Ovatko Ruotsalaisnaiset sittenkin suvaitsevaisempia?

Olen saanut sellaisen käsityksen, että suomalainen hetero mies on ainakin pohjoismaissa alinta tasoa. Suomalaisen naisen kyllä on helpompaa löytää mies muista pohjoismaista. Tuo alzheimer tapaus on kyllä mielenkiintoinen.

https://www.tv4play.se/program/nyhetsmorgon

Se löytyy siis tuosta perjantain klipeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sellaisen käsityksen, että suomalainen hetero mies on ainakin pohjoismaissa alinta tasoa. Suomalaisen naisen kyllä on helpompaa löytää mies muista pohjoismaista. Tuo alzheimer tapaus on kyllä mielenkiintoinen.

https://www.tv4play.se/program/nyhetsmorgon

Se löytyy siis tuosta perjantain klipeistä.

Lue lisää

En saanut noista linkeistä selvää, mutta onko se kyseinen mies sairastanut alzheimeria jo silloin, kun tapasi sen suvaitsevan naisen?

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sellaisen käsityksen, että suomalainen hetero mies on ainakin pohjoismaissa alinta tasoa. Suomalaisen naisen kyllä on helpompaa löytää mies muista pohjoismaista. Tuo alzheimer tapaus on kyllä mielenkiintoinen.

https://www.tv4play.se/program/nyhetsmorgon

Se löytyy siis tuosta perjantain klipeistä.

Lue lisää

Samat geenit ovat naisilla ja miehillä. Samaa alinta tasoa ollaan siis kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sellaisen käsityksen, että suomalainen hetero mies on ainakin pohjoismaissa alinta tasoa. Suomalaisen naisen kyllä on helpompaa löytää mies muista pohjoismaista. Tuo alzheimer tapaus on kyllä mielenkiintoinen.

https://www.tv4play.se/program/nyhetsmorgon

Se löytyy siis tuosta perjantain klipeistä.

Lue lisää

Sun käsityksesi on käsittämättömän väärä ja vinksahtanut, kun ottaa huomioon että noin 95 % suomalaisista miehistä kuitenkin pariutuu ( asuu parisuhteessa).

Wwuwuw kirjoitti:

Sun käsityksesi on käsittämättömän väärä ja vinksahtanut, kun ottaa huomioon että noin 95 % suomalaisista miehistä kuitenkin pariutuu ( asuu parisuhteessa).

Kuinka monta parisuhdetta tiedät, että suomalainen mies olisi pariutunut kestävään parisuhteeseen ruotsalaisen naisen kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

En saanut noista linkeistä selvää, mutta onko se kyseinen mies sairastanut alzheimeria jo silloin, kun tapasi sen suvaitsevan naisen?

Ainakin mitä mä noista ymmärrän, eikös mies jo ollut parisuhteessa. Olisiko sairastunut joskus 2017 ja eikös heillä ole lapsiakin. En ole mikään maailman paras ruotsin kielessä. Hyödyllistä kuitenkin joskus seurata, mitä naapurissakin tapahtuu.

Tässä ei ollut kyse siitä, vaan mielenkiintoista on tämä, onko ruotsissa sittenkin sitä suvaitsevaisuutta, vaikka tälläkin palstalla on väitetty, että esimerkiksi suomalaisella miehellä ei ole mitään mahdollisuutta saada ruotsalaista naista. Tuskin yhtään helpompaa on, jos on jokin toimintakykyä rajoittava neurologinen sairaus. Onhan niitä muitakin kuin Alzheimer.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ei ollut kyse siitä, vaan mielenkiintoista on tämä, onko ruotsissa sittenkin sitä suvaitsevaisuutta, vaikka tälläkin palstalla on väitetty, että esimerkiksi suomalaisella miehellä ei ole mitään mahdollisuutta saada ruotsalaista naista. Tuskin yhtään helpompaa on, jos on jokin toimintakykyä rajoittava neurologinen sairaus. Onhan niitä muitakin kuin Alzheimer.

Lue lisää

En tunne ruotsalaista mentaliteettia Tukholman yleistä ilmapiiriä ja ruotsalaista viihdettä lukuunottamatta.

Kai se riippuu ihmisistä. Varmaan Ruotsissakin on jotain tavallisia ja ns. alemman tason ihmisiä johonkin ghettoihin piilotettuna😁

Aikamoista näyttämistä on (suomen)ruotsalaisuudessa ja häpeää jos ei onnistu. Jotenkin voisi ajatella, että joku ongelma on ok, jos se ei näy päällepäin?

Koska olen itse lähes täysin syrjäytynyt, niin en osaa sanoa myöskään mitään toisten naisten seurustelukuvioista.

Esitin vaan aloittajalle kysymyksen. Ei tarvi vastata, josset halua😊

Ei tuolla yksi nainenkaan kertonut minkä kokoista dildoa käyttää..

Niinpä. Monestihan se Alzheimer puhkeaa sitten jo suhteessa ollessa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Monestihan se Alzheimer puhkeaa sitten jo suhteessa ollessa.

Kun on oltu naimisissa 50 vuotta.

Näin meillä suvussa, nainen sai alssin ja mies hoitaa.

Olisi mukavamman vanhuuden heille suonut, olivat aidosti hyvä pari ja ihania ihmisiä😢

Jo toinen alssi suvussa ja väkivaltaiaet kohtaukset kuuluu asiaan ja jatkuva vahtiminen.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Monestihan se Alzheimer puhkeaa sitten jo suhteessa ollessa.

Näin juuri. Kannattaa myös pitää mielessä, että Alzheimer potilaalla pitää olla edunvalvoja. Taitaisi olla aika hankalaa solmia uutta avioliittoa Alzheimer potilaan kanssa. Ihmettelenkin aloituksen muotoilua. Ei taideta oikein ymmärtää mitä muistisairaus tarkoittaa. Suvaitsevuuteen se ei liity mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Kun on oltu naimisissa 50 vuotta.

Näin meillä suvussa, nainen sai alssin ja mies hoitaa.

Olisi mukavamman vanhuuden heille suonut, olivat aidosti hyvä pari ja ihania ihmisiä😢

Jo toinen alssi suvussa ja väkivaltaiaet kohtaukset kuuluu asiaan ja jatkuva vahtiminen.

Lue lisää

Kannattaa katsoa miten pitkälle mies jaksaa hoitaa. Jos väkivaltaisia kohtauksia paljon ja levottomuutta, on parempi luovuttaa hoito toisaalle.

Anonyymi kirjoitti:

Näin juuri. Kannattaa myös pitää mielessä, että Alzheimer potilaalla pitää olla edunvalvoja. Taitaisi olla aika hankalaa solmia uutta avioliittoa Alzheimer potilaan kanssa. Ihmettelenkin aloituksen muotoilua. Ei taideta oikein ymmärtää mitä muistisairaus tarkoittaa. Suvaitsevuuteen se ei liity mitenkään.

Lue lisää

Taisi olla vaan ontuva vertaus jonkun sairauden hyväksymisestä parisuhteessa.

Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä.

Veikkaan, että aloittajalla on mt-ongelmia ja pelottaa kertoa kumppaniehdokkaille.

Onhan se kynnys ja vaikea asia avautua sellaisesta tuntemattomalle, josta ei yhtään tiedä vaikka alkaisi vielä juoruamaankin torjunnan lisäksi, kyllä monet osaa sen ja mt-ongelmat on vähän arkaluonteisia asioita ihan yleiseen levitykseen, koska monilla ihmisillä on kova tarve leimata toisiaan jotenkin huonommiksi ja vähätellä vaikkei edes olisi siihen mitään varsinaista syytä.

Ei siinä, että pitäisi hävetä. Mt-sairaskin voi olla ihan hyvin muuten hyvä kumppani ja osata pitää huolta asioistaan, varsinkin jossei ole päihdeongelmia.

T.mt-nainen aikuinen

Anonyymi kirjoitti:

Taisi olla vaan ontuva vertaus jonkun sairauden hyväksymisestä parisuhteessa.

Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä.

Veikkaan, että aloittajalla on mt-ongelmia ja pelottaa kertoa kumppaniehdokkaille.

Onhan se kynnys ja vaikea asia avautua sellaisesta tuntemattomalle, josta ei yhtään tiedä vaikka alkaisi vielä juoruamaankin torjunnan lisäksi, kyllä monet osaa sen ja mt-ongelmat on vähän arkaluonteisia asioita ihan yleiseen levitykseen, koska monilla ihmisillä on kova tarve leimata toisiaan jotenkin huonommiksi ja vähätellä vaikkei edes olisi siihen mitään varsinaista syytä.

Ei siinä, että pitäisi hävetä. Mt-sairaskin voi olla ihan hyvin muuten hyvä kumppani ja osata pitää huolta asioistaan, varsinkin jossei ole päihdeongelmia.

T.mt-nainen aikuinen

Lue lisää

Tämä vaan on realismia, että poikkeevaa käytöstä katsotaan pääsääntöisesti torjuvasti. Kyllä tämä realismi on tullut nähtyä. Varsinkin, jos tuntematon ihminen käyttäytyy poikkeavasti, kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä paheksutaan.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/744043/Mielenterveyspotilaat tormaavat syrjintaan terveydenhuollossa

Mielenterveysongelmat ovat kyllä hankala tapaus. Tuossakin mainitaan tämä virheellinen käsitys siitä, että mielenterveysongelmat tekisivät automaattisesti ihmisestä väkivaltaisen. Mainittiinhan täällä tuo väkivaltaisuus Alzheimerissakin. Toki neurologisia "sairauksia" tai ylipäätään mielenterveyteen liittyviä "sairauksia" on valtavan paljo, joten en nyt voi olla ihan 100% perillä kaikista, mutta kuten jo sanoin, poikkeevasta käytöksestä kannattaa pyrkiä eroon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia parusuhdemarkkinoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Taisi olla vaan ontuva vertaus jonkun sairauden hyväksymisestä parisuhteessa.

Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä.

Veikkaan, että aloittajalla on mt-ongelmia ja pelottaa kertoa kumppaniehdokkaille.

Onhan se kynnys ja vaikea asia avautua sellaisesta tuntemattomalle, josta ei yhtään tiedä vaikka alkaisi vielä juoruamaankin torjunnan lisäksi, kyllä monet osaa sen ja mt-ongelmat on vähän arkaluonteisia asioita ihan yleiseen levitykseen, koska monilla ihmisillä on kova tarve leimata toisiaan jotenkin huonommiksi ja vähätellä vaikkei edes olisi siihen mitään varsinaista syytä.

Ei siinä, että pitäisi hävetä. Mt-sairaskin voi olla ihan hyvin muuten hyvä kumppani ja osata pitää huolta asioistaan, varsinkin jossei ole päihdeongelmia.

T.mt-nainen aikuinen

Lue lisää

Todella ontuva vertaus. On myös iso ero sillä onko pitkäaikaisella kumppanilla jokin sairaus vai onko aloittamassa suhdetta jonkun kanssa, jolla on jokin sairaus. Aika hankala pelkästään ajatuksena olisi tutustua parisuhdemielessä muistisairaaseen. Se olisi aika yksipuolinen suhde, josko nyt voisi edes sanoa suhteeksi sellaista.

Vaikka ihmisellä on sairaus - oli se sitten vaikka diabetes tai jokin mt-sairaus - niin ihminen itse ei ole sairaus, vaan persoona, jolla on tietty sairaus, joka ilmenee jollain tavalla. Siitä millä tavalla sairaus ilmenee on hyvin paljon merkitystä miten toinen sen hyväksyy ja miten hän siihen suhtautuu (ja tuleeko parisuhteesta tai sen jatkosta mitään). Jokaisenhan pitää ajatella itseään ja omia resurssejaan. Ei ole kovin järkeä parisuhteessa, jossa on väkivaltaa ja jatkuvaa väkivallan uhkaa, pitää pelätä kaikenaikaa eikä siitä saa itselleen mitään positiivista energiaa. Mainitsemaani diabetekseen liittyy myös väkivaltaista käytöstä, jos veren sokerit eivät pysy hallussa. Samoin moniin muihin diagnooseihin.

Anonyymi kirjoitti:

Taisi olla vaan ontuva vertaus jonkun sairauden hyväksymisestä parisuhteessa.

Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä.

Veikkaan, että aloittajalla on mt-ongelmia ja pelottaa kertoa kumppaniehdokkaille.

Onhan se kynnys ja vaikea asia avautua sellaisesta tuntemattomalle, josta ei yhtään tiedä vaikka alkaisi vielä juoruamaankin torjunnan lisäksi, kyllä monet osaa sen ja mt-ongelmat on vähän arkaluonteisia asioita ihan yleiseen levitykseen, koska monilla ihmisillä on kova tarve leimata toisiaan jotenkin huonommiksi ja vähätellä vaikkei edes olisi siihen mitään varsinaista syytä.

Ei siinä, että pitäisi hävetä. Mt-sairaskin voi olla ihan hyvin muuten hyvä kumppani ja osata pitää huolta asioistaan, varsinkin jossei ole päihdeongelmia.

T.mt-nainen aikuinen

Lue lisää

"Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä."

Tuo kuvahan tästä aloituksesta vahvasti tulee. Alzheimer ja muistisairaudet kun nyt eivät ole mikään ohimenevä pikkujuttu tai vähän vakavampikaan juttu, joka on hoidettavissa tai mt-ongelma, joka olisi mahdollista saada hoitotasapainoon. Kysessä ei ole mikään suvaitsevaisuusjuttu.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa katsoa miten pitkälle mies jaksaa hoitaa. Jos väkivaltaisia kohtauksia paljon ja levottomuutta, on parempi luovuttaa hoito toisaalle.

Hän on välillä hoidossa, mutta mies haluaa itse pitää vaimoa kotona sen minkä pystyy. Levottomuutta, tavaroiden piilottamista, karkailua...he ovat siis molemmat jo todella vanhoja, yli 80-kymppisiä.

Tuo toinen tapaus, missä sairastunut oli mies, niin oli uhkaavaa ja väkivaltaista käytöstä, jonka takia tosiaan joutui laitoshoitoon, missä ei montaa vuotta enään elänyt.

Kovaa puolisoille, koska molemmat olivat todella hyvätapaisia ja kilttejä ihmisiä ennen sairastumistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Todella ontuva vertaus. On myös iso ero sillä onko pitkäaikaisella kumppanilla jokin sairaus vai onko aloittamassa suhdetta jonkun kanssa, jolla on jokin sairaus. Aika hankala pelkästään ajatuksena olisi tutustua parisuhdemielessä muistisairaaseen. Se olisi aika yksipuolinen suhde, josko nyt voisi edes sanoa suhteeksi sellaista.

Vaikka ihmisellä on sairaus - oli se sitten vaikka diabetes tai jokin mt-sairaus - niin ihminen itse ei ole sairaus, vaan persoona, jolla on tietty sairaus, joka ilmenee jollain tavalla. Siitä millä tavalla sairaus ilmenee on hyvin paljon merkitystä miten toinen sen hyväksyy ja miten hän siihen suhtautuu (ja tuleeko parisuhteesta tai sen jatkosta mitään). Jokaisenhan pitää ajatella itseään ja omia resurssejaan. Ei ole kovin järkeä parisuhteessa, jossa on väkivaltaa ja jatkuvaa väkivallan uhkaa, pitää pelätä kaikenaikaa eikä siitä saa itselleen mitään positiivista energiaa. Mainitsemaani diabetekseen liittyy myös väkivaltaista käytöstä, jos veren sokerit eivät pysy hallussa. Samoin moniin muihin diagnooseihin.

Lue lisää

Muistisairaukdiin yleensö liittyy juuri tuo lähimuistin heikkeneminen. Eli ihan jo käytännön tasolla voisi olla hyvinkin vaikeaa. Varsinkin sitten jos sairaus on jo pidemmällä. Mites seurustelet sellaisen kanssa joka ei muista sinua? Jokaisella tapaamisella lähdetään aikalailla alusta, noin vähän kärjistäen. Jos moni muostisairas ei muista elinikäistä kumppaniaan ja omia lapsiaan, niin miten sitten muka muistaisi seurustelukumppanin?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä vaan on realismia, että poikkeevaa käytöstä katsotaan pääsääntöisesti torjuvasti. Kyllä tämä realismi on tullut nähtyä. Varsinkin, jos tuntematon ihminen käyttäytyy poikkeavasti, kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä paheksutaan.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/744043/Mielenterveyspotilaat tormaavat syrjintaan terveydenhuollossa

Mielenterveysongelmat ovat kyllä hankala tapaus. Tuossakin mainitaan tämä virheellinen käsitys siitä, että mielenterveysongelmat tekisivät automaattisesti ihmisestä väkivaltaisen. Mainittiinhan täällä tuo väkivaltaisuus Alzheimerissakin. Toki neurologisia "sairauksia" tai ylipäätään mielenterveyteen liittyviä "sairauksia" on valtavan paljo, joten en nyt voi olla ihan 100% perillä kaikista, mutta kuten jo sanoin, poikkeevasta käytöksestä kannattaa pyrkiä eroon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia parusuhdemarkkinoilla.

Lue lisää

Alzheimer ei ole mielenterveyteen liittyvä sairaus. Kai sinä nyt tämän tiedät? Alzheimer voi tuoda mukanaan myös mielenterveysongelmia, kuten masennusta, mutta se itsessään ei ole mielenterveysongelma.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä vaan on realismia, että poikkeevaa käytöstä katsotaan pääsääntöisesti torjuvasti. Kyllä tämä realismi on tullut nähtyä. Varsinkin, jos tuntematon ihminen käyttäytyy poikkeavasti, kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä paheksutaan.

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/744043/Mielenterveyspotilaat tormaavat syrjintaan terveydenhuollossa

Mielenterveysongelmat ovat kyllä hankala tapaus. Tuossakin mainitaan tämä virheellinen käsitys siitä, että mielenterveysongelmat tekisivät automaattisesti ihmisestä väkivaltaisen. Mainittiinhan täällä tuo väkivaltaisuus Alzheimerissakin. Toki neurologisia "sairauksia" tai ylipäätään mielenterveyteen liittyviä "sairauksia" on valtavan paljo, joten en nyt voi olla ihan 100% perillä kaikista, mutta kuten jo sanoin, poikkeevasta käytöksestä kannattaa pyrkiä eroon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia parusuhdemarkkinoilla.

Lue lisää

Olen itse saanut hyvää hoitoa, mutta olenkin aina hyväntuulinen ja kohtelias ja kiitollinen avusta ja hoidosta. Osaan myös pitää puoliani jos on tarvetta siihen. Olen jo siinä iässä, että olen oppinut tulemaan toimeen oman pääni kanssa ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Uskoakseni mt-potilaissa ihmisiä pelottaa eniten itsehillinnän puute, mikä aiheuttaa taas hankaluuksia ja jopa vaaratilanteita. Itsehillinnänpuutetta on kyllä ihan kaikilla ihmisillä ja seuraukset ovat samat. Pettämistä, valehtelua, päihteitä, edesvastuuttomuutta jne.

En ole huomannut, että itsehillintä parisuhdemarkkinoilla olisi plussaa, pikemminkin päinvastoin. Miehet pettyvät, kun nainen on hillitty ja kunnollinen, eikä mikään instagram-alushousumyyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Alzheimer ei ole mielenterveyteen liittyvä sairaus. Kai sinä nyt tämän tiedät? Alzheimer voi tuoda mukanaan myös mielenterveysongelmia, kuten masennusta, mutta se itsessään ei ole mielenterveysongelma.

Lue lisää

Käsite "sairaus" ja "vamma" ovat hyvin monimutkaisia käsitteitä.

Mitä sanot tästä? Neuroprykiatrisiin erityisvaikeuksiin kuuluu esimerkiksi autismi ja AHDH, tourette, dysfasia.. Ne luokitellaan Wikipediassa vammaisuuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus#Neuropsykiatriset_erityisvaikeudet

Ottaa tästä selvää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_sairaudet

Päällekkäisyttä löytyy.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_poikkeavuudet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä#Mielenterveyden_ongelmat
Myös aspergereillakin esiintyy mielenterveyden ongelmia.

Väittäisin, että oikeastaan kaikilla, joilla on jokin toimintakykyä rajoittava "sairaus" tai "vamma" esiintyy enemmän vaikkapa masennusta.

Tätä voidaan loputtomasti saivarrella, mikä kuuluu mihinkin luokkaan, mutta olennaista on kuitenkin se, että syrjinnän riski lisääntyy, jos omaa jonkun merkittävästi toimintakykyä heikentävän "sairauden" tai "vamman". Riski joutua väkivaltarikoksen uhriksi on varmasti kohonnut, jos jokin "sairaus" tai "vamma" lisää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Jos katsot Wikipediasta vaikkapa käsitettä epävakaa persoonallisuus, se luokitellaan persoonallisuushäiriöihin. Tässäkin häiriössä saattaa esiintyä väkivaltaista käyttäytymistä.

En lähtis nyt saivartelemaan liikaa näillä luokilla, kun olennaista tässä on se, kuinka paljon me lopulta kestetään poikkeavaa käytöstä ja mihin raja vedetään. Toki useimmat vetää sen selkeimmillään väkivaltaiseen käytökseen. Siihenhän lakikin puuttuu, mutta sitten tämä muu poikkeava käytös.

Anonyymi kirjoitti:

"Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä."

Tuo kuvahan tästä aloituksesta vahvasti tulee. Alzheimer ja muistisairaudet kun nyt eivät ole mikään ohimenevä pikkujuttu tai vähän vakavampikaan juttu, joka on hoidettavissa tai mt-ongelma, joka olisi mahdollista saada hoitotasapainoon. Kysessä ei ole mikään suvaitsevaisuusjuttu.

Lue lisää

Se on justiinsa noin.

Anonyymi kirjoitti:

Käsite "sairaus" ja "vamma" ovat hyvin monimutkaisia käsitteitä.

Mitä sanot tästä? Neuroprykiatrisiin erityisvaikeuksiin kuuluu esimerkiksi autismi ja AHDH, tourette, dysfasia.. Ne luokitellaan Wikipediassa vammaisuuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus#Neuropsykiatriset_erityisvaikeudet

Ottaa tästä selvää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_sairaudet

Päällekkäisyttä löytyy.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_poikkeavuudet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä#Mielenterveyden_ongelmat
Myös aspergereillakin esiintyy mielenterveyden ongelmia.

Väittäisin, että oikeastaan kaikilla, joilla on jokin toimintakykyä rajoittava "sairaus" tai "vamma" esiintyy enemmän vaikkapa masennusta.

Tätä voidaan loputtomasti saivarrella, mikä kuuluu mihinkin luokkaan, mutta olennaista on kuitenkin se, että syrjinnän riski lisääntyy, jos omaa jonkun merkittävästi toimintakykyä heikentävän "sairauden" tai "vamman". Riski joutua väkivaltarikoksen uhriksi on varmasti kohonnut, jos jokin "sairaus" tai "vamma" lisää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Jos katsot Wikipediasta vaikkapa käsitettä epävakaa persoonallisuus, se luokitellaan persoonallisuushäiriöihin. Tässäkin häiriössä saattaa esiintyä väkivaltaista käyttäytymistä.

En lähtis nyt saivartelemaan liikaa näillä luokilla, kun olennaista tässä on se, kuinka paljon me lopulta kestetään poikkeavaa käytöstä ja mihin raja vedetään. Toki useimmat vetää sen selkeimmillään väkivaltaiseen käytökseen. Siihenhän lakikin puuttuu, mutta sitten tämä muu poikkeava käytös.

Lue lisää

Dementia löytyy tuolla psyykkisten sairauksien luokasta. Eikös Alzheimer aiheuta dementiaa?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Psyykkiset_sairaudet

Anonyymi kirjoitti:

Hän on välillä hoidossa, mutta mies haluaa itse pitää vaimoa kotona sen minkä pystyy. Levottomuutta, tavaroiden piilottamista, karkailua...he ovat siis molemmat jo todella vanhoja, yli 80-kymppisiä.

Tuo toinen tapaus, missä sairastunut oli mies, niin oli uhkaavaa ja väkivaltaista käytöstä, jonka takia tosiaan joutui laitoshoitoon, missä ei montaa vuotta enään elänyt.

Kovaa puolisoille, koska molemmat olivat todella hyvätapaisia ja kilttejä ihmisiä ennen sairastumistaan.

Lue lisää

Jos molemmat yli 80-vuotiaita niin aikuisten oikeasti alzheimer potilaan on saatava turvaa ja hoitoa - eli hoitokotipaikka on aiheellinen. Ei voi odottaa että toinen vanhus hoitaa toista. Etenkin kun muistisairas karkailee. Se on hengenvaarallista molemmille.

Anonyymi kirjoitti:

Dementia löytyy tuolla psyykkisten sairauksien luokasta. Eikös Alzheimer aiheuta dementiaa?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Psyykkiset_sairaudet

Lue lisää

Niin ja dementia löytyy myös neurologisista sairauksista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_sairaudet

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairaukdiin yleensö liittyy juuri tuo lähimuistin heikkeneminen. Eli ihan jo käytännön tasolla voisi olla hyvinkin vaikeaa. Varsinkin sitten jos sairaus on jo pidemmällä. Mites seurustelet sellaisen kanssa joka ei muista sinua? Jokaisella tapaamisella lähdetään aikalailla alusta, noin vähän kärjistäen. Jos moni muostisairas ei muista elinikäistä kumppaniaan ja omia lapsiaan, niin miten sitten muka muistaisi seurustelukumppanin?

Lue lisää

Muistisairas ei kyllä muista edes mitä on seurustelu.

Anonyymi kirjoitti:

Alzheimer ei ole mielenterveyteen liittyvä sairaus. Kai sinä nyt tämän tiedät? Alzheimer voi tuoda mukanaan myös mielenterveysongelmia, kuten masennusta, mutta se itsessään ei ole mielenterveysongelma.

Lue lisää

Aivan.
", poikkeevasta käytöksestä kannattaa pyrkiä eroon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia parusuhdemarkkinoilla."

Sille vaan ei voi mitään, jos on muistisairas niin on. "Poikkeavasta" käytöksestä ei pääse eroon, koska se on juuri se sairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Käsite "sairaus" ja "vamma" ovat hyvin monimutkaisia käsitteitä.

Mitä sanot tästä? Neuroprykiatrisiin erityisvaikeuksiin kuuluu esimerkiksi autismi ja AHDH, tourette, dysfasia.. Ne luokitellaan Wikipediassa vammaisuuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus#Neuropsykiatriset_erityisvaikeudet

Ottaa tästä selvää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_sairaudet

Päällekkäisyttä löytyy.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_poikkeavuudet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä#Mielenterveyden_ongelmat
Myös aspergereillakin esiintyy mielenterveyden ongelmia.

Väittäisin, että oikeastaan kaikilla, joilla on jokin toimintakykyä rajoittava "sairaus" tai "vamma" esiintyy enemmän vaikkapa masennusta.

Tätä voidaan loputtomasti saivarrella, mikä kuuluu mihinkin luokkaan, mutta olennaista on kuitenkin se, että syrjinnän riski lisääntyy, jos omaa jonkun merkittävästi toimintakykyä heikentävän "sairauden" tai "vamman". Riski joutua väkivaltarikoksen uhriksi on varmasti kohonnut, jos jokin "sairaus" tai "vamma" lisää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Jos katsot Wikipediasta vaikkapa käsitettä epävakaa persoonallisuus, se luokitellaan persoonallisuushäiriöihin. Tässäkin häiriössä saattaa esiintyä väkivaltaista käyttäytymistä.

En lähtis nyt saivartelemaan liikaa näillä luokilla, kun olennaista tässä on se, kuinka paljon me lopulta kestetään poikkeavaa käytöstä ja mihin raja vedetään. Toki useimmat vetää sen selkeimmillään väkivaltaiseen käytökseen. Siihenhän lakikin puuttuu, mutta sitten tämä muu poikkeava käytös.

Lue lisää

Siinäpä se onkin, kun pelkästään jokin diagnoosi ei rajoita toimintakykyä välttämättä ollenkaan eikä se vaikuta liioin edes ihmissuhteisiin. On kokojoukon kirjo esim. masentuneita ADHD ihmisiä, mutta heitä yhdistää ainoastaan se, että kaikilla on masennus ja ADHD. Millaisia persoonia he ovat - samanlaisia kuin terveet kanssaihmisensä -> erilaisia.

Itse tunnen - voisi sanoa paljon - kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia. Heitä on myös aivan laidasta laitaan. Joillakin tauti pysyy kurssissa lääkityksellä, joillain ei millään. Etenkään alkoholia nauttivilla ei millään. Usein alkoholi yhdessä elämän kriisitilanteen kanssa jopa laukaisee koko häiriön.

Jokainen sietää poikkeavaa käytöstä omaan rajaansa saakka. Itselläni parisuhteessa on turvallisuus kaiken a ja o. En todellakaan voi asua saman katon alla väkivaltaisen tai edes uhkaavakäytöksisen ihmisen kanssa. Erityisherkkänä minulla on erityinen tarve suojella itseäni.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut hyvää hoitoa, mutta olenkin aina hyväntuulinen ja kohtelias ja kiitollinen avusta ja hoidosta. Osaan myös pitää puoliani jos on tarvetta siihen. Olen jo siinä iässä, että olen oppinut tulemaan toimeen oman pääni kanssa ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Uskoakseni mt-potilaissa ihmisiä pelottaa eniten itsehillinnän puute, mikä aiheuttaa taas hankaluuksia ja jopa vaaratilanteita. Itsehillinnänpuutetta on kyllä ihan kaikilla ihmisillä ja seuraukset ovat samat. Pettämistä, valehtelua, päihteitä, edesvastuuttomuutta jne.

En ole huomannut, että itsehillintä parisuhdemarkkinoilla olisi plussaa, pikemminkin päinvastoin. Miehet pettyvät, kun nainen on hillitty ja kunnollinen, eikä mikään instagram-alushousumyyjä.

Lue lisää

Otit kyllä tärkeitä seikkoja esiin. Tuo itsehillintä on kyllä hyvin tärkeä huomio. EIköhän tavalliset ihmiset helposti luokittele jonkun mielenterveysongelmaiseksi juuri silloin, jos itsehillintä on jotenkin häiritsevällä tavalla hukassa.

Kannattaa ilman muuta tunnistaa "oikea" ja "väärä" käyttäytyminen. Jos itsehillintä on joskus pettänyt liian nopeasti, siinä tapauksessa seuraavalla kerralla yrittää tehdä asiat paremmin.

Tämä mielenterveyskuntoutujien leimaaminen on kyllä harmillinen tosiasia.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000007318618.html

Kyllähän sitä mieluummin tahtoo salata asioita, jos työpaikkakin uhkaa mennä alta. Ei se kumppanillekaan kertominen ole todellakaan mikään yksinkertainen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut hyvää hoitoa, mutta olenkin aina hyväntuulinen ja kohtelias ja kiitollinen avusta ja hoidosta. Osaan myös pitää puoliani jos on tarvetta siihen. Olen jo siinä iässä, että olen oppinut tulemaan toimeen oman pääni kanssa ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Uskoakseni mt-potilaissa ihmisiä pelottaa eniten itsehillinnän puute, mikä aiheuttaa taas hankaluuksia ja jopa vaaratilanteita. Itsehillinnänpuutetta on kyllä ihan kaikilla ihmisillä ja seuraukset ovat samat. Pettämistä, valehtelua, päihteitä, edesvastuuttomuutta jne.

En ole huomannut, että itsehillintä parisuhdemarkkinoilla olisi plussaa, pikemminkin päinvastoin. Miehet pettyvät, kun nainen on hillitty ja kunnollinen, eikä mikään instagram-alushousumyyjä.

Lue lisää

Minä puolestani olen huomannut, että miehet arvostavat erityisesti naisen itsehillintää.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itse saanut hyvää hoitoa, mutta olenkin aina hyväntuulinen ja kohtelias ja kiitollinen avusta ja hoidosta. Osaan myös pitää puoliani jos on tarvetta siihen. Olen jo siinä iässä, että olen oppinut tulemaan toimeen oman pääni kanssa ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Uskoakseni mt-potilaissa ihmisiä pelottaa eniten itsehillinnän puute, mikä aiheuttaa taas hankaluuksia ja jopa vaaratilanteita. Itsehillinnänpuutetta on kyllä ihan kaikilla ihmisillä ja seuraukset ovat samat. Pettämistä, valehtelua, päihteitä, edesvastuuttomuutta jne.

En ole huomannut, että itsehillintä parisuhdemarkkinoilla olisi plussaa, pikemminkin päinvastoin. Miehet pettyvät, kun nainen on hillitty ja kunnollinen, eikä mikään instagram-alushousumyyjä.

Lue lisää

"En ole huomannut, että itsehillintä parisuhdemarkkinoilla olisi plussaa, pikemminkin päinvastoin. Miehet pettyvät, kun nainen on hillitty ja kunnollinen, eikä mikään instagram-alushousumyyjä."

Minä taas väittäisin, että itsehillintä auttaa parisuhdemarkkinoilla ainakin miehillä. Se ongelma voi olla helposti se, että mies on liian innokas. Kun hillitsee itsensä, nainen kiinnostuu helpommin.

Anonyymi kirjoitti:

Todella ontuva vertaus. On myös iso ero sillä onko pitkäaikaisella kumppanilla jokin sairaus vai onko aloittamassa suhdetta jonkun kanssa, jolla on jokin sairaus. Aika hankala pelkästään ajatuksena olisi tutustua parisuhdemielessä muistisairaaseen. Se olisi aika yksipuolinen suhde, josko nyt voisi edes sanoa suhteeksi sellaista.

Vaikka ihmisellä on sairaus - oli se sitten vaikka diabetes tai jokin mt-sairaus - niin ihminen itse ei ole sairaus, vaan persoona, jolla on tietty sairaus, joka ilmenee jollain tavalla. Siitä millä tavalla sairaus ilmenee on hyvin paljon merkitystä miten toinen sen hyväksyy ja miten hän siihen suhtautuu (ja tuleeko parisuhteesta tai sen jatkosta mitään). Jokaisenhan pitää ajatella itseään ja omia resurssejaan. Ei ole kovin järkeä parisuhteessa, jossa on väkivaltaa ja jatkuvaa väkivallan uhkaa, pitää pelätä kaikenaikaa eikä siitä saa itselleen mitään positiivista energiaa. Mainitsemaani diabetekseen liittyy myös väkivaltaista käytöstä, jos veren sokerit eivät pysy hallussa. Samoin moniin muihin diagnooseihin.

Lue lisää

Niin se, miten sairaus ilmenee, on kyllä merkitystä. Elämme jokatapauksessa jatkuvassa muutoksessa, joten on mahdotonta täysin ennakoida, mitä kaikkea voi sattua. Kyllähän se näin on, että jos omat resurssit eivät riitä, vaikeetahan sitä on pitemmän päälle suhteessa olla, vaikka oltaisiinkin jo jonkin aikaa tai jopa monta vuottakin tunnettu. On vaan mielenkiintoinen kysymys, että onko esimerkiksi suomalaisissa ja ruotalaisissa jotakin eroa esimerkiksi siinä, kuinka hyvin osataan elää erilaisten sairauksien kanssa ja hyväksyä myös kumppanissa erilaisia sairauksia.

EI asia ole tässäkään ihan näin yksinkertainen, onko elänyt pitkään jonkun kanssa vai onko tutustumassa. Se vakavasti sairas tai vammautunut henkilö jää jokatapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä hyvin yksin, jos kumppani kuitenkin jättää ja entä vielä tämäkin ongelma, kestääkö vakavasti sairas tai vammautunut henkilö sen, että kumppani kykenee elämään yhä täysin normaalia elämää ja on vieläpä suosittu vastakkaisen sukupuolen silmissä. Toisin sanoen löytäisi heti uuden, jos haluaisi.

TIedän, että tämä keskustelu jakaa paljon mielipiteitä, mutta lienee kiistatonta, että paljon vaatii työtä, jos elämässä itse sairastuu vakavasti tai kumppani sairastuu. Helpolla ei pääse kumpikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan.
", poikkeevasta käytöksestä kannattaa pyrkiä eroon, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia parusuhdemarkkinoilla."

Sille vaan ei voi mitään, jos on muistisairas niin on. "Poikkeavasta" käytöksestä ei pääse eroon, koska se on juuri se sairaus.

Lue lisää

En ole nyt mikään asiantuntija, mutta on jokatapauksessa olemassa paljon erilaisia "sairauksia" ja "vammoja", jotka väkisinkin vaikuttavat käyttäytymiseen ja voi olla lähes mahdottomuus saada itseä "normaaliksi". Väkivaltainen ei kuitenkaan tarvitse olla, mutta on siitä huolimatta paljon "poikkeavia" yksilöitä, jotka saavat elää toki vapaana, koska eivät ole vaaraksi muille.

Anonyymi kirjoitti:

Käsite "sairaus" ja "vamma" ovat hyvin monimutkaisia käsitteitä.

Mitä sanot tästä? Neuroprykiatrisiin erityisvaikeuksiin kuuluu esimerkiksi autismi ja AHDH, tourette, dysfasia.. Ne luokitellaan Wikipediassa vammaisuuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vammaisuus#Neuropsykiatriset_erityisvaikeudet

Ottaa tästä selvää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_sairaudet

Päällekkäisyttä löytyy.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Neurologiset_poikkeavuudet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä#Mielenterveyden_ongelmat
Myös aspergereillakin esiintyy mielenterveyden ongelmia.

Väittäisin, että oikeastaan kaikilla, joilla on jokin toimintakykyä rajoittava "sairaus" tai "vamma" esiintyy enemmän vaikkapa masennusta.

Tätä voidaan loputtomasti saivarrella, mikä kuuluu mihinkin luokkaan, mutta olennaista on kuitenkin se, että syrjinnän riski lisääntyy, jos omaa jonkun merkittävästi toimintakykyä heikentävän "sairauden" tai "vamman". Riski joutua väkivaltarikoksen uhriksi on varmasti kohonnut, jos jokin "sairaus" tai "vamma" lisää riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Jos katsot Wikipediasta vaikkapa käsitettä epävakaa persoonallisuus, se luokitellaan persoonallisuushäiriöihin. Tässäkin häiriössä saattaa esiintyä väkivaltaista käyttäytymistä.

En lähtis nyt saivartelemaan liikaa näillä luokilla, kun olennaista tässä on se, kuinka paljon me lopulta kestetään poikkeavaa käytöstä ja mihin raja vedetään. Toki useimmat vetää sen selkeimmillään väkivaltaiseen käytökseen. Siihenhän lakikin puuttuu, mutta sitten tämä muu poikkeava käytös.

Lue lisää

Muistisairaudet nyt vaan eivät todrllakaan ole mitään muelenterveyden häiriöitä. Tädtä ei tarvitse edes saivarrella, se on niin itsestään selvää. Luulisi olevan selvää vähän tollollemmakin, mutta ei näköjään sitten ole. Psyyke juu, kun aivoista puhutaan niin monesti puhutaan psyykestä. Fyysinen myös, sillä kyseessä on täysin fyysisiä muutoksia aivoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairas ei kyllä muista edes mitä on seurustelu.

Sekin on totta, mutta tuon tajuaminen lienee ainakin aloittajalle täysin mahdotonta. Helpompi siis pitäytyä ihan vaan siinä ihmisten muistamisessa.

Anonyymi kirjoitti:

"Aloittaja ei taida tietää millainen sairaus on kyseessä."

Tuo kuvahan tästä aloituksesta vahvasti tulee. Alzheimer ja muistisairaudet kun nyt eivät ole mikään ohimenevä pikkujuttu tai vähän vakavampikaan juttu, joka on hoidettavissa tai mt-ongelma, joka olisi mahdollista saada hoitotasapainoon. Kysessä ei ole mikään suvaitsevaisuusjuttu.

Lue lisää

Edelleenkin vaikka en olekaan mikään asiantuntija lukuisissa erilaisissa aivosairauksissa, on kuitenkin tosiasia, että on olemassa myös hyvinkin vaikeasti "parannettavia" ongelmia. Joitakin ei edes voida parantaa, vaan henkilö vaan joutuu oppia elämään niiden kanssa. SIitä huolimatta muut ihmiset eivät välttämättä pysty suvaitsemaan, vaikka asiaa kuinka yrittäisi järkeillä.

Anonyymi kirjoitti:

Edelleenkin vaikka en olekaan mikään asiantuntija lukuisissa erilaisissa aivosairauksissa, on kuitenkin tosiasia, että on olemassa myös hyvinkin vaikeasti "parannettavia" ongelmia. Joitakin ei edes voida parantaa, vaan henkilö vaan joutuu oppia elämään niiden kanssa. SIitä huolimatta muut ihmiset eivät välttämättä pysty suvaitsemaan, vaikka asiaa kuinka yrittäisi järkeillä.

Lue lisää

Tietysti niitä on olemassa. Kaikkia mt-ongelmia ei ainakaan vielä osata saada hoitotasapainoon. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että aloittaja ei selvästikään tajua muistisairauksien luonnetta. Me kun eivät rinnastu mt ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairaudet nyt vaan eivät todrllakaan ole mitään muelenterveyden häiriöitä. Tädtä ei tarvitse edes saivarrella, se on niin itsestään selvää. Luulisi olevan selvää vähän tollollemmakin, mutta ei näköjään sitten ole. Psyyke juu, kun aivoista puhutaan niin monesti puhutaan psyykestä. Fyysinen myös, sillä kyseessä on täysin fyysisiä muutoksia aivoissa.

Lue lisää

Eipä todellakaan ole. Sitä näköjään on joidenkin mahdotonta ymmärtää.

Sukulaismies sairastui dementiaan, johon liittyi vaikeita käytösoireita. Kuten mm. seuraavia:
Apatia
Levottomuus
Ahdistuneisuus
Vaeltelu
Harhaisuus
Persoonallisuuden muuttuminen
Uni- ja valverytmin häiriöt

Hänen vaimonsa (vanha jo hänkin) yritti vajaa viikon hoitaa miestään kotosalla. Tuon viikon aikana vaimo ei saanut nukutuksi ollenkaan. Yleensä päivällä mies istui, puhui/huusi sekavia, joista ei saanut mitään tolkkua. Näki harhoja. Häntä ei saanut syömään mitään - viskeli ruuat minne sattui. Öisin vaelteli ja huusi - meni avaamaan suihkun (vaatteet päällä). Ym ym. Hän ei ollut mitenkään ohjattavissa, hänen kanssaan ei pystynyt kommunikoimaan mitenkään, ei edes alkeellisesti. Kun mies kävi vaimonsa kimppuun, oli pakko soittaa paikalle ambulanssi. Vaimo tuumasi, että mies tarvitsee hoitopaikan. On itsemurhaa yrittää hoitaa miestä kotona.

Muistisairauksissa nimenomaan aivot tuhoutuvat - se on ihan fyysinen juttu. Tuo sukulaismies oli todella lempeä, mukava, huumorintajuinen - kerrassaan hyvä mies ja isä. Sairaus teki hänestä aivan jonkun muun. Sairaalassa (jossa hän vietti viikkoja sidottuna sänkyyn) hänelle etsittiin hoitopaikkaa. Ennenkuin se löytyi, mies sai aivoverenvuodon ja kuoli. Tässä tapauksessa sitä voi kai sanoa onneksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se, miten sairaus ilmenee, on kyllä merkitystä. Elämme jokatapauksessa jatkuvassa muutoksessa, joten on mahdotonta täysin ennakoida, mitä kaikkea voi sattua. Kyllähän se näin on, että jos omat resurssit eivät riitä, vaikeetahan sitä on pitemmän päälle suhteessa olla, vaikka oltaisiinkin jo jonkin aikaa tai jopa monta vuottakin tunnettu. On vaan mielenkiintoinen kysymys, että onko esimerkiksi suomalaisissa ja ruotalaisissa jotakin eroa esimerkiksi siinä, kuinka hyvin osataan elää erilaisten sairauksien kanssa ja hyväksyä myös kumppanissa erilaisia sairauksia.

EI asia ole tässäkään ihan näin yksinkertainen, onko elänyt pitkään jonkun kanssa vai onko tutustumassa. Se vakavasti sairas tai vammautunut henkilö jää jokatapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä hyvin yksin, jos kumppani kuitenkin jättää ja entä vielä tämäkin ongelma, kestääkö vakavasti sairas tai vammautunut henkilö sen, että kumppani kykenee elämään yhä täysin normaalia elämää ja on vieläpä suosittu vastakkaisen sukupuolen silmissä. Toisin sanoen löytäisi heti uuden, jos haluaisi.

TIedän, että tämä keskustelu jakaa paljon mielipiteitä, mutta lienee kiistatonta, että paljon vaatii työtä, jos elämässä itse sairastuu vakavasti tai kumppani sairastuu. Helpolla ei pääse kumpikaan.

Lue lisää

Minulla on miesystävä, jolla on vakavia sairauksia. Emme asu yhdessä. Jos eroaisimme, miehellä on kyllä ystäviä. Yksin hän ei jäisi.

Usein puhuttaessa vammaisista, pitkäaikaissairaista ja ikäihmisistä, heidän läheisiltään odotetaan aivan utopistista hoitoa, osallistumista ja suoritumista. Unohdetaan se tosiasia, että jokaisen on elettävä omaa elämäänsä. Ei voi elää pelkästään sairaalle kumppanille tai iäkkäälle vanhemmalle.

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairaudet nyt vaan eivät todrllakaan ole mitään muelenterveyden häiriöitä. Tädtä ei tarvitse edes saivarrella, se on niin itsestään selvää. Luulisi olevan selvää vähän tollollemmakin, mutta ei näköjään sitten ole. Psyyke juu, kun aivoista puhutaan niin monesti puhutaan psyykestä. Fyysinen myös, sillä kyseessä on täysin fyysisiä muutoksia aivoissa.

Lue lisää

Pidähän vähän asiallisempaa linjaa kirjoittelussasi. Jos tyyli jatkuu, en vastaile enää kirjoituksiisi. Vastaan nyt kuitenkin tähän vielä selvennykseksi.

Miksi Lääkärilehdessä puhutaan mielenterveyteen liittyvistä tilasta?
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/missa-kulkevat-mielen-terveyden-ja-sairauden-rajat/?public=e0b17876f8c45efb91e5eff30d416001&utm_source=facebook

Tosin ei tuossa mitään muistisairautta mainittu, mutta mainittiin muita neurologisia poikkeavuuksia. Lisäksi se, että sairauksien määrittely on vaikeaa, kun kyse on mielenterveyteen tai aivojen toimintaan liittyvistä tiloista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurologia

Miksi tuossa taas neurologisiksi sairauksiksi luokitellaan esimerkiksi Alzheimer, autismi, ADHD,

Lisäksi aivojen kuvantamismenetelmä on tuonut lisää uutta tietoa, jolloin tällaiset karkeat jaot ovat keinotekoisia, kuten tuossa mainitaan. Tosin neurologiset sairaudet ovat tyypillisesti parantumattomia pitkäaikaissairauksia. Kuitenkin psykiatrisiinkin sairauksiin liittyy harmaan aineen katoa

Wikipedian mukaan persoonallisuushäiriöt ovat taas mielenterveyshäiriöiksi luokiteltuja. Entäpä psykopatia?

Tutkitaanpa psykopatiaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10200328

Psykopatian merkit siis voivat näkyä aivoissa jo lapsena. Psykopatian parantamisen ennustekin on karu. Eikö vaikuta siis jollain tavalla pysyvältä tilalta? Psykopatian pohja on vahvasti perinnöllinen.

Psykiatrikin menee näiden kanssa lankaan jakaessaan puhtaita papereita.

Ainoa tapa siis parantua, on se, että opettelee käyttäytymään niin, että ei tee rikoksia.

Ihmisellä siis voi olla erilaisia sairaita yllykkeitä, mutta ne vaan pitää oppia hillitsemään. Toisilla niitä ei ole ja luonnollisestikin heidän elämä on helpompaa. Eivät varmasti joudu yhtä suurella todennäköisyydellä konflikteihin muiden ihmisten kanssa, eivät menetä yhtä helposti työpaikkoja, eivät joudu yhtä helposti vankilaan tai pakkohoitoon.

Palataan vielä tuohon neurologiaan, niin huomionarvoista on tuokin, että esimerkiksi masennuksessa, dementiassa, päihderiippuvuudessa, skitsofreniassa, parkisonin taudissa esiintyy juuri näitä arjen toimintakykyä heikentäviä oireita, kuten keskittymisvaikeudet, päätöksentekovaikeudet, keskusteluvaikeudet.

Myös paljon pornoa kuluttavien aivoissa havaittiin vähemmän harmaata ainetta.
https://yle.fi/uutiset/3-7269439

Pornokin saattaa addiktoida. Jos joku sitten haluaa määritellä liian pornon katselun sairaudeksi, siinä sitten miettii, mitä sairautta tämä on. Kuten jo aiemminkin kävi ilmi, mielenterveyden tilojen määrittely sairauksiksi on hankalaa. Totesin kuitenkin tutkittuun tietoon perustuen, mitä aivoissa siis tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Pidähän vähän asiallisempaa linjaa kirjoittelussasi. Jos tyyli jatkuu, en vastaile enää kirjoituksiisi. Vastaan nyt kuitenkin tähän vielä selvennykseksi.

Miksi Lääkärilehdessä puhutaan mielenterveyteen liittyvistä tilasta?
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/missa-kulkevat-mielen-terveyden-ja-sairauden-rajat/?public=e0b17876f8c45efb91e5eff30d416001&utm_source=facebook

Tosin ei tuossa mitään muistisairautta mainittu, mutta mainittiin muita neurologisia poikkeavuuksia. Lisäksi se, että sairauksien määrittely on vaikeaa, kun kyse on mielenterveyteen tai aivojen toimintaan liittyvistä tiloista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurologia

Miksi tuossa taas neurologisiksi sairauksiksi luokitellaan esimerkiksi Alzheimer, autismi, ADHD,

Lisäksi aivojen kuvantamismenetelmä on tuonut lisää uutta tietoa, jolloin tällaiset karkeat jaot ovat keinotekoisia, kuten tuossa mainitaan. Tosin neurologiset sairaudet ovat tyypillisesti parantumattomia pitkäaikaissairauksia. Kuitenkin psykiatrisiinkin sairauksiin liittyy harmaan aineen katoa

Wikipedian mukaan persoonallisuushäiriöt ovat taas mielenterveyshäiriöiksi luokiteltuja. Entäpä psykopatia?

Tutkitaanpa psykopatiaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10200328

Psykopatian merkit siis voivat näkyä aivoissa jo lapsena. Psykopatian parantamisen ennustekin on karu. Eikö vaikuta siis jollain tavalla pysyvältä tilalta? Psykopatian pohja on vahvasti perinnöllinen.

Psykiatrikin menee näiden kanssa lankaan jakaessaan puhtaita papereita.

Ainoa tapa siis parantua, on se, että opettelee käyttäytymään niin, että ei tee rikoksia.

Ihmisellä siis voi olla erilaisia sairaita yllykkeitä, mutta ne vaan pitää oppia hillitsemään. Toisilla niitä ei ole ja luonnollisestikin heidän elämä on helpompaa. Eivät varmasti joudu yhtä suurella todennäköisyydellä konflikteihin muiden ihmisten kanssa, eivät menetä yhtä helposti työpaikkoja, eivät joudu yhtä helposti vankilaan tai pakkohoitoon.

Palataan vielä tuohon neurologiaan, niin huomionarvoista on tuokin, että esimerkiksi masennuksessa, dementiassa, päihderiippuvuudessa, skitsofreniassa, parkisonin taudissa esiintyy juuri näitä arjen toimintakykyä heikentäviä oireita, kuten keskittymisvaikeudet, päätöksentekovaikeudet, keskusteluvaikeudet.

Myös paljon pornoa kuluttavien aivoissa havaittiin vähemmän harmaata ainetta.
https://yle.fi/uutiset/3-7269439

Pornokin saattaa addiktoida. Jos joku sitten haluaa määritellä liian pornon katselun sairaudeksi, siinä sitten miettii, mitä sairautta tämä on. Kuten jo aiemminkin kävi ilmi, mielenterveyden tilojen määrittely sairauksiksi on hankalaa. Totesin kuitenkin tutkittuun tietoon perustuen, mitä aivoissa siis tapahtuu.

Lue lisää

Haluan vielä lisätä, että ehkä tuo porno meni vähän ohi aiheen, mutta toin sen, koska itse kärsin vuosia pornoriippuvuudesta. Nyt olen ollut erossa jo useamman kuukauden ja todennut, että keskittyminen joissakin asioissa on parantunut. Ehkä tästä voi vetää jotakin johtopäätöstä näiden tutkimusten avulla.

Jos siis pornoriippuvuus luokiteltaisiin sairaudeksi, siinä tapauksessa minä sairastin sitä riippuvuutta, josta olen melko hyvin parantunut.

Anonyymi kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että ehkä tuo porno meni vähän ohi aiheen, mutta toin sen, koska itse kärsin vuosia pornoriippuvuudesta. Nyt olen ollut erossa jo useamman kuukauden ja todennut, että keskittyminen joissakin asioissa on parantunut. Ehkä tästä voi vetää jotakin johtopäätöstä näiden tutkimusten avulla.

Jos siis pornoriippuvuus luokiteltaisiin sairaudeksi, siinä tapauksessa minä sairastin sitä riippuvuutta, josta olen melko hyvin parantunut.

Lue lisää

Vielä lisäisin tämän, että olennaista on ymmärtää se tosiasia, että oli sairaus sitten jokseenkin parannettavissa kovalla työllä tai sitten melko pysyvä, ei me voida siitä huolimatta hyväksyä kaikkea käytöstä. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ihmiset ovat pääsääntöisesti melko suvaitsemattomia, vaikka tietoa eri sairauksista olisikin tarjolla vaikka kuinka paljon. Harmi toki, että toiset saavat huonommat lähtökohdat elämässään. Neurologisethan "sairaudet" voivat olla ihmisessä jo lapsuudesta saakka.

Anonyymi kirjoitti:

Pidähän vähän asiallisempaa linjaa kirjoittelussasi. Jos tyyli jatkuu, en vastaile enää kirjoituksiisi. Vastaan nyt kuitenkin tähän vielä selvennykseksi.

Miksi Lääkärilehdessä puhutaan mielenterveyteen liittyvistä tilasta?
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/missa-kulkevat-mielen-terveyden-ja-sairauden-rajat/?public=e0b17876f8c45efb91e5eff30d416001&utm_source=facebook

Tosin ei tuossa mitään muistisairautta mainittu, mutta mainittiin muita neurologisia poikkeavuuksia. Lisäksi se, että sairauksien määrittely on vaikeaa, kun kyse on mielenterveyteen tai aivojen toimintaan liittyvistä tiloista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurologia

Miksi tuossa taas neurologisiksi sairauksiksi luokitellaan esimerkiksi Alzheimer, autismi, ADHD,

Lisäksi aivojen kuvantamismenetelmä on tuonut lisää uutta tietoa, jolloin tällaiset karkeat jaot ovat keinotekoisia, kuten tuossa mainitaan. Tosin neurologiset sairaudet ovat tyypillisesti parantumattomia pitkäaikaissairauksia. Kuitenkin psykiatrisiinkin sairauksiin liittyy harmaan aineen katoa

Wikipedian mukaan persoonallisuushäiriöt ovat taas mielenterveyshäiriöiksi luokiteltuja. Entäpä psykopatia?

Tutkitaanpa psykopatiaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10200328

Psykopatian merkit siis voivat näkyä aivoissa jo lapsena. Psykopatian parantamisen ennustekin on karu. Eikö vaikuta siis jollain tavalla pysyvältä tilalta? Psykopatian pohja on vahvasti perinnöllinen.

Psykiatrikin menee näiden kanssa lankaan jakaessaan puhtaita papereita.

Ainoa tapa siis parantua, on se, että opettelee käyttäytymään niin, että ei tee rikoksia.

Ihmisellä siis voi olla erilaisia sairaita yllykkeitä, mutta ne vaan pitää oppia hillitsemään. Toisilla niitä ei ole ja luonnollisestikin heidän elämä on helpompaa. Eivät varmasti joudu yhtä suurella todennäköisyydellä konflikteihin muiden ihmisten kanssa, eivät menetä yhtä helposti työpaikkoja, eivät joudu yhtä helposti vankilaan tai pakkohoitoon.

Palataan vielä tuohon neurologiaan, niin huomionarvoista on tuokin, että esimerkiksi masennuksessa, dementiassa, päihderiippuvuudessa, skitsofreniassa, parkisonin taudissa esiintyy juuri näitä arjen toimintakykyä heikentäviä oireita, kuten keskittymisvaikeudet, päätöksentekovaikeudet, keskusteluvaikeudet.

Myös paljon pornoa kuluttavien aivoissa havaittiin vähemmän harmaata ainetta.
https://yle.fi/uutiset/3-7269439

Pornokin saattaa addiktoida. Jos joku sitten haluaa määritellä liian pornon katselun sairaudeksi, siinä sitten miettii, mitä sairautta tämä on. Kuten jo aiemminkin kävi ilmi, mielenterveyden tilojen määrittely sairauksiksi on hankalaa. Totesin kuitenkin tutkittuun tietoon perustuen, mitä aivoissa siis tapahtuu.

Lue lisää

Rehellisesti sanoen, mulle on ihan se ja sama vastaatko vai etkö. Nämä sun sepustukset kun muutenkin on niin epätieteellisiä, että ei siinä paljon häviä. Muistisairaus ei ole addiktio, se ei ole vain arjen toimintakykyä rajoittavia oireita, jne. Muistisairaudet ihan fyysisesti tuhoavat aivoja. Alkoholismi mm. voi johtaa dementiaan juuri tuosta syystä. Alkoholismi tuhoaa aivoja. Muistisairaudet eivät ole MIELEN sairauksia, ne ovat AIVOJEN fyysisiä sairauksia. Ne aiheuttavat mielen sairauksien oireita, koska ne tuhoavat osia aivoista. Mielen sairaudet ja noiden syntymekanismit ovat vielä paljon monimutkaisempia. Niiden syntymekanismia ei vielä monestikaan vielä tunneta. Usein taustalla on mahdollisesti aivokemia, mutta fyysisesti aivot ovat yleensä täydessä toimintakunnossa. Jos näiden eroa ymmärrä, niin ole sitten ihan vapaasti ymmärtämättä.

Anonyymi kirjoitti:

Rehellisesti sanoen, mulle on ihan se ja sama vastaatko vai etkö. Nämä sun sepustukset kun muutenkin on niin epätieteellisiä, että ei siinä paljon häviä. Muistisairaus ei ole addiktio, se ei ole vain arjen toimintakykyä rajoittavia oireita, jne. Muistisairaudet ihan fyysisesti tuhoavat aivoja. Alkoholismi mm. voi johtaa dementiaan juuri tuosta syystä. Alkoholismi tuhoaa aivoja. Muistisairaudet eivät ole MIELEN sairauksia, ne ovat AIVOJEN fyysisiä sairauksia. Ne aiheuttavat mielen sairauksien oireita, koska ne tuhoavat osia aivoista. Mielen sairaudet ja noiden syntymekanismit ovat vielä paljon monimutkaisempia. Niiden syntymekanismia ei vielä monestikaan vielä tunneta. Usein taustalla on mahdollisesti aivokemia, mutta fyysisesti aivot ovat yleensä täydessä toimintakunnossa. Jos näiden eroa ymmärrä, niin ole sitten ihan vapaasti ymmärtämättä.

Lue lisää

Ensinnäkin onko mieli aivoissa? Tullaan monimutkaisiin filosifisiin kysymyksiin. Et ilmeisesti lukenut sitä neurologiaa käsittelevää artikkelia kunnolla. Siellähän juuri todettiin, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Tuo aivojen tuhoutumisen argumenttikaan ei ole oikein pätevä, koska kaikki elävä tuhoutuu aikanaan. Kukaan ei täällä hengissä selviä. Toki tuhoutumista voi tapahtua jonkun sairauden johdosta nopeammin.

Mielensairauksien syntymekanismeja kyllä tunnetaan. Oletko ottanut selvää esimerkiksi, mitä tarkoitetaan temperamentilla? Biologinen perustahan tälläkin on.

"Usein taustalla on mahdollisesti aivokemia, mutta fyysisesti aivot ovat yleensä täydessä toimintakunnossa. J"

Juurihan tämänkin mainitsin aikaisemmassa kirjoituksessa, että aivojen toimintavajetta on niin masennuksessa kuin monissa neurologisissa sairauksissakin, jos nyt halutaan tehdä jonkinlainen ero psykiatrisille ja neurologisille sairauksille.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin onko mieli aivoissa? Tullaan monimutkaisiin filosifisiin kysymyksiin. Et ilmeisesti lukenut sitä neurologiaa käsittelevää artikkelia kunnolla. Siellähän juuri todettiin, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Tuo aivojen tuhoutumisen argumenttikaan ei ole oikein pätevä, koska kaikki elävä tuhoutuu aikanaan. Kukaan ei täällä hengissä selviä. Toki tuhoutumista voi tapahtua jonkun sairauden johdosta nopeammin.

Mielensairauksien syntymekanismeja kyllä tunnetaan. Oletko ottanut selvää esimerkiksi, mitä tarkoitetaan temperamentilla? Biologinen perustahan tälläkin on.

"Usein taustalla on mahdollisesti aivokemia, mutta fyysisesti aivot ovat yleensä täydessä toimintakunnossa. J"

Juurihan tämänkin mainitsin aikaisemmassa kirjoituksessa, että aivojen toimintavajetta on niin masennuksessa kuin monissa neurologisissa sairauksissakin, jos nyt halutaan tehdä jonkinlainen ero psykiatrisille ja neurologisille sairauksille.

Lue lisää

Millä perusteela mun kirjoitukset ovat epätieteellisiä? Juurihan minä käytin tiedettä apuna todistaessa väittämäni pätevämmäksi kuin sinun väittämäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Millä perusteela mun kirjoitukset ovat epätieteellisiä? Juurihan minä käytin tiedettä apuna todistaessa väittämäni pätevämmäksi kuin sinun väittämäsi.

Ennenkuin siis vastaat, lue huolella jokainen artikkeli, johon viittasin Lääkärilehdestä alkaen.

Anonyymi kirjoitti:

Ennenkuin siis vastaat, lue huolella jokainen artikkeli, johon viittasin Lääkärilehdestä alkaen.

Artikkelit voivat olla tieteellisiä, sinun johtopäätöksesi vaan ovat kaukana niistä.

Todellakin just näin. Jos jäät vaikka sairaseläkkeelle altzheimer diagnoosilla tai masennus diagnoosilla, niin ihmisten reaktiolla on ero kuin yöllä ja päivällä.

Entä jos siihen sairastuu suhteellisen nuorena? Tuo mieskin oli vain 50 v, joka tuossa videolla esiintyi.

Olennaista on ymmärtää tämä, että poikkeeva käytös on yleensä se, joka aiheuttaa suvaitsemattomuutta, pahimmillaan jopa väkivaltaa, jos sairauteen liittyy väkivaltaa. Tuskin kovin helposti saa ymmärrystä, jos menee lauantaina illalla riehumaan kaupungille. Itseasiassa tämä sosiaalipsykologinen koe olisi epäeettinenkin tehdä ja laitonkin.

Jokatapauksessa jos käytös on kovinkin poikkeavaa ja menet lähestymään naisia, voit olla varma, että tylyt pakit tulee ja jopa voimakas pelkoreaktiokin. En toki ole aivan varma, jos henkilö näyttää kovinkin vanhalta.

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin just näin. Jos jäät vaikka sairaseläkkeelle altzheimer diagnoosilla tai masennus diagnoosilla, niin ihmisten reaktiolla on ero kuin yöllä ja päivällä.

Mitä sitten, yksin sitä kuitenkin jää, jos toimintakyky on kovinkin heikko. Jos siis kumppani ottaa eron, ei löydä uutta ja erityisen harmillista on, jos sairaus iskee suhteellisen nuorena.

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin just näin. Jos jäät vaikka sairaseläkkeelle altzheimer diagnoosilla tai masennus diagnoosilla, niin ihmisten reaktiolla on ero kuin yöllä ja päivällä.

Kyllä. Useimmat myös parantuvat masennuksestaan. Alzheimer ei parane. Yleensä pahenee nopeastikin.

"Silloinkin ymmärrystä löytyy, jos puhutaan suoraan vaikkapa alzheimerintaudista."

Onko sulla esittää esimerkkiä, että esimerkiksi 50 vuotiaana alzheimerin tautiin sairastunut yksinäinen mies olisi löytänyt normaalin terveen kumppanin, koska kertoi naiselle omasta alzheimerin taudista ajoissa? Ihmiset saattavat helposti puhua toista, mitä kuitenkin sisimmässään ajattelevat. Tällainen olisi todella mielenkiintoista havaita, saako sillä , että kertoo suoraan alzheimerin taudin, lisää pisteitä prisuhdetta luodessa. Näyttöä kyllä kaipaisin tuolle väitteelle. Muuten ajattelen lähinnä niin, että joku henkilö yrittää olla jälleek kerran se "hyvä tyyyppi" joka hyväksyy kaikki. Voin sanoa että tällaisia "hyviä tyyppejä" olen elämäni aikana tavannut ihan liikaa. Vaikka mulla ei tietääkseni mitään alzheimeria pitäisi olla ainakaan vielä, tiedän kuitenkin hyvin perusteellisesti elämän lainalaisuudet. Parisuhdemarkkinoilla ne on aina kovat, puhu ihmiset mitä tahansa. Ei mitkään puheet auta, jos lopputulos on se, että aina on yksin, vaikka saisitkin elää vapaudessa, etkä vankilassa tai pakkohoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Useimmat myös parantuvat masennuksestaan. Alzheimer ei parane. Yleensä pahenee nopeastikin.

Kuten jo aiemminkin mainitsin, on sairauksia, jotka paranevat helpommin ja sairauksia jotka paranevat vaikeammin tai ei koskaan. Mä vaan toivon tiettyä realismia tässä keskustelusa, että ihmiset ovat valitettavasti hyvin vähän suvaitsevaisia, puhu ne sitten mitä tahansa. Sanon nyt ainakin itse ihan suoraan tämän, että mua ei pätkän vertaa lohduta se, vaikka saraudesta tiedettäisiin kuinka paljon, jos minut kuitenkin aina jätetään yksin, ilman naista, ilman "oikeita" kavereita jne. Kannattaa toki taistella parhaansa mukaan elämässä, ettei mitään erittäin vakavaa toimintakykyä hajottavaa sairautta koskaan tulisi. Varmuutta ei toki saa, mutta realisti on kuitenkin hyvä aina olla.

Anonyymi kirjoitti:

"Silloinkin ymmärrystä löytyy, jos puhutaan suoraan vaikkapa alzheimerintaudista."

Onko sulla esittää esimerkkiä, että esimerkiksi 50 vuotiaana alzheimerin tautiin sairastunut yksinäinen mies olisi löytänyt normaalin terveen kumppanin, koska kertoi naiselle omasta alzheimerin taudista ajoissa? Ihmiset saattavat helposti puhua toista, mitä kuitenkin sisimmässään ajattelevat. Tällainen olisi todella mielenkiintoista havaita, saako sillä , että kertoo suoraan alzheimerin taudin, lisää pisteitä prisuhdetta luodessa. Näyttöä kyllä kaipaisin tuolle väitteelle. Muuten ajattelen lähinnä niin, että joku henkilö yrittää olla jälleek kerran se "hyvä tyyyppi" joka hyväksyy kaikki. Voin sanoa että tällaisia "hyviä tyyppejä" olen elämäni aikana tavannut ihan liikaa. Vaikka mulla ei tietääkseni mitään alzheimeria pitäisi olla ainakaan vielä, tiedän kuitenkin hyvin perusteellisesti elämän lainalaisuudet. Parisuhdemarkkinoilla ne on aina kovat, puhu ihmiset mitä tahansa. Ei mitkään puheet auta, jos lopputulos on se, että aina on yksin, vaikka saisitkin elää vapaudessa, etkä vankilassa tai pakkohoidossa.

Lue lisää

Onko sulla mitään käsitystä millainen sairaus alzheimer on? Voisi sanoa, että aika erikoinen on ihmisen ajatusmaailma, jos hän diagnoosin saatuaa alkaa aktiivisesti etsiä kumppania. Vielä "erikoisempi" se on, jos alkaisi etsiä kumppania ja jättäisi oman tilansa täysin kertomatta. Ihan ehdoton enemmistö ihmisistä kyllä vetäytyy tuossa kohtaa parisuhdemarkkinoilta ajatellen, ettei halua olla taakaksi kenellekään. Onko se sitten oikein tai väärin, mutta noin ihmiset yleensä ajattelevat. Eikä tuo ajatus ole edes täysin tuulesta temmattu. Elämä muistisairaan läheisenä on ihan rehellisesti sanoen rankkaa. Moni kyllä pysyy sen rakkaan ihmisen vierellä niin kauan kun vaan pystyy. En tiedä montako muistisairasta ihmistä olet henkilökohtaisesti tuntenut. On rankkaa seurata, kuinka se rakas ihminen katoaa kokonaan ja tilalle tulee joku aivan muu. Ruumis on sama, mutta se ihminen siellä ruumiissa on täysin tuntematon. Joskus hyvinä hetkinä voit nähdä vilauksen siitä omasta rakkaasta ihmisestä, mutta ne ovat pieniä hetkiä. Eikä kyse ole vain siitä muistaako hän asioita vai ei. Persoonallisuus muuttuu usein täysin tunnistamattomaksi eikä siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Siinä ei suvaitsevaisuus auta yhtään mitään. Rehellisesti sanoen vakavasti muistisairas tuskin edes huomaa mahdetaanko häntä suvaita vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulla mitään käsitystä millainen sairaus alzheimer on? Voisi sanoa, että aika erikoinen on ihmisen ajatusmaailma, jos hän diagnoosin saatuaa alkaa aktiivisesti etsiä kumppania. Vielä "erikoisempi" se on, jos alkaisi etsiä kumppania ja jättäisi oman tilansa täysin kertomatta. Ihan ehdoton enemmistö ihmisistä kyllä vetäytyy tuossa kohtaa parisuhdemarkkinoilta ajatellen, ettei halua olla taakaksi kenellekään. Onko se sitten oikein tai väärin, mutta noin ihmiset yleensä ajattelevat. Eikä tuo ajatus ole edes täysin tuulesta temmattu. Elämä muistisairaan läheisenä on ihan rehellisesti sanoen rankkaa. Moni kyllä pysyy sen rakkaan ihmisen vierellä niin kauan kun vaan pystyy. En tiedä montako muistisairasta ihmistä olet henkilökohtaisesti tuntenut. On rankkaa seurata, kuinka se rakas ihminen katoaa kokonaan ja tilalle tulee joku aivan muu. Ruumis on sama, mutta se ihminen siellä ruumiissa on täysin tuntematon. Joskus hyvinä hetkinä voit nähdä vilauksen siitä omasta rakkaasta ihmisestä, mutta ne ovat pieniä hetkiä. Eikä kyse ole vain siitä muistaako hän asioita vai ei. Persoonallisuus muuttuu usein täysin tunnistamattomaksi eikä siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Siinä ei suvaitsevaisuus auta yhtään mitään. Rehellisesti sanoen vakavasti muistisairas tuskin edes huomaa mahdetaanko häntä suvaita vai ei.

Lue lisää

Joo, on toki harmi, että on hyvinkin lamauttavia sairauksia, joiden kanssa joutuu kitumaan pitkäänkin. Mä vaan olen ainakin itse sen verran paljon elämää nähnyt ja tiedän ainakin riittävästi lainalaisuuksia, että ainakin minä haluaisin ehdottomasti eutanasian, jos mulle tulee vakava aivosairaus. Se on oikeastaan suurin toive, jota toivoisin Suomen tekevän, että laillistaisi eutanasian.

Kuten jo itsekin mainitsit, kärsiä siinä kumppanikin joutuu.

Erosin exästä aikoinaan mm, koska häntä ei kiinnostanut hoitaa bipolaarisuuttaan. Muitakin neurooseja ja ongelmia riitti. Ero oli välttämätön että itse selviän ja suojaan lapsia, jotka olivat jo teinejä.

Vanhimmalla oli paha masennus, josta kävi terapiassa, jota isänsä halveksi ja josta kauniisti sanottuna keljuili. Toisella lapsella puhkesi myös bipolaarisuus. Hän meni lääkäriin, muttei terapiaan ennen kuin oli 18v. Terapiaan piti olla molemman vanhemman tuki. Eikä hän halunnut avata asiaa täysin bipolle isälleen, joka kiusasi kaikin mahdollisin keinoin lapsia vielä pitkään eromme jälkeen.

Ts. jos ihminen itse ei ymmärrä/myönnä sairauttaan ja kokee sen hoidon turhaksi ja naurettavaksi, on sairaudentunnoton. Tällaisen ihmisen kanssa menettää vuorovaikutuksen ja kommunikaation automaattisesti. Sen vuoksi tekee vain itselleen (ja mahdollisille lapsille) kiusaa jos jää suhteeseen. Vaikkakaan oikeasti ei ole enää mitään suhdetta. Ellei pelkkä yhdessä asuminen ei riitä "suhteeksi".

Anonyymi kirjoitti:

Erosin exästä aikoinaan mm, koska häntä ei kiinnostanut hoitaa bipolaarisuuttaan. Muitakin neurooseja ja ongelmia riitti. Ero oli välttämätön että itse selviän ja suojaan lapsia, jotka olivat jo teinejä.

Vanhimmalla oli paha masennus, josta kävi terapiassa, jota isänsä halveksi ja josta kauniisti sanottuna keljuili. Toisella lapsella puhkesi myös bipolaarisuus. Hän meni lääkäriin, muttei terapiaan ennen kuin oli 18v. Terapiaan piti olla molemman vanhemman tuki. Eikä hän halunnut avata asiaa täysin bipolle isälleen, joka kiusasi kaikin mahdollisin keinoin lapsia vielä pitkään eromme jälkeen.

Ts. jos ihminen itse ei ymmärrä/myönnä sairauttaan ja kokee sen hoidon turhaksi ja naurettavaksi, on sairaudentunnoton. Tällaisen ihmisen kanssa menettää vuorovaikutuksen ja kommunikaation automaattisesti. Sen vuoksi tekee vain itselleen (ja mahdollisille lapsille) kiusaa jos jää suhteeseen. Vaikkakaan oikeasti ei ole enää mitään suhdetta. Ellei pelkkä yhdessä asuminen ei riitä "suhteeksi".

Lue lisää

Ikävä juttu, eikä ihme että tuosta tuli lähdettyä.

Itsellä oli pitkään suhde miehen kanssa, jolla todettiin lopulta MS. Minulle se ei ollut ongelma ja mm. istuin mielelläni hänen kanssaan sairaalassa pelaamassa vaikka korttia hoitopäivinä. Pari vuotta sen kanssa elettiin. Hän vaan ei lopulta halunnut että minä joutuisin hänen rapistumistaan katsomaan, ja päätti varmistaa eron käymällä vieraissa. Tiesi varmaan etten minä lähtisi muuten. Se kuitenkin tepsi, pettämistä en jäänyt katsomaan.

Sitten taas seurannut vierestä kun siskon mies taistellut syövän kanssa. Mies arvostaa että sisko pysyy rinnalla, sisko pyörittelee moiselle ajatukselle silmiään ja toteaa että tarvitaan vähän enemmän kuin joku tyhmä syöpä että mies hänestä eroon pääsisi.

Mummovainaa pysyi dementikko-miehensä rinnalla kuolemaan asti, vaikka joka päivä sai uudelleen kertoa että ei ole miehensä äiti, vaan vaimo. Kuitenkin asuivat yhdessä kotonaan loppuun asti, mummo sanoi että kun on kerran luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" niin siitä pidetään kiinni.

Ihan näinkin läheltä siis löytyy oman elämän esimerkkejä, joiden takia aloituksen kommentointi hämmästyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä juttu, eikä ihme että tuosta tuli lähdettyä.

Itsellä oli pitkään suhde miehen kanssa, jolla todettiin lopulta MS. Minulle se ei ollut ongelma ja mm. istuin mielelläni hänen kanssaan sairaalassa pelaamassa vaikka korttia hoitopäivinä. Pari vuotta sen kanssa elettiin. Hän vaan ei lopulta halunnut että minä joutuisin hänen rapistumistaan katsomaan, ja päätti varmistaa eron käymällä vieraissa. Tiesi varmaan etten minä lähtisi muuten. Se kuitenkin tepsi, pettämistä en jäänyt katsomaan.

Sitten taas seurannut vierestä kun siskon mies taistellut syövän kanssa. Mies arvostaa että sisko pysyy rinnalla, sisko pyörittelee moiselle ajatukselle silmiään ja toteaa että tarvitaan vähän enemmän kuin joku tyhmä syöpä että mies hänestä eroon pääsisi.

Mummovainaa pysyi dementikko-miehensä rinnalla kuolemaan asti, vaikka joka päivä sai uudelleen kertoa että ei ole miehensä äiti, vaan vaimo. Kuitenkin asuivat yhdessä kotonaan loppuun asti, mummo sanoi että kun on kerran luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" niin siitä pidetään kiinni.

Ihan näinkin läheltä siis löytyy oman elämän esimerkkejä, joiden takia aloituksen kommentointi hämmästyttää.

Lue lisää

"Mummovainaa pysyi dementikko-miehensä rinnalla kuolemaan asti, vaikka joka päivä sai uudelleen kertoa että ei ole miehensä äiti, vaan vaimo. Kuitenkin asuivat yhdessä kotonaan loppuun asti, mummo sanoi että kun on kerran luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" niin siitä pidetään kiinni."

On hienoa, että mummosi pystyi noin tekemään. Tiedät kuitenkin varmaan, että tuo ei aina onnistu, vaikka halua olisi. Dementia tuhoaa pikkuhiljaa kaiken pidäkkeet ja "hienoudet" ihmisen käytöksestä, jättäen jäljelle ikäänkuin sen ytimen. Mikä se ydin sitten on niin sitä ei voi tietää. Sitä ei voi mitenkään aavistaa. Dementiahan tuo mukanaan erilaisia epämääräisiä ahdistuksia ja harhojakin. Toiset muuttuvat aika flegmaattisiksi ja tahdottomiksi, suorastaan lammasmaisiksi. Toisista tulee sitten mahdollisesti jotain aivan muuta. Minun isäni äidistä tuli esiin tuota "jotain aivan muuta". Hän oli ilkeä, suorastaan julma, puheissaan aivan kamala. Lisäksi hän nauraa käkätti kaikelle ja kikatteli itsekseen niille omille ilkeyksilleen. Vastakohta siihen ihmiseen, joka hän oli ollut, oli valtava. Hän saattoi olla väkivaltainen ja heitellä tavaroita jne.

Anonyymi kirjoitti:

"Mummovainaa pysyi dementikko-miehensä rinnalla kuolemaan asti, vaikka joka päivä sai uudelleen kertoa että ei ole miehensä äiti, vaan vaimo. Kuitenkin asuivat yhdessä kotonaan loppuun asti, mummo sanoi että kun on kerran luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" niin siitä pidetään kiinni."

On hienoa, että mummosi pystyi noin tekemään. Tiedät kuitenkin varmaan, että tuo ei aina onnistu, vaikka halua olisi. Dementia tuhoaa pikkuhiljaa kaiken pidäkkeet ja "hienoudet" ihmisen käytöksestä, jättäen jäljelle ikäänkuin sen ytimen. Mikä se ydin sitten on niin sitä ei voi tietää. Sitä ei voi mitenkään aavistaa. Dementiahan tuo mukanaan erilaisia epämääräisiä ahdistuksia ja harhojakin. Toiset muuttuvat aika flegmaattisiksi ja tahdottomiksi, suorastaan lammasmaisiksi. Toisista tulee sitten mahdollisesti jotain aivan muuta. Minun isäni äidistä tuli esiin tuota "jotain aivan muuta". Hän oli ilkeä, suorastaan julma, puheissaan aivan kamala. Lisäksi hän nauraa käkätti kaikelle ja kikatteli itsekseen niille omille ilkeyksilleen. Vastakohta siihen ihmiseen, joka hän oli ollut, oli valtava. Hän saattoi olla väkivaltainen ja heitellä tavaroita jne.

Lue lisää

Ei ollut tarkoitus kenenkään kokemuksia vähätellä tai väittää että kaikki kykenisivät pysymään sairaan puolison rinnalla. Ja tietenkään kenenkään ei pidä fyysistä tai henkistä väkivaltaa jäädä katselemaan.

Lähinnä tuohon alkuperäiseen aloitukseen tarkoitin todeta vain sen että empaattisia ja sitkeitä puolisoita löytyy kyllä. Ja että moni "normaali" on parisuhteessa jollain tapaa sairaan ihmisen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus kenenkään kokemuksia vähätellä tai väittää että kaikki kykenisivät pysymään sairaan puolison rinnalla. Ja tietenkään kenenkään ei pidä fyysistä tai henkistä väkivaltaa jäädä katselemaan.

Lähinnä tuohon alkuperäiseen aloitukseen tarkoitin todeta vain sen että empaattisia ja sitkeitä puolisoita löytyy kyllä. Ja että moni "normaali" on parisuhteessa jollain tapaa sairaan ihmisen kanssa.

Lue lisää

Täytyy kuitenkin muistaa tällainenkin seikka, että aikaisemmin erottiin vähemmän. Tämä taas johti siihen, että hankalammankin puolison kanssa yritettiin vaan elää ja kestää. VÄittäisin kuitenkin, että nykyään vaatimustaso on yleisesti kovempi. Jos ihmiset ymmärtäisivät, minunkin olisi ollut jo ajat sitten huomattavasti helpompi löytää kestävä parisuhde, vaikka en ole koskaan ollut stereotypinen mies. Tämä on vaan mun havainto realismista nykypäivänä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mummovainaa pysyi dementikko-miehensä rinnalla kuolemaan asti, vaikka joka päivä sai uudelleen kertoa että ei ole miehensä äiti, vaan vaimo. Kuitenkin asuivat yhdessä kotonaan loppuun asti, mummo sanoi että kun on kerran luvattu "myötä- ja vastoinkäymisissä" niin siitä pidetään kiinni."

On hienoa, että mummosi pystyi noin tekemään. Tiedät kuitenkin varmaan, että tuo ei aina onnistu, vaikka halua olisi. Dementia tuhoaa pikkuhiljaa kaiken pidäkkeet ja "hienoudet" ihmisen käytöksestä, jättäen jäljelle ikäänkuin sen ytimen. Mikä se ydin sitten on niin sitä ei voi tietää. Sitä ei voi mitenkään aavistaa. Dementiahan tuo mukanaan erilaisia epämääräisiä ahdistuksia ja harhojakin. Toiset muuttuvat aika flegmaattisiksi ja tahdottomiksi, suorastaan lammasmaisiksi. Toisista tulee sitten mahdollisesti jotain aivan muuta. Minun isäni äidistä tuli esiin tuota "jotain aivan muuta". Hän oli ilkeä, suorastaan julma, puheissaan aivan kamala. Lisäksi hän nauraa käkätti kaikelle ja kikatteli itsekseen niille omille ilkeyksilleen. Vastakohta siihen ihmiseen, joka hän oli ollut, oli valtava. Hän saattoi olla väkivaltainen ja heitellä tavaroita jne.

Lue lisää

Mielenkiintoinen kirjoitus.

Tässä on tärkeetä tietoa.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00358

Niin siis henkilön useat älylliset toiminnot heikentyneet.

Jos joku asia pitää sanoa ylitse muiden parisuhteessa ja pariutumisessa on älykkyys. Itsellä on kaikki suhteet kaatuneet siihen, koska mä en ole nykyajan naisille tarpeeksi älykäs. Kyllä mä alkuun olen saattanut päästä, mutta sitten on vaan tullut nämä haasteet siinä "samalle tasolle" pääsemisessä. Ei suhde voi toimia niin, että toinen on se "älykäs voittaja" ja toinen aina "häviäjä". Kyllä molemmilla pitää olla suhteessa älyllistä resurssia annettavana keskusteluissa. PItää osata esimerkiksi keskustelussa "oikealla tavalla" reagoida. Ainakin sen verran, mitä itse kokemuksesta tiedän, tuskin ollenkaan auttaa, jos vielä sairastuu dementiaan, kun on koko elämän ollut vaikeaa kommunikoida ja keskustella naisten kanssa ainakin kestävää suhdetta ajatellen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut tarkoitus kenenkään kokemuksia vähätellä tai väittää että kaikki kykenisivät pysymään sairaan puolison rinnalla. Ja tietenkään kenenkään ei pidä fyysistä tai henkistä väkivaltaa jäädä katselemaan.

Lähinnä tuohon alkuperäiseen aloitukseen tarkoitin todeta vain sen että empaattisia ja sitkeitä puolisoita löytyy kyllä. Ja että moni "normaali" on parisuhteessa jollain tapaa sairaan ihmisen kanssa.

Lue lisää

Empaattinen ihminen juuri ei välttämättä jaksa puolison sairauksia kuin ei-niin-empaattinen.

Vaikka näyttäisi siltä, että puoliso jaksaa/sietää toisen sairauksia, asia ei välttämättä ole niin ollenkaan. Suuri osa iäkkäistä dementikoista tai pyörätuolipotilaista ovat puolisonsa harjoittaman väkivallan uhreja. Tämä on tabu.

Edellä oli puhe ainoastaan siitä, ettei Alzheimerin tauti ole mielenterveyshäiriö, vaan muistisairaus.

Ihmisillä on erilaisia sairauksia, jotka ilmenevät eri tavoin. Läheisen ihmisen sairastuessa jokainen suhtautuu siihen omallaan tavallaan. Ei ole kahta samanlaista tapausta. Suvaitsevaisuus on mielestäni outoa nostaa esille mt-ongelmien kuin fyysistenkään sairauksien kohdalla. Jos läheisellä on jalka poikki - ok, se paranee aikanaan, eikä aiheuta sen kummempaa.

Jos kumppanilla on esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon hän ei edes hae apua ja käytöksensä on kovin haastava, arvaamaton jopa väkivaltainen. Silloin on parempi poistua takavasemmalle, eli erota. Tässä ei ole kyse suvaitsemattomuudesta, eikä huonosta omasta suhtautumisesta. Vaan fiksusta itsepuolustuksesta.

Jos kumppanilla on masennus, joka on lamaannuttanut hänet täysin kuukausiksi ja jopa vuosiksi. Ero on tässäkin tapauksessa erittäin aiheellista, sillä masennus tarttuu (siitä ei puhuta). Yritäpä itse pitää pääsi kohdallaan ja mielesi iloisena, jos toinen matelee syvissä vesissä päivä toisensa jälkeen. Oikeasti mitään parisuhdetta ei enää ole. Ainoastaan asutaan yhdessä. Kumppani lienee enemmän yksinäinen kuin masentunut, sillä masentunut on masentunut riippumatta siitä ketä hänen ympärillään on.

Masennusta on kuitenkin niin monta eri laatua kuin on masentunutta. Monet parantuvat masennuksestaan - niin minäkin. Monet jäävät vellomaan siihen.

Laitanpa tähän vielä tilastoni.

Lähimmät ihmiseni
aikuiset lapset, 95v äiti, veli, täti x 5, serkut 4 (enemmänkin, mutta näiden kanssa usein tekemisissä)
Miesystävä ystäviä - läheisiä 5 (enemmänkin)

Eli suurinpiirtein 20 ihmisen kanssa olen vähintään viikottain ellen päivittäin tekemisissä.

Noilla 20 ihmisen joukkoon kuuluu sairauksia:

Diabetes 1 ja 2. Diabetes 2 lääkkeillä tai insuliinilla yhteensä nopeasti laskien viidellä ihmisellä.
Munuaisten vajaatoiminta
Elinsiirto
Masennus
Ahdistus häiriö
Paniikkihäiriö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Niin harvinainen sairaus etten laita sitä tähän
Alzheimer monta kertaa
Skitsofrenia

Voi olla muitakin sairauksia, mutta nyt ei heti tule mieleen.

Summasummarum: ihmisillä on sairauksia. Mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä todennäkösempää on esim. tuo Alzheimer.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä oli puhe ainoastaan siitä, ettei Alzheimerin tauti ole mielenterveyshäiriö, vaan muistisairaus.

Ihmisillä on erilaisia sairauksia, jotka ilmenevät eri tavoin. Läheisen ihmisen sairastuessa jokainen suhtautuu siihen omallaan tavallaan. Ei ole kahta samanlaista tapausta. Suvaitsevaisuus on mielestäni outoa nostaa esille mt-ongelmien kuin fyysistenkään sairauksien kohdalla. Jos läheisellä on jalka poikki - ok, se paranee aikanaan, eikä aiheuta sen kummempaa.

Jos kumppanilla on esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon hän ei edes hae apua ja käytöksensä on kovin haastava, arvaamaton jopa väkivaltainen. Silloin on parempi poistua takavasemmalle, eli erota. Tässä ei ole kyse suvaitsemattomuudesta, eikä huonosta omasta suhtautumisesta. Vaan fiksusta itsepuolustuksesta.

Jos kumppanilla on masennus, joka on lamaannuttanut hänet täysin kuukausiksi ja jopa vuosiksi. Ero on tässäkin tapauksessa erittäin aiheellista, sillä masennus tarttuu (siitä ei puhuta). Yritäpä itse pitää pääsi kohdallaan ja mielesi iloisena, jos toinen matelee syvissä vesissä päivä toisensa jälkeen. Oikeasti mitään parisuhdetta ei enää ole. Ainoastaan asutaan yhdessä. Kumppani lienee enemmän yksinäinen kuin masentunut, sillä masentunut on masentunut riippumatta siitä ketä hänen ympärillään on.

Masennusta on kuitenkin niin monta eri laatua kuin on masentunutta. Monet parantuvat masennuksestaan - niin minäkin. Monet jäävät vellomaan siihen.

Lue lisää

Kerropa mulle ihan yksityiskohtaisesti, miten sinä olet ymmärtänyt käsitteen "suvaitsevaisuus".

Anonyymi kirjoitti:

Kerropa mulle ihan yksityiskohtaisesti, miten sinä olet ymmärtänyt käsitteen "suvaitsevaisuus".

Erilaisuuden hyväksyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Laitanpa tähän vielä tilastoni.

Lähimmät ihmiseni
aikuiset lapset, 95v äiti, veli, täti x 5, serkut 4 (enemmänkin, mutta näiden kanssa usein tekemisissä)
Miesystävä ystäviä - läheisiä 5 (enemmänkin)

Eli suurinpiirtein 20 ihmisen kanssa olen vähintään viikottain ellen päivittäin tekemisissä.

Noilla 20 ihmisen joukkoon kuuluu sairauksia:

Diabetes 1 ja 2. Diabetes 2 lääkkeillä tai insuliinilla yhteensä nopeasti laskien viidellä ihmisellä.
Munuaisten vajaatoiminta
Elinsiirto
Masennus
Ahdistus häiriö
Paniikkihäiriö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Niin harvinainen sairaus etten laita sitä tähän
Alzheimer monta kertaa
Skitsofrenia

Voi olla muitakin sairauksia, mutta nyt ei heti tule mieleen.

Summasummarum: ihmisillä on sairauksia. Mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä todennäkösempää on esim. tuo Alzheimer.

Lue lisää

Ihmisillä tosiaan on vaikka ja mitä sairauksia. Jotkut sairaudet rajoittavat toimintakykyä ja muuta. Toiset ei niinkään. Jotkut sairaudet vaikuttavat oleellisesti sosiaalisiin taitoihin, toiset ei niinkään.