Minulla on todettu masennus. Olen muutenkin koko ajan väsynyt ja en jaksaisi sängystäkään töihin lähteä. Mieheni on ihana ja rakastava,mutta minua vaivaa se etten tule raskaaksi. Ahdistaa nähä miehen nykyinen lapsi kun en saa omaa. Tunnen itseni puoliNAISEKSI.Mies yrittää kannustaa ja on kärsivällinen,mutta se ei auta. En mitään muuta haluaisi niin kovaa kuin oman ja mieheni lapsen.
Mieheni haluaisi myös. Seksihalutkin ovat todella nollassa ja raskaaksihan ei tule ilman niitä. Olen aika epätoivoinen. Onko minulla kohtalotovereita?
Mieheni haluaisi myös. Seksihalutkin ovat todella nollassa ja raskaaksihan ei tule ilman niitä. Olen aika epätoivoinen. Onko minulla kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et todellakaan ole ainut.
Kun lasta ei tule, niin ei vaan tule.
Asian kanssa pitää vaan elää päivästä toiseen. Tuntui miltä tuntui.
Minulla meni pari vuosikymmentä asiaa surressa. Sitten opettelin elämään ilman haavetta lapsesta. Ja kyllä näinkin voi näköjään elää.
kerran lapseton, aina lapseton. kyllä tilapäinenkin lapsettomuus aina merkit jättää. joten kahden keinohedelmöitetyn lapsen ja kahden sijaislapsen äitinä, minä edelleen tunnen olevani lapseton.
jotenkin lapsettomuus on aina kiinni myös psyykestä. meillä ainakin tärppäsi vasta, kun olin hyväksynyt ajatuksen lapsettomuudesta ja elämästä mieheni kanssa kahden.
ja kuinka moni adoptioperhe saa sen luomuvauvan pian adoption jälkeen?
saisitko mistään terapiaa käsitelläksesi lapsettomuutta? sillä teillähän on lapsi. adoptio/sijaislapseen verrattava, joskin miehn biologinenlapsi. onko "vieraan" lapsen kasvattaminen sinulle vieras ajatus?
naiseus ei ole lapsesta kiinni, mutta silloin kun vauva täyttää ajatukset, siltä saataa tuntua.pytytkö näkemään mitään kamalaa äitiydessä? ja ihanaa lapsettomuudessa? kummassakin nimittäin on puolensa!
Olen terapiaan menossa. Haljottaa tosi paljon. En näe mitään pahaa äitiydessä,päinvastoin.
onko sulla todettu että et voi saada lapsia vai voitko? eihän se aina tärppää heti et tulee raskaaks joillakin kestää jopa 3 vuotta tai enemmänki ennenku tärppää.mut koita pärjätä on miehes tukenasi ainakin.ja kyllä se vielä tärppää.=) tsemppiä sinulle.
Hei aikuistu vähän. Eihän se pienen lapsen vika ole, jos teillä ei tärppää. Mun miehellä oli oma lapsi ja meidän yhyeistä tehtiin 5 vuotta, mutta ei tullut mieleenikään lapseen projisoida omaa onnettomuuttani.