Perkele

Auuuuh. Ottaa siis päähän niin viestävästi, siis minä itse otan itseäni päähän.

Ihastuin noin kuukausi sitten yhteen kundiin, jonka mielestä mä olen parasta, mitä sille on sattunut tosi pitkään aikaan (mitä se sitten lieneekin), ja täytyy myöntää, että tunne on erittäin molemminpuoleinen.

Kun me ollaan yhdessä, kaikki on täydellistä, luotan itseeni ja luotan tähän meidän juttuun, mutta jahka ovi kolahtaa ja olemme erillämme, itseluottamukseni, tai oikeammin luottamukseni maailmaan ja onneen, katoaa. Kaveri ei tee mitään väärin, eikä mitään aiheuttaakseen tämän. Päinvastoin. Mutta kun ne vain kalvavat minua, ne kaikkien tuntemat kaappiluurangot siis.

Pahinta tässä on, että kaverilla on just nyt tosi paha työurakka kesken, eikä varmaan ehditä tapaamaan kuin vasta ensi viikolla. Viimeksi on nähty maanantaina, ja mun ikäväni hipoo jo pilviä. Päivittäin ollaan toki yhteyksissä, mutta se ei ole sama asia...Enkä mä voi sitä ahdistella mun kaipuullani, koska joudutaan duunin takia olemaan erossa. Se olis aivan naurettavaa.

Äh. Eihän tän kanssa voi muuta kuin elää, piti vaan saada tää puretuks johonkin.
31031
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sähän olet onnekas!
Olet ihastunut ja tunne on molemminpuolista. Luurankoja on jokaisella kaapit täynnä, mitä
niitä liikaa miettimään. Ja jos jo ensi viikolla
rakkaasi näät, niin eihän ensi viikkoon ole enää
kuin muutama nopeasti kuluva päivä.

Äänestä

enemmän huolestuttaisi, jos ei olis ikävä ollenkaan...

sydäntähän se särkee niin vietävästi, mutta sitten jälleennäkemisen ilo =)

tsemppiä teille, yrittäkää jaksaa, väliaikaista se vaan on!

Äänestä
  • te ootte ihania. pian onpi maanantai. onneks on töitä, niin ei ehdi liikoja ajatella...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ottaa pattiin!!! kirjoitti:

Auuuuh. Ottaa siis päähän niin viestävästi, siis minä itse otan itseäni päähän.

Ihastuin noin kuukausi sitten yhteen kundiin, jonka mielestä mä olen parasta, mitä sille on sattunut tosi pitkään aikaan (mitä se sitten lieneekin), ja täytyy myöntää, että tunne on erittäin molemminpuoleinen.

Kun me ollaan yhdessä, kaikki on täydellistä, luotan itseeni ja luotan tähän meidän juttuun, mutta jahka ovi kolahtaa ja olemme erillämme, itseluottamukseni, tai oikeammin luottamukseni maailmaan ja onneen, katoaa. Kaveri ei tee mitään väärin, eikä mitään aiheuttaakseen tämän. Päinvastoin. Mutta kun ne vain kalvavat minua, ne kaikkien tuntemat kaappiluurangot siis.

Pahinta tässä on, että kaverilla on just nyt tosi paha työurakka kesken, eikä varmaan ehditä tapaamaan kuin vasta ensi viikolla. Viimeksi on nähty maanantaina, ja mun ikäväni hipoo jo pilviä. Päivittäin ollaan toki yhteyksissä, mutta se ei ole sama asia...Enkä mä voi sitä ahdistella mun kaipuullani, koska joudutaan duunin takia olemaan erossa. Se olis aivan naurettavaa.

Äh. Eihän tän kanssa voi muuta kuin elää, piti vaan saada tää puretuks johonkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu