Toivoton olo. Ikävöin ihmistä, jonka olen nähnyt viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten. Mokasin hommat silloin, ja menetin ehkä elämäni rakkauden. Nyt hän on naimisissa ja minä elän elämääni yksin. Tuntuu siltä välillä, että minun pitäisi päästää irti ja katsella itselleni joku muu, mutta se on niin vaikeaa. Osa minusta haluaa uskoa, että meistä vielä tulisi jotain, vaikka aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa...
Ei tästä taida tulla mitään
Anonyymi
28197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ethän elämääsi yksin, sillä Herra Jeesus sua kaitsee ja näkee, senkin äärrimmäisen kaunis paskiainen, pusu.......
https://www.youtube.com/watch?v=ZtVkxOXceKc
Kiitos kehuista ja pususta! :D Hyvin tehty coverbiisi Don't fear the reaperistä.
Miten mokasit? Voin kertoa, että vaikka on naimisissa ei välttämättä ole onnellìnen,voi jopa katua sitä. Voihan se toinenkin osapuoli ajatella ja ikävöidä sua, muttei voi ottaa yhteyttä kun on varattu ja mistä se edes tietäisi, että ikävöit häntä?
Tarkoitan siis, että ilman kommunikaatiota ei voi tapahtua mitään.
Ja kuka tietää missä jamassa kenenkin suhde. Kannattaa kysellä kuulumisia.
Mokasin kyllä tosi pahasti, en kehtaa siitä sen tarkemmin kertoa, ettei minua tunnistettaisi. Tunteen tasolla oli vähän semmoista, etten uskonut että hän oikeasti minua rakastaisi.
Minäkään en usko, että hän rakastaisi minua. Ja silti välillä TUNTUU että rakastaa.
Kyllä. Nyt tyrkyttämään porukalla
Itselläni vähän sama juttu, tosin olen ikävöinyt "vasta" 8 vuotta. Oli elämäni rakkaus, jonka päästin tyhmänä karkuun. Hänellä varmaan tässä vaiheessa jo pysyvä parisuhde/avioliitto sekä lapsi.
Miksi ihminen on niin tyhmä?
Samaa olen miettinyt omaltakin kohdalta, että miksi piti olla silloin nuorena niin tyhmä.
Se saattoi olla hänen onni tai sinun
Tai ei kummankaan
Tuo nyt kuulostaa oikeasti oudolta. Ette ole enää samoja ihmisiä kuin 20v. Menetit ehkä elämäsi rakkauden? Elämän sinä noin menetit.
* 20v sitten
Ei kuulosta oudolta. Pitkäaikaisilta tunteilta. Ehkä jopa rakkaudelta.
Kyllä minusta tuntuu, että rakkautta se oli, ja on vieläkin. Hänen sylissä oleminen tuntui siltä kuin olisi tullut kotiin.
Kuinka niin menetin elämäni?
Tuntui ehkä siltä, että menetti. Joku menetti onneksi ja sai jotain muuta, mistä voi nähdä vain unta.
Oikea rakkaus syntyy yhdessä elämällä, ei 20 vuotta kaipaamalla. Tälleen ulkopuolisena vaikuttais siltä että oot rakentanut kaivatustasi mielessäsi muistoista ja haaveista kuvan, jota on turvallista kaukaa " rakastaa". Myös ikä vaikuttaa, olit itsekin nuori silloin ja nyt ehkä alat ymmärtämään että osa elämän tarjoamista junista on jo mennyt, vanhuus siintää jo horisontissa. "Rakkauteesi" siis sekoittuu myös nuoruudenkaipuuta ja kuolemanpelkoa. Koettaisit miettiä mikset uskalla rakastua saatavilla oleviin ihmisiin.
Hmm, en oikein tiedä pitääkö kirjoituksesi paikkaansa. Minulla oli aiemmin pitkä suhde, jossa ei ollut samanlaista tunnetta, kemiaa ja romantiikkaa kuin tämän toisen kanssa. Me oltiin ennemminkin tosi hyviä ystäviä ja kiintyneitä toisiimme. Ero tuli lopulta, ja olisi saanut tulla jo paljon aiemmin. Ei se pitkä yhdessä vietetty aika saa ketään rakastumaan, vaan uskon että rakkaudessa on aika paljolti kyse kemiasta. Tämä kemia taas johtuu feromoneista, joiden perusteella ihminen tietämättään aistii sen, kenen kanssa geenit sopii yhteen, eli syntyy terveitä jälkeläisiä. Siinä tieteellinen selitys rakastumiselle. Biologiaa se paljolti on, eikä sille välttämättä itse voi mitään jos tulee näitä tunteita.
Nuo perustelusi ei millään tavoin tarkoita, että ihmisen tulisi elää suhteessa "sen oikean" kanssa. Elämän tarkoitus ei ole saada sitä kaikista ihaninta nannaa ja vain silloin olla tyytyväinen ja onnistunut elämässään. Asenteestasi tulee nyt vähän mieleen kuin pikkulapsi itkisi karkkikaupassa sen "kaikista herkullisimman" karkin perään.
Vähän tulee kyllä tunne, että sinulla itselläsi on suhde, joka on väljähtynyt, mutta haluat pitää siitä kiinni, koska se tuntuu turvalliselta. Joku toinen olisi sinulle mieluisampi, mutta et halua olla se "pikkulapsi karkkikaupassa", joka itkee sen "kaikista herkullisimman" karkin perään. Olenko oikeassa?
Onko hyvä peli menossa suomalaisilla? Sitähän sä katot kuitenkin.
Vai katotko?
Mikä peli? En katso
En tiedä mitään noista peleistä. Katson Star Warsia. Muutenkin katson mieluummin elokuvia kuin urheilua.
Baariin, dokaa ja pokaa, että pääset tuosta jumista eteenpäin. Maailma on täynnä sopivia ihmisiä, läheisyys pistää ne rakkaus hormonit liikkeelle.
Ei huvita lähteä baariin tällaisena aikana. Saattaa törmätä koronalinkoon. Ehkä sitten kun pandemia on ohi voisi taas käydä baareissa. En tiedä auttaako se tähän ikävään.