Joskus viime kesänä joku julkaisi täällä runon kesäkissoista. Runo sai kyyneleet silmiini ja haluaisin tuon runon itselleni mutta olen sen johonkin hukannut. Muistaako kukaan tai tietää mistä löytyisi? Runo kertoi siitä kuinka kissa jäi kesämökille yksin, naukui ovella päästäkseen sisään mutta kukaan ei ollut kotona ja sitten löytyi kissa kuolleena kyynel silmään jäätyneenä.
Surullinen runo kesäkissoista
Sissy
2519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ikävä kyllä joka syksy ajankohtaista runoa:
- Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
-- Liisa Aaltonen
lähde: Pohjois-Satakunta, 6.11.2001
Terveisin, MM & kissat.
Kesäkissan joulunodotus
Joulun aika on yhtä juhlaa,
ihmiset ne rahaa tuhlaa.
Ruokaa notkuu niitten pöydät,
mut mitä taivasalta löydät?
Koditon ja kylmissään,
oottaa kissa ystävää.
Muistaa kesää ja perhettä tuota,
joka syksyllä lähti pois sen luota.
Mökin portaalla odotti kiltisti,
kissa jonka vatsaa nälkä jo nipisti.
Lämpimässä istuu istuu iltaa tuo perhe,
unohtunut on jo kesäinen erhe.
Luulevat kissan pärjäävän metsissä,
onhan sillä saalistusviettiä verissä!
Vaan eipä kesy villinä pärjää,
kun ulkona sataa lunta ja räntää.
Kuusen alle se käpertyy
tai rappukäytävään hakeutuu.
Ajetaan pois ja potkitaan poloista,
jos pääsis jo pois näistä oloista...
Enkeli eläintentaivaasta vartoo,
kun kissa tuo maallista taivalta tarpoo.
Noutaa pois kodittoman,
ikuiseen lämpöön onnettoman.
Voi tarinalle tulla myös iloinen loppu,
jos ihmisillä ei aina ois hoppu.
Seurais pientä kulkijaa
ja ottais sen suojaan ruokaisaan.
Silloin joulu myös kissalla tuolla,
jos sohvalla saisi se turkkiaan nuolla.
- Kissojen katastrofiyhdistyksen sivuilta