on väärin, on se todella väärin.
En ole hänestä pystynyt vielä irrottautumaan, menee oma aikansa ennen kuin suostun uskomaan, ettei hän ehkä olekaan minua varten. Elämäni rakkaus, ei kai sitä oikein voi jotenkaan itse valita, kehen rakastuu ja millaisella volyymillä. Yllätyksenä tuli hän. Olisin valinnut helpomman. Tai ollut tietysti valitsematta yhtään ketään, koska olisin itse halunnut päästä helpommalla. Ehkä tämäkin jotain opettaa. Vaikka välillä tuntuu siltä, että kohtuuttoman raskas koettelemus.
Voi että, harmi ettei hän vastannut tunteisiin. Itse jo oppinut aikoja sitten, ettei kukaan voi kiinnostua minusta ja oikeassa olen ollutkin. Ehkei rakkautta olekaan kaikkien kohdalle tarkoitettukaan, toisille sitten niitä rakkauksia tulee useitakin matkansa varrella. Tasan ei käy onnenlahjat tässä elämässä. Ehkä seuraavassa elämässä mullekin tulee sitä rakkautta kohdalle ja muutenkin on parempi elämä.
hirveän huonosti jäsennelty kirjoitus, en jaksa sen syvällisemmin ruveta analysoimaan mutta vaikutat erittäin ristiriitaiselle viestin perusteella. en ainakaan itse jaksa ottaa henkistä taakkaasi käsiteltäväkseni.
t ap
Ihan hyvin jäsennelty oli, et ees jaksa ymmärtää, mutta pakko ilkeillä? Mikä sua risoo?
Sivusta
Mikä on se hinta joka on ollut liian suuri elämänkumppanin suhteen. Elämä on itsensä tutkimista ja oppimista. Ei kannata unohtaa et toisista ihmisistä voi oppia asioita elämän varrella ketä siinä elämän aikana kohtaakaan ja joiden kanssa sen hetken taivaltaa.
Toiset tulee sinulle opetukseksi, toiset siunaukseksi. Surut kannattaa surra pois ja jossain vaiheessa vaan nousta ylös kun tietää olevansa valmis siihen. Yllätyksenä tuli
Elämän Rakkaus, en kysy enempää siitä ku menee palsta lässytykseksi.
Et suostu uskomaan
P. S
Itellä vähän sama
Koskaaan en tähän ikään mennessä ole kohdannut ihmistä jonka kanssa oli niin varma olo siitä että tuollaista ihmistäkö olen ikäni odottanut, löytämättä ennen kuin hänet kohtasin. Se tunne siitä oli niin varma, rauhallinen kuin olisi elämässään löytänyt sen mitä aina kenties oli etsinytkin.
Käsittämätöntä.
Loppumisen jälkeen ei itselläänkään ole ollut mitään mielenkiintoa viritellä minkäänlaista suhdetta tai muuta kanssakäymistä ollenkaan
Kenenkään kanssa
Ollut vain omissa mietteissään, oloissaan
Yksikseni
Mikään muu ole kiinnostanut
Aikansa kelailla kaikkea.... Varmaan tiät jos samanlaisessa tilanteessa olet.
Voimia ja jaksamista sinulle
Onko rakkautta edes oikeesti olemassa vai onko se pelkkä sana muiden sanojen joukossa, helppo sanoa vaikka ei tarkoittaisikaan. Entä elämän rakkaus, joillakin niitäkin on tusinoittain elämänsä aikana ollut. Onko pelkkä harhakuva, kangastus, jota jahtaa ja kun saavuttaa sen, huomaakin sen haihtuneen ja muuttuneen aavikoksi ja taas rupeaa jahtaamaan sitä kangastusta tavoitellen jotain keidasta, unelmaa tai jotain illuusiota jonka on mielessään kehittänyt.
On rakkautta olemassa. Itse haluan uskoa niin.
Ehkei sitä kaikille suoda ja toiset ei ehkä haekkaan sitä vaan jotain muuta tyylin kunhan nyt jotain siihen suuntaan. Ne ihmiset tuskin kunnolla syvästi satuttaakaan itseään.
Ne jotka hakee elämän rakkautta on oma rotunsa ja silloin se menee syvälle.
Tuohon en usko että tusinoittain voisi olla elämän rakkauksia, ei niitä niin montaa ihmiselämään voi tulla.
Onhan se tietyllä tapaa illuusiota mutta jos kaksi ihmistä kohtaa joilla on sama illuusio ja samat elämän perusarvot niin hyvä alku se on joillekkin.
Yksi näkökulma tässä:https://youtu.be/EfKbJA7HKkY
tuo 55000 on itselleni epäonnen luku joten en halua tuota videota katsoa jossa haastateltiin juuri se määrä ihmisiä. en kerro toki enempää miksi ja miksi, ehkä taikauskoakin
Sun oikeus, no worries. Odota että katsojamäärä muuttuu ja katso sitten. On kyllä vahvalla lontoolla ilman tekstitystä.
En puhunut katsojamäärästä, vaan videolla tehtyjen haastateltujen määrästä joista otettiin keskiarvo tuloksiin. Pidän tuota 55000 huonona määränä sille datalle.
Ok vello sitten suossasi. Ois muutakin tarjolla. Pl.jos oot ocd
PS, siinä ei kyllä haastateltu yhtään ketään:)
En halunnut loukata, mutta en koe yksilökeskeistä humanistista lähtökohtaa hyvänä elämänkatsomukselle. En halunnut kytkeä ja kyteä huomiota itseeni kenties samaistumispintaa erilaiselle tuntemukselle joita monetkin tuntevat elämässään ja voivat netissä puhua siitä tässä ketjussa.
Ajatus siitä minä koen yksinäisyyttä, minä en koe yksinäisyyttä se on humanistista eikä absoluuttinen fakta. Tuon videon koen juuri muuttavan vain sitä mitä kokee mutta ei sitä faktaa että onko niitä ihmisiä vai ei ja pitävätkö he minusta vai ei. Sitä en kykene muuttamaan loppupeleissä, enkä haluakkaan internet palstalla tehdä liian syväluotaavaa analyysiä vaan olla enemmän nimettämänä anonyyminä.
Kannattais katsoa tuo video. Peas and vegetables👍
no descriptionissa luki että haastateltiin
Ensin pitää olla yksin, rauhoittua ja opetella tuntemaan itsensä. Ja vasta sitten omana itsenään kurkottaa toisia kohden aidon yhteyden saavuttamiseksi. Vieraantumisestahan se parta-Kallekin jo aikoinaan puhui, työstä, luonnosta, itsestä, toisista....