että ihmisen elämänkokemus, tieto ja taito menee hukkaan.
Kuolemassa on surullista se,
Anonyymi
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kukaan ei ole korvaamaton. Kyllä jälkeenjäävätkin oppii ja tulee hyvin toimeen,
vaikka oma tietomme ja kokemuksemme menee hautaan mukanamme hautaan.
"Korvaamattomia ihmisiä" on hautausmaat täynnä.
Lupaatko?
Vai lupaatko ensin ja sitten et lupaakaan?
Mikään ei mene hukkaan. Tosin: Meidän lapsuudenkotipaikkakunnallamme on kaveri ( nyt 66-vuotias ), joka muistaa kouluajaltamme melkein kaikkien oppilaiden nimet, ja lisäksi hän muistaa monia kouluajan hassuja ja myös normaaleja juttuja. Muistaa lisäksi muitakin asioita kuin koulujuttuja. Jos hänestä aika jättäisi, niin siinä katoaisivat monet muistinvaraiset asiat. Tosin hänellä lienee sellaiset geenit, että hän on joukossamme ehkä vielä jopa 90-vuotiaana.
Pyytäisitkö häntä kirjoittamaan kirjan. Muuten kaikki on hukassa.
Minulla samat ongelmat. Muistan liian hyvin liian paljon. Seudun face ryhmäläiset on haavi auki jatkuvasti, "kuinka toi voi muistaa" kun samalla heille itselleenkin palaa tiettyjä asioita mieleen, että ai, niin olikin. Ja joku voi jopa täydentää, mitä olen kertonut.
Tähän mennessä on paljastunut, että muistitietoni ulottuu sinne saakka kun olin 3,5 vuotias. Kerroin esim. yhdestä vakavasta tulipalosta jota olin katsomassa aitiopaikalla. Toinen, minua vanhempi, kertoi samasta asiasta oman kokemuksensa. Ja kerroin keitä naapurit olivat ja minkä nimisiä lapsia ja yksi oli, wau, hän oli miettinyt päänsä puhki, keitä silloin asui siinä ja siinä.
Edes niitä taloja ei ole ollut aikoihin. Kerroin, millaisia ne olivat ja lopulta joku löysi valokuvia suku arkistosta ja sellaisia ne olivat kun kerroin.
On pyydetty ainakin kirjoittamaan muistiin monet asiat. Hän on tehnyt mm. nimilistoja koululuokista, ja jakanut niitä useille koulukavereille. Listoissa ovat monien vanhojen tuttujen nimet, joistakin luokista jopa kaikkien nimet. Lisäksi hän on kirjoittanut muistiin monia muitakin juttuja 60-luvulta ja 70-luvulta.
Minulla on sisko, joka myös "muistaa kaiken" lapsuudestamme, etenkin minun mokani, mutta kun muistaa väärin ja siinä uskossaan elää! No, eläköön toistaiseksi.DD
Samoin vanhempani, eihän he osanneet mitää mielestäni ainakaan silloin, kun olin itse 17-27 vuotias. Nyt kun ovat jo kuolleet, niin on tullut mieleeni monta asiaa, joista haluaisin kysellä, kun en itse tiedäkkään. Uskomatonta!D
Samoin on omat lapseni, jotka mielestäni tarvitsevat minun neuvojani, mutta ei kelpaa, koska he tietää kaiken paremmin. No, jotain tietävätkin, mutta eivät kaikkea.
Ei.
Ihmisen elämä dokumentoidaan erittäin tarkasti nykyisin, Aikanaan paljonkin hyvää ja tärkeää tietoa kadonnut kuoleman yhteydessä, koska oikein mitään ei ole edes kirjoitettu talteen. Lisäksi paljon dokumentaariota menetetty kaikenmaailman tulipaloissa tms.
Ite asiassa ihmisestä tallennetaan aivan älyttömästi kaikenlaista, oli sitten tavan kaduntallaaja, tai sitten tiedehenkilö. Jos jotain merkittävämpää tietoa on, se leviääkin laajalti ja nopeasti. Kaikki kiitos tekniikalle ja infrastruktuurille.
Ongelma enenpi valtava tiedon määrä, siitä työlästä lajitella joutavanpäiväinen tärkeästä. Lisäks digitallennuksissa ongelma on varmuuskopiointi, nykytiedosta tulee häviämään valtava määrä, yksinomaan teknisistä syistä. Valokuvat hyvä esimerkki. Vanhoja valokuvia vähänlaisesti, tekniikka oli kallista, eikä siis kovin yleisessä käytössä. Itse valokuva ja negatiivit herkkiä tuhoutumaan, mutta toisaalta niistä pidettiin hyvää huolta. Digikuvaa serverit ja muistikortit tupaten täynnä, niitä hallitsemattoman suuret määrät. Tässä nimenomaan tärkeän ja vähemmän tärkeän erottaminen säilytyksen kannalta välttämätöntä.
Noin yleisimmin kuolemasta. Vaikka ois komee hautakivet ja isot pinot valokuvaa ja muuta dokumenttia, kyllä ihminen on sitten lopullisesti kuollut, kun ei ole enää elossa ketään, joka henkilökohtaisesti muistaisi asianomaisen. Ehkäpä sata vuotta maksimi, ei ihmisten elinikä voi äärettömäksi kasvaa.
Aloitus hölynpölyä, epäoleellisuudet kyllä häviävät, muu tieto ja tietämys säilyy erittäin hyvin. Kellä sitä sitten lie, se tuskin kuolleita kiinnostaa.
=DW=
Ihmisten aivot eivät toimi samalla tavalla. Joillain aivot ovat kehittyneemmät. Silloin on surullista sen tiedon menetys minkä hän on saanut koottua. Se tieto on siellä aivoissa ja sitä ei voi jäljitellä.
Ehkä sinä et tuntenut ketään neroa.
Osaat kirjoittaa.
Ilmeisimmin myös lukea, ongelmia tuntuu olevan lukemisen ymmärtämisessä. Juurikin sen takia tekoäly ottaa pikkuhiljaa yhä suuremman merkityksen vähän kaikessa. Ihmisen aivokapasiteetti on rajallinen, sinne ei mahdu äärettömästi tietoa, toisekseen tiedon prosessointi vaatii jo niin paljon laskentakapsiteettia ja loogista asioitten jäsentämistä, että ihminen jää jo nyt pahasti tekniikan armoille, tulevaisuudessa varjoon.
Tekoäly ei vielä ajattele itsenäisesti, mutta on vain ajan kysymys, koska näin tulee tapahtumaan. Snadi esimerkki on autonomiset autot. Net ovat jo arkipäivää ja pystyvät hoitelemaan ajeluhommelit paljon ihmistä paremmin. Toki rajallisesti, mutta tekniikka kehittyy nopeasti. Huvittavaa kyllä, vielä tässä vaiheessa ihmisen ohjauksessa, mutta mitenkäs sitten, kun koneet alkavat reaalisesti ajattelemaan ihmisten puolesta?
Niin, aloituksessahan oli kyse ihmisen kuolemisesta, mitä siinä menetetään. Vastaus on, ei oikein mitään. Mutta katkases netti, jo on maailmankirjat sekaisin.
=DW=
Olen täysin eri mieltä ihmisen aivokapasiteetista. Ihmisen aivokapasiteetti on rajaton.
Mielipide.
Joopajoo. Lueskelet kai palstaa, täällä nyt on mielipiteitä asiasta, kuin asiasta. Huolimatta siitä, että aivan älyttömän helposti saatavissa valtavat määrät tietoa ja faktaa, ihmiset nyt on ihan mitä mieltä tahansa ja täysin ohittavat tosiasiat.
Koneilla ei ole mielipiteitä.
Nykyajassa havaittavissa jo huolestuttava kehitys, ihmisen kehittymisessä. Ihmisrotu on evoluution myötä kehittynyt ylivoimaisen älykkääksi, ajattelevaksi muihin eläinlajeighin verrattuna. Kehittänyt hienoa tekniikkaa, nyttemmin tietenkin tietotekniikan avulla. Tästä seurannut, koneet on kehittyneenpiä, kuin ihmiset, koska koneita kehittämässä on ollut valtavat määrät ihmisiä. Ja koneilla kehittämistä jatketaan, koska ihmisten kapasiteetti ei enää riitä laskemaan rihvelitauluilla yhtälöitä jne. Ja tästä edelleen seurannut, koska on olemassa tekniikkaa, ihmiset tietenkin käyttävät sitä ja evoluutio hidastuu, tai perätä taantuu.
Tästä tavallaan on jo esimerkkejä, joopa, luolamiehet keksivät pyörän ja tulen tekemiset, nykyihminen pulassa, jos fillarista kumi puhkeaa, tai sytkäristä pensa loppuu. Noh, tekases jostain fillarin kumi, tai koitappa saada kipunaa aikaiseksi kahta puuta toisiinsa hinkkaamalla. Ehkä sitä sanotaan uusavuttomuudeksikin. Tosiasia kuitenkin on, ihminen on niin monella lailla itsekehittämänsä tekniikan orja, että käytännössä tekniikka jo itseasiassa hallitsee ihmistä. Ainakin hiton paha riippuvuussuhde jo on.
Mutta juu, mitä mieltä koronarokotteista? Ihan varmasti suoli24-palstan nero osaa kertoa mielipiteensä siitä, se ja sama, mitä mieltä ovat maailman suurimpien lääketehtaiden tutkimukset ja tulokset. Niin, niillä käytössä kaikki mahdollinen tietotaito, edistyksellisin lääketiede, sekä tottakai uusimmat laboratoriot sun muut supertietokoneet ja tietokannat, mutta suolessa on se ihminen, jonka aivot rajattomat :DDD
Ihmisen heikot kohdat pienen aivokapaisiteetin lisäksi ovat just tunteet, mielipiteet ja etenkin niitten paljon puhuttujen aivojen kehno hyötysuhde, sekä vajavainen käyttäminen. Myös heikko logiikka, päättelykyvyn rajallisuus, yksin jo kehno muistin hallinta vaikuttavat asiaan.
=DW=
Totta. Rajaton. Puhe- ja tekstiviestit sisältyvät hintaan. Rajaton nettiyhteys.
Sellainen on ihmisen pää.
Totta kyllä, vika on vain siinä, ettei ihminen osaa sitä rajattomuutta käyttää. - Nm. Eikä näyttääkään
Kuolema on myös iloinen asia, kun ihminen, jota ei halua muistella, kuolee.
Sanoi rasistipersu maahanmuuttajan haudalla.
Monet ehkä ajattelee, kun ovat kuoleman kynnyksellä, että täs kohta menee mun viisaudet veks. Miten kaik´pärjää.
Asia on niin, että tulee nuorempia, yhtä taitavia ja viisaita, jotka osaavat jetsulleen toimia.
Kun ihmiset jäävät eläkkeelle, heidän työnsä ottavat nuoremmat innokkaat tyypit, joilla on visioita ehkä enemmän, kuin vanhoilla "kalkkiksilla". :)
Minäkin piakkoin eläkkeelle äidyn, niin mun hommat ottaa joku muu innokas plimputtelija. Minulla on vuosien kokemus opetuksessa, mutta voipi olla että joku nuorempi osaa samat asiat opettaa vieläkin paremmin. Uusin menetelmin. Minä laahustan vanhojen oppien mukaan nääs. Se sujuu multa ihan kivasti:) Mutta onko se paras, niin siihen en ota kantaa.
Minä ajattelen, että me ihmiset emme ole korvaamattomia. Emme ole ainutlaatuisiakaan omassa ainutlaatuisuudessamme.
Meillä "vanhoilla" on oma aikamme "hallita" ja hups vaan, niin nuoremmat tulloo lujaa omine oppineen, omine viisauksineen jne.... ja me vanhukset viisauksinemme saamme väistyä. Asia on hyvä näin.
Tieto-taidosta sen verran, että tieto menee nykyaikana niin paljon eteenpäin, että vanhemmilla ei ees oo taitoa ottaa nykytietoja ja taitoja hanskoihinsa.
Heikunkeikku
alotajalle :
kuolemassa ei ole mitään surullista
kuolema on iloinen asia,
elämä on eletty / suoritettu,
vihdoinkin ihminen pääsee nukkumaan
raskaan työteliään vaativan elämän elettyään,
"sinulle joka aloittelijalle kirjoitit"
Kirjoituksesi oli niin hyvin kirjoitettu, että en voi muuta sanoa kuin, että viljelit sanoja hyvin viisaasti. Itsekin ajattelen näin.
Heikunkeikku
Noin(kin), mutta vasta sitten, kun ihminen on itse tuota mieltä; väsynyt elämään, valmis kuolemaan, hyväksynyt asian ja odottaa jo lähtöpäivää. Muille kuoleminen tuskin tuottaa iloa eikä jälkeen jääville juuri koskaan. - Nm. Lähtökohdat erilaiset
Itse olen kiertänyt kesäisin erämaita jo vuosikausia etsimässä sopivia kallioita mihin kaiverran ja hakkaan viisauksiani ja omakuvia jälkipolville.
Siinäpähän sitten jälkipolvet ja tulevaisuuden arkeologit ihmettelevät että onpa ollut viisas tämä mies. Ja komea.
sekö vain on surullista, eikö ihmisellä muuten mitään merkitystä ystävänä, rakkaana, vanhempana.....................
Jos ihmisellä on sosiaalisia suhteita, niin paljon ymmärrystä ja osaamusta kulkee kulttuurisena perintönä jälkipolville. Ei tietenkään kaikille. Ainakin minä muistan isäni, isoäitini ja naapurieni kertomaa paljon. Usein jopa käytän heidän hyvin kiteytettyjä sanontojaan, kun olen niiden sisällön myöhemmin ymmärtänyt. Äitini ajatukset haluaisin toki putsata muististani.
Periaatteessa kuolemassa sinällään, sinänsä ei ole mitään "surullista", koska se on kiinteä osa elämää, jolle emme mahda yhtikäs mitään. Suru syntyy enempi siitä, että kuolema tulee kesken elämän, ennen aikojaan, kun ei ole vielä valmis, kun tahtoisi vielä jatkaa elämistä, kun ei halua vielä hyväksyä, että on kuoltava. - Nm. Miksi