Onnistuuko se yleismittarilla? Pullistuneet konkat nyt löytää helposti, mutta miten se muuten tapahtuu?
Kuinka vialliset komponentit löydetään piirilevyltä?
Anonyymi
34034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole mitään yleistä menetelmää viallisten komponenttien löytämiselle.
Vianetsinnässä käytetään monia eri keinoja. Yleismittarilla voidaan mitata piirilevyltä jännitteitä ja vastuksia. Joskus mittauksen perusteella löytyy viallinen osa kuten esimerkiksi poikki palanut sulake tai vastus, oikosulussa oleva diodi tai muu selkeästi vioittunut komponentti. Joskus jännitemittaukset mahdollistavat kytkentäkaavion avulla sen että vian paikan voi päätellä. Jos kytkentäkaaviota ei ole niin joskus sen pystyy piirilevyn ja yleismittarin avulla piirtämään itsekin.
Tuohon voidaan yhdistää kylmäsprayn käyttö. Kun komponentti jäähdytetään äkillisesti niin juotoksissa olevat viat usein tulevat esille. Lämpökamera kertoo mikä kohta piirilevyä kuumenee liiallisesti joka helpottaa myös vianetsintää.
Ensimmäinen asia on tosiaan katsoa komponenttien ulkonäöt. Ja sitten miettiä että mikä voisi aiheuttaa kyseisen komponentin ylikuumenemisen kun siis se varsinainen vika voi olla muualla kytkennässä ja rikkoutunut osa olla vain oire viasta.
Laitevalmistajila yleensä on neulapedillä varustetut testipenkit sekä niissä vianhakuohjelmat. Piirilevy kytketään penkissä virralliseksi/toiminnalliseksi liittimiensä kautta ja niiden lisäksi piirilevyillä on paljon pieniä kuparipyörylöitä strategsissa paikoissa joihin (jousitetut) testineulat (prober pins, "pogo pins") tekevät kontaktin. Korjaaja vain vaihtaa komponentteja latteen antamien ohjeiden mukaan.
Kun ylläolevaa ei ole niin toisella sijalla on vianhaku piirikytkentäkaavioon tukeutuen, josta pähkäillään että mikähän saattaa aiheuttaa ko vian sekä sitä miten komponenttien tulisi toimia eli tarvitaan komponenttien spekejäkin, ja sitten mittaillaan/tutkitaan toimintaa, yleensä oskilloskoopilla.
Jos piirikaaviotakaan ei ole niin sitten vain tutkaillaan komponenttien speksejä, pähkäillään, ja mittaillaan/tutkitaan toimintaa, yleensä oskilloskoopilla.
Yleismittari ei ole kovin hyvä vainhakulaite, paitsi erittäin yksinkertaisten kytkentöjen kanssa.
Juu. Digitaalitekniikassa voidaan käyttää ns. JTAG-väylää vian etsinnässä. Varsinkin isommista piireistä sellainen melkoisella varmuudella löytyy. Tuon kautta voi mm. testata kaikki piirilevyn johdotukset, jotka on kytketty tällaiseen piiriin. Käytännössä JTAG boundary-scan moodissa ottaa haltuun piirin io-nastat ja pystyy lukemaan ja kirjoittamaan niihin arvoja, jolloin syöttämällä outputteja ja lukemalla inputteja on helppoa todeta väli toimivaksi. Tietysti tämä paljastaa myös sen, jos joku io-nastoista ei toimi, jolloin piirin voi vaihtaa. JTAG:n kautta voi myös syöttää esim. prosessorin flash-muistiin koodin, koska sen kautta pystyy tekemään samat temput, kuin fyysisten io-pinnienkin kautta. Tehtaalla taidetaan ohjelmoida lähes kaikki flashit näin, koska menettely ei vaadi mitään erityistä bootloader-ohjelmistoa asennettavaksi ensin.
Periaatteessa helppoa vianhaku, käytännössä voi viedä jonkin aikaa, koska dataa voi tulla todella paljon, kun mietitään että vaikka prosarissa on jalkoja nykyään jos ei nyt tuhansia niin ainakin satoja.
Joskus viat ovat todella ikäviä, lämpenemiseen liittyvä 'kontaktihäiriö' voi olla vaikea löytää, jos vian kesto on muutama nanosekunti. Kylmäspray voi toimia.
Analoginen vianhaku on sitten erikseen ja siinä voi välillä pärjäillä ihan yleismittarillakin. Väärin viritetty rf-osa tosin tietysti vaatii skooppia. Sitäkin voi tosin yrittää selvittää pelkästään lämmittämällä liitoksia kolvilla ja vähän liikuttelemalla komponenttien koipia samalla, jos vaikka kyse olisi kylmäjuotoksesta.